Häkkipeliä

Lauantaina piti siivota ja oli aika taas miettiä pitäskö toi tarpeeton häkki purkaa pois. Se on jo pitempään odottanu tossa, että tekisin crate game juttuja. Oli siis aika alkaa viimein tekemään niitä, silleen saa muutaki siivoamista lykättyä :)

En tilannu mitään ohje-DVD:tä vaan ihan ite aioin osata. Vähän haparoiden lähti käyntiin kun ajattelin, että homma alkaa koiran naksuttelusta sinne häkkiin sisään, palkaten ulos. Jotakin säädin ja oli aika typerää. Niinpä pidin sunnuntain taukoa touhusta.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Sinnillä ravilenkki ja Hopulla ihka eka vierailu kisoihin ja vielä halliin. Oli vähän jännää, mutta onneksi löytyi ihana Marjo ja tarina sai onnellisen lopun. Kiusan kanssa käytiin kävelyllä ja äiskä pääsi näyttämään lapselle miten agilitykisoissa (hallin ympäristössä) "käyttäydytään". Se näytös ei tule saamaan jatkoa.

Tänään oltiin Allun, Fridan ja Rexin kanssa koko konkkaronkka remmilenkillä. Muuten meni tosi hienosti ja pennutkin käyttäytyi mallikkaasti, mitä nyt jouduin melkein koko lenkin kiskomaan Hoppua perässäni kun hän vähän leikki remmillä. Jotenkin sitä aina antaa sen ihan pikkusen repiä ja kohta huomaa kiskoneensa tyyppiä hikihatussa monta sataa metriä... En oikein ole päättänyt annanko sen leikkiä remmillä vai en. Toistaiseksi siis on saanut, kunhan pysyy omalla puolellaan.. mielenkiintonen rajanveto.

Iltasella jatkui häkkileikit. Nyt perehdyin asiaan sen verran, että koira laitetaan siis häkkiin alussa. Sitten taas sooloilin ja vaadin heti pysymään istumassa vaikka ovi on auki ja mä liikun. Sitten taisin etsiä ohjeita.

Nyt homma alkoi olla helpompaa. Molempien kanssa tein 4. kohtaan asti. Hopun kanssa ei juuri toistoja tarvinnut, hän sen kun istui ja odotti namia vaikka mitä tein. Sinnin kanssa sen sijaan sai jauhaa aika kauan. On tuo impulssikontrolli vähän eri tasoilla näillä. Tosin on Sinnillä myös aika vahvoja vääriä käytöksiä toisin kun Hopulla, tietysti aina vaikeampaa ensin unohtaa vanha kuin vaan oppia uutta.

Tänään on muuten tapahtunut kaksi merkittävää tapahtumaa: Uusiotäytin säiliön ekan kerran! Hoppu tuli sänkyyn ekaa kertaa ite!

Varmuuden vuoksi ohjeet pohjatyöhön tallessa tässä:

NOTE: Once you start this process, dog must not leave crate for any reason until you get to the end.

GOAL: Dog must sit near the back of the crate whenever you start to open the door.

1. Crack the door and feed at the top back of the crate. Repeat 5x (some dogs need more).
   
   Details:
   1. Dog in (preferably) wire crate.
   2. Kneel in front of crate with goodie in hand opposite the door's hinges.
   3. Using arm closest to hinges, open door just wide enough to shove your goodie hand in to the upper back of the crate. Allow the dog to take goodie. Remove arm and close door. (No verbal cues or praise at any time.)
   4. Take hand off door. Wait about 5 seconds.
   
   
   NOTE: Dog must not be able to leave crate or even get a nose outside door at any time; if dog attempts to do so, immediately and calmly close door (don't slam it on his nose).
   
   NOTE: Dog might already be thinking about sitting in the back when you put hand on door.
2. Open door halfway; hesitate for *half a second*. If dog doesn't try to get out, reach in, feed; close door. Repeat about 5x.
   
   Details:
   1. Repeat until dog is waiting inside rather than lunging towards door.
3. Open door all the way, wait a second or two, feed in back, close door. Repeat about 5x.
   
   Details:
   1. Keep hand on door when it's open. Now you can start feeding thru the top instead of putting your arm in).
   
   
   NOTE: By now, dog might be sitting as soon as you touch door. If not, try waiting, wiggling handle a bit, waiting. Feeding in back towards top should be forcing the dog into a sit.
   
4. Start adding distractions. Feed quickly after each success.
   
   Details:
   1. Stand up. If dog doesn't move, feed, close door. Open door. Wait. feed. Pick up leash. Feed. Close door. (In other words, start stringing a couple of distractions together, but reward after each one.) Drop a goodie outside the crate. If dog stays put, pick it up and feed it to him in the back.
5. When you get to where you can put the dog's leash on and stand up and dog doesn't move, open door, stand on leash, give release word to let dog out of crate, wait for him to go back into crate, praise profusely.
   
   Details:
   1. Stand on side of open door facing the door (so that you and the open door form a channel back into the crate). Stand on the leash so there's just enough slack for the dog to get out of the crate.
   2. Give your chosen release work (e.g., "Break"). If dog doesn't come out of crate, encourage (pat legs, verbal encouragement--no more commands).
   3. When dog comes out of crate, ignore him. When he turns and goes back into crate, lavish him with goodies and praise.
   4. If dog doesn't go back in within 2 minutes, limit his choices--e.g., hold his collar so that he's facing the crate and can't move anywhere except into the crate; as soon as he steps in that direction, release him so he can go in. Praise enthusiastically & give goodies.
6. Repeat until dog is coming out on release word and immediately going back in.
7. When dog gets to where he won't come out, add something to make him come out, e.g., a low-value goodie, then wait for him to go back in, etc.

At this point, when dog is bouncing in and out of crate after a few times, NOW you're done with the starting crate game!

Opuli sukuloi

Isäänsä ei vielä ole Hoppu tavannut, mutta isotätillä käytiin kylässä tänään. Itse täti kyllä oleili vierailun ajan eri kerroksessa, mutta kyllä se lopussa vilaukselta nähtiin. Ja kylläpä se on nätti! Voi kun olisi henkisesti yhtä kaunis... Bortsut tietysti oli kaikin puolin kauniita ja toimivat ihan mainioina "tässä vaan muina tyttöinä totutellaan hengaamaan isompienkin koirien kanssa"-harjoituskappaleina. Portin takaa siis enimmäkseen. Ulkona Hoppu ja Kuje taisivat jo oikeasti ihan viihtyä yhdessä varsin vauhdikkaasti.

Saatiin siis rokotukset ja passi. Hyvältä kuulosti ja hienosti meni kaikki. Siellä on ikenet turvoksissa siihen malliin, että kohta alkaa hampaat vaihtua! Jee!! Ja voisi jatkossa opetella koiransa syntymäpäivän, se on 15.7. 16 viikkoisrokotukset tuli kyllä oikeaan aikaan, mutta 4 kuukautta tulee täyteen vasta reilun viikon päästä. Sehän sopii, saadaan taas aihetta juhlaan :)

Sukuloinnin jälkeen suuntana Ojanko. Ekana Sinnin yksityisaikaa. Lämmittelyn jälkeen hyppytekniikkaa. Otin nyt projektin sen putken tekemisestä takapalkalla. Lisäsin siihen sen, että sisäänmenopää riippuu ohjaajan sijainnista lähdössä. Tehtiin siis ensin ihan läheltä pelkkää putkea. Sinni oli sivulla ja sai LÄPI-käskyllä lähteä kun katse oli oikein. Piti siis mennä siihen päähän jonka puolella oli muhun nähden. Jos oli vasemmalla, meni vasempaan päähän. Tämä oli loppujenlopuksi aika epäloogista, koska käytännössä se on kauempi pää musta katsottuna. Sillon kun juostaan yhtä matkaa niin mennään mun puoleiseen päähän, koska toiseen en vaan millään kerkiä tyrkkäämään.

Toi pään valitseminen nyt ei ollu niin olennaista, ihan yhtä lailla olisin palkannu minkä vaan pään, kunhan meni. Ongelma oli enemmän tuossa menemisessä. Ihan läheltä siis meni, mutta yhden hypyn takaa oli jo ihan liian kaukana. Lisäksi mun oikealta puolelta lähti huonommin. Näiden treenaamiseen saa siis käyttää loputtomasti aikaa jos ne haluaa toimimaan.. Nytkin lopulta totesin, että jospa vaan juoksen mukana että saadaan tehtyä edes sitä perussarjaa kun hyppytekniikkaa me oikeestaan tultiin tekemään... Lähetin siis taakse sarjan alkuun ja juoksin käskyttämään putkeen. Varsinkin oikealla puolella piti olla tosi hyvissä ajoin tai ei löytyny koko putki. Mutta itse hyppääminen oli ihan ok, vähän tahmeeta, mutta ei kankeeta.

Hopun kanssa käytiin vähän leikkimässä. Juoksi pari kertaa kepit ja putkea. Kerran meni kepit takaa, kauhean taitava :) Itse siis haki ne toisesta päästä kuin tarkoitus oli, mutta oikein, joten palkka tuli tottakai. Leikki sujui ja oli kivaa. Jossain vaiheessa alkoi taas haistelu ja pitäisi kai lähteä sillon aina pois, jos ei tekeminen enää huvita niin ei sitten tehdä. Pysyy ainakin treenit tarpeeksi lyhyinä. Nyt siis otettiin ehkä yhdet kepit kuitenkin vielä ja sitten lähdettiin hyvin leikkien pois. Tavallaan siis palkkasin haistelusta.

Lopuksi käytiin rauhallisella lenkillä. Ei se lopulta niin vaikeaa ole. Sen kun vaan kutsuu toisen pois aina kun leikki on alkamassa. Ihan hienosti näin saatiin rentoa ravia aika paljonkin. Ilokseni voin myös todeta, että Sinni on alkanut jo nyt osoittamaan merkkejä paremmasta käytöksestä. Kyllä se oli selvästi rennompi nyt tällä jälkilenkillä Hopun kanssa kuin alkulenkillä yksin. Kyllä vaan tuo pentukin antaa tukea kun pysyy lunkina vaikka näköpiirissä olisikin jotain Sinniä huolestuttavaa. Saman olen huomannut viimeaikoina muuallakin, kyse ei siis ole vain energiaerosta ennen ja jälkeen treenien.

Voi juku kun olen onnellinen miten hyvin nämä kaksi pelaa yhteen! Suhde muuttuu Hopun kasvaessa, mutta koko ajan se on ollut positiivinen. En usko, että mitään kaameita valtataisteluita on missään vaiheessa tulossa. Ja nyt pidän mahdollisena jo sitäkin, että Sinnin voi pitää ihan hyvässä kunnossa vaikkei enää kaksistaan ollakaan.

Luonnetestiin olisi vaan nyt kova hinku päästä Sinnin kanssa. En malta odottaa mitä siellä tapahtuisi. Tyhmää vaan kun pitää ainakin ensi kevääseen odottaa. Mistä saisi luonnetestin nyt heti äkkiä?

4kk: 37,5cm ja (kerron myöhemmin)kg

Kovasti synttäreistä synttäriin menee tämä päivitysväli. Keskiviikkona alotettiin minusta, ei mitään mainittavia lukemia, mutta aina kannattaa jotain iloa ottaa irti. Koirien osalta se tarkotti aivan erityisiä synttäritreenejä ja synttärilenkkiä :) Mukana kaikki tärkeät koirani, Sinni, Hoppu ja Kiusa. Treeneissä ei ollut mitään erikoista teemaa tai suunnitelmaa, senkun pimputeltiin. Itseasiassa taisin kajota ikuisinhokkiini välistävetoihin! "Jos et osaa jotain, harjoittele!" Tehtiin niitä mahdollisimman rennosti ja mahdollisimman kaukaa, itse tietysti mahdollisimman vähän liikkuen. Ne oli noin paikallaan tehtynä tosi helppoja, sen kun ottaa käden alas ja pyytää koiran luokse, vähän vastasta nostaen.

Hopun kanssa pohdittiin tätä tuomisongelmaa ja nopeasti löytyi vastaus. Meikä on ihan turhaan sotkenut irrottamisen jo mukaan ja myös alkanut liian pian vaatimaan tuomista. Tuomisen pitää olla lahja koiralle: minä jalosti suostun leikkimään jos tuot lelun, muuten joudut huvittelemaan yksin. Ja kyllähän tuo noin päin ajateltuna on heti loogista.

Lenkille mentiin ekaa kertaa tällä kokoonpanolla. Olin aiemmin epäillyt, että tunteet kuumenisi liiaksi, mutta mitä vielä, päinvastoin! Näinhän tämä meni erityisen hyvin. Kiusan läsnäolo vei Hopun huomiota ja rauhotti Sinnin kiusaamista. Kiusa myös meni välillä väliin kun kakarat alkoi liian kiukkusiksi toisilleen. Lenkki kesti niin pitkään, että Kiusa jäi sitten seuraamme pidemmäksikin. Hopusta oli supermakeeta kun äiti tuli kylään! Se istui ylpeänä kiinni Kiusassa ja lipitteli sen naamaa.

Synttäreiden jälkeinen päivä otettiin iisimmin. Sinnillä oli ravipäivä ja Hoppu tuli yksin mukaan treeneihin. Ennen treenien vetoa kerittiin leikkiä ja tehdä keppejä. Hyvin se leikki nyt sujuu ja aika hyvin Popu osuu kujaan oikein. Sitten tehtiin vähän istumassa odottamista, aika etevästi on sekin hallussa. Rauhottumisen jälkeen piti vielä kierrellä siivekkeitä, mutta tasapainoilu vei voiton... Hoppu ei millään suostunut kiertämään kun muurinpalikat oli siinä vieressä. Treenien jälkeen käytiin Nenan ja Lilyn kanssa lenkillä. Hoppuli  oli pääasiassa kiinni, koska halusimme edetä, eikä tarkotus ollut myöskään liiskata koikkerilasta. Naru rajoitti Hopun vauhtia niin, että kokoero ei päässyt liikaa vaikuttamaan. Lisäksi sillä sai painimaan jämähtäneet pennut taas liikkeelle.

Tänään oli vuorostaan Hopun 4kk synttärit. Juuri sopiva päivä pitää PAW treenit. Itse sankari pääsi kentälle kerran. Teimme superhienosti kiertoja, nyt niin, että rimat oli paikoillaan siinä 5 sentissä. Helpompi hahmottaa hyppy näin ja olisi se pumppi ihan yhtä korkea. Ensin tein namilla, mutta nenä meni maahan joten siirryin leluun. Lelun kanssa oli ihan toinen ääni! Tarkasti ja hyvin meni, vaikka itseasiassa tuli valssin tyyppistäkin tehtyä. Eikä tuomisessa ollut ongelmaa kun osasin suhtautua oikein. Pari putkeakin tehtiin ja sitä istumista myös. Tosi kivaa tehdä näin fiksun tyypin kanssa!

Sinnillä oli kaksi hukia. Ekalla pimputeltiin takanaleikkauksia. Niissä pitää vaan malttaa vaatia sinne hypylle lähteminen, sen jälkeen kyllä onnaa se kääntäminenkin. Tokalla tehtiin kontakteja, hyvin teki etupalkkanakilla. Ei otettu kovin paljon vauhtia kun esteitä ei ollu sopivasti, mutta kiva tehdä onnistumisiakin.

Treenien ja ihanan kuraojalenkin jälkeen mentiin tekemään synttärikakkua, mulle! Vähän meni liian kypsäksi, mutta hyvää on silti. Resepti talteen:

Maapähkinävoi-suklaakakku
100 g voita
150 g tummaa suklaata
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
1,5 dl vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
maapähkinävoitäyte:
1 dl tomusokeria
4 rkl voisulaa
1,5 dl sokeritonta maapähkinävoita
1/2 tl suolaa
Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä kattilassa. Kun suklaa on täysin sulanut, poista liedeltä. Lisää sokeri ja vaniljasokeri ja sekoittele. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita välissä.
Sekoita keskenään jauho, leivinjauhe ja suola. Lisää märät aineet kuiviin ja sekoita hyvin.
Sekoita voisula, tomusokeri, maapähkinävoi ja suola.
Vuoraa n. 22-24 cm. kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele kevyesti. Kaada suklaakakkutaikina vuokaan. Lisää maapähkinävoitäyte lusikallisina ja sekoita kevyesti veitsellä. Älä sekoita liikaa, jotta kakkuun jää sattumia -- maapähkinävoiklöntit ovat jutun juoni.
Paista kakkua 160-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, kunnes kakku on hyytynyt sen verran että se pysyy juuri ja juuri kasassa. Älä missään nimessä paista kakkua liian kuivaksi, se on parasta kosteana.
Kakku on parhaimmillaan kun se on saanut vetäytyä muutamia tunteja tai yön yli.