On tyhmää olla kipeä. Ei pääse juoksemaan, ei treenaamaan hyppäämistä eikä jälkihommia. Ei edes ihan tavallisille lenkeille. Pakko ottaa kaikki mieleen tulevat poppakonstit käyttöön, että kunto paranisi, koska lauantaina oli kisat.
Mitään mielettömyyksiä ei voi odottaa kisoissa tapahtuvan kun edeltävä viikko on vaan lorvittu. Mutta kyllä sitä toivoisi silti edes kohtuullista esitystä omalla tasolla. Vaan ei.
Neljä starttia Sinnin kanssa "juostiin". Yhtäkään ei ole nauhalla, eikä tarvikaan olla. Jo ekalla radalla Sinni ilmoitti, ettei osaa hypätä, ei vaikka rimat oli 35. Kaikille hypyille tuli kielto, useimmille useampi. Eikä ollut kiinni vain epäselvästä ohjauksesta. Eikä edes pelkästään ekan virheen jälkeisestä kiehumatilasta. Sinni ihan järjestelmällisesti kiersi hypyt tai jumitti hypyn edessä. Aivan järjettömän turhauttavaa kun juuri ja vain tätä me on treenattu viime aikoina.
Myös kepit oli vaikeat. Niissä tosin järkevämpää ongelmaa, virheet tuli loogisesti vaativissa kohdissa. Ekalla radalla meni ihan hienosti kun oli helpossa kohtaa, muilla radoilla oli oikeasti haastetta kun mielentilakaan ei ollut ihan optimaalinen. Pari kertaa vedätin liikaa ja kerran oli vaikeahko kulma.
Onnistumisia oli kaikki kontaktit. Ei mitään epäselvää vaikka juoksin aika isostikin ohi. Lisäksi Sinni irtosi putkiin monessa kohtaa tosi hienosti! Kyllä viime aikojen treeneistä on jotain hyötyä ollut! Lisäksi täytyy mainita, että lähdöt oli hyviä. Kolmannella radalla oli vähän vaikeuksia jäädä, mutta jäi kuitenkin. Olisi sekin show vältetty jos oma mielentila olisi ollut keskittyneempi.
Oli rankka aamupäivä. Puolikuntoisuudellani oli varmasti suuri osuus kokemuksen alakuloisuuteen. Cuzikin menetti merkityksensä. Tai olisi uusi vinkuva kelvannut, mutta sitä ei saanut soitella radan reunalla. Oli sitten vähän hankalampi viettää aikaa Töötön kanssa omaa vuoroa odottaessa.
Hoppu oli mukana lenkeillä ja kävin sen kanssa lopuksi ihan kahdestaankin lelua heittelemässä. Sen kummempia ohjelmia ei jaksanut järjestää.
Sunnuntaina oli vuoden ja ilmeisesti myös Hopun ihka eka vierailu mökillä. Äitienpäiväruualla oli läsnä myös westie Nukka, joka haastaa riitaa ihan huvikseen. Hopulla ei ollut sen kanssa mitään ongelmaa, jos ei provosoidu niin siinähän yksinään rähisee. Sinni sen sijaan ei ole koskaan oppinut olemaan Nukan kanssa. Ulkona vielä pysyi järkevä etäisyys, mutta sisällä oli riita heti pystyssä. No mun koirat sai hengata ulkona tutkimassa tonttia.
Lopussa kokeiltiin meressä uimista. Sinni meni yllättävän helpolla veteen ja sitkeästi etsi lelua paljon kauempaa kuin missä se oli. Hoppukin kyllä ymmärsi mistä oli kyse ja mielellään olisi uinut pidempäänkin. Itselle tuli kylmä ajatuksestakin ja aika lyhyeen jäi uiskentelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti