Hän on Hoppu.

Pari päivää ankaraa mietiskelyä ja pyörittelyä. Nimiä oli mm. Lumme, Luumu, Hilla, Hilppa, Juuti, Tuutti, Nuppu, Nappi, Pouta, Vaula, Valla, Kielo, Titta, Taimi. Ja kaikki niiden väännökset.

Kun ihmiset on keskittyneet pohdiskeluun, on koirat keskittyneet leikkimään :D Sunnuntaiaamulla Sinni vähän mökötti, ei tullut luokse eikä edes katsonut pentuun. Tilanne ratkesi hyvin pian kun Sinni sai henkilökohtaisen leikkituokion, hän on sittenkin edelleen tärkeä ja saa olla oma itsensä.

Sen jälkeen suhtautuminen pentuun vakioitui mielettömän hienoksi leikkitädiksi. Sinni on hirveän nätisti ja kärsivällisesti Hopun kanssa. Haluaa koko ajan leikkiä kun vaan Hoppu on hereillä <3 Niitä on ihana katsoa ja onhan se kätevää kun pienet neulahampaat on niin paljon aikaa Sinnin kimpussa.. Sinni osaa suhtautua niihin oikein ja opettaa varmasti rajoja paljon paremmin kuin me ihmiset *-) Mehän toisteltaisiin täällä koko ajan jotain kieltoa, hampaat pyrkii koko ajan käteen, jalkaan, selkään, nenään tai sitten mattoon, sohvaan, tuolinjalkaan, sängynpohjaan... Väliin on työnnetty leluja ja purutikkuja, mutta ei se käytös taida vielä olla kitketty.

Hoppu on syönyt kiltisti ja ennen kaikkea, se on lähes sisäsiisti! On nyt tehnyt yhdet pissat sisään, tarkasti paperille. Muuten kaikki hienosti ulos heti kun sen laskee maahan. Aamuyöstä on käyty kumpanakin yönä pihalla ja aina on tullut pissat ja kakat samantien. Yöt on muutenkin menneet upeasti, menee nukkumaan nätisti ja siinä aamuyöstä alkaa touhuamaan, pihareissun jälkeen rauhottuu melko pian takaisin nukkumaan.

Sinnillä oli eilen treenit ja Hoppu pääsi niiden ajaksi äidin helmoihin, heti iski tissiin kiinni :) Sinnin kanssa käytiin sitten lenkillä ja yritettiin olla fiksumpia kun viimeksi, ratakin oli nyt tosi helppo ja kiva. Ennen omaa vuoroa käytiin purkamassa paineita tekemällä vähän rengasta, puomia ja keppejä. Ekat meni hienosti, mutta kepit on nyt tosi hankalat. Taas sössin palkkaamalla liian aikaisin. Sinni ei enää yhtään tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Joka tapauksessa hidastaa loppua kohden ja kävelee vikan välin ja menee palkalle vasta kun hihkasen. Hihku siinä sitte oikeaan aikaan....

Radalle päästessä oli kuitenkin taas kierrokset ihan katossa. Kuinka voi keskittyä ohjaamaan rauhassa ja selkeästi kun koira huutaa ja hilluu kuin hullu? Se osaa kyllä tosi paljon vaikka mitä, mutta kaikki unohtuu samantien kun lähden itse juoksemaan. Sinni ampuu vaan jalkoihin kiinni. Teki sikamakeita kontakteja ja putkiin irtoamisia, mutta ne hypyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Onnistuin yhden takanaleikkauksen menemään oikeinpäin, mutta ei se jotenkin paljon lohduta.

Oliskohan siitä apua, jos alkaa tekemään lelu kädessä? Siis ohjaavassa kädessä, siitä Sinni voi sitten koko ajan odottaa sen lentävän. Ja voisiko se alkaa jopa tarjoamaan jotain hyppyjä lelun toivossa? Pitää koklaa.

Treenien jälkeen kaivettiin Hoppu takaisin meidän laumaan ja mukaan lenkille. Ei se vielä oikein osaa etenevää lenkkeilyä, mutta oli sillä hauskaa kiipeillä metsässä. Sylissähän se suurimman osan matkaa kuitenkin tuli.

Illalla kotona oli tolkuttomat leikkisessiot, jossain vaiheessa piti jo ottaa Hoppu jäähylle kun Sinnikään ei osannut rauhottaa leikkiä.

On se ihana <3 Ihan täydellinen meille! Kovia ääniä ja uusia paikkoja vähän miettii aluksi ja se on mun mielestä vaan hyvä, tervettä varovaisuutta. Ja Sinni on kanssa ollut niin hieno, että olen kyllä todella tyytyväinen päätökseen. Meno tietysti yltyy hurjemmaksi koko ajan, mutta eiköhän me opita myös paremmin sitä hallitsemaan.

Nyt meillä on kaksi!!

Tuossa se nyt nukkuu sohvan juuressa. Mönkii ja pentuilee ihan järjettömän suloisena. Meinaa kyllä hukkua mattoon, niin pitkäkarvainen ja oikean värinen matto.

Haettiin hänet "mökiltä" eli kotimatka oli epänormaalin pitkä. Ennen matkaan lähtöä sai tavata Sinnin ja ihanasti meni. Matka alkoi kitisten, mutta kun päästiin kehälle (5 min lähdöstä) nukahti jo syliin. Kotona yritettiin tehdä pissa ulos, mutta Sinni häiriköi haukkumalla. Tultiin sisään ja todettiin, että lapsi taitaa olla niin väsy, että nukkukoon nyt.

Olisivat kyllä leikkineet tosi nätisti Sinnin kanssa. Tosi ihanasti käyttäytyivät ja olen tähän mennessä tosi tyytyväinen :) Nyt tuo on nukkunut jo vaikka kuinka kauan, voisi jo herätä...

Nimiä mietitään vieläkin, kaikki hyvät on jo käytetty. Ja viralliseen nimeen ei ole mitään oikeanlaisia sanoja edes olemassa.

Sinnin puuhat on tässä edellisen postauksen jälkeen ollut varsin normilenkkeilyä. Tänään yritettiin käydä tekemässä sentään vähän hyppytekniikkaa, mutta ei jotenkin innostanut.

Maailman pienin ammattilaispaimenkoira

Oijoi, vuoden toka ja vika paimennusleiri on eletty, olipahan taas elämys.

Maanantaina matkattiin Vehmersalmelle Sinnin kanssa, siihen meni koko päivä kun piti perinteiseen PAW tyyliin pysähdellä oikein pitkän kaavan mukaan. Lisäksi ikuvanha navigaattori teki tepposia kun yritti ohjata tunnin pidempää reittiä perille. Minäpä olin ovelampi ja oikastiin mutkat suoriksi. Perillä oltiin joskus ennen kahdeksaa, sitten enää iltapalaa ja nukkumaan. Enpä ole aikoihin mennyt nukkumaan yhdeksältä ja nukkunut niin hyvin. Sinnillä ei ollut ihan samaa kokemusta, se tutkiskeli huonetta aika pitkään ennen kun tyytyi nukkumaan.

Aamulla ekan treenin kaksi kertaa lampailla meni pakottaessa Sinnin kohtaamaan lampaat. Ei siis näyttänyt miltään paimennukselta se touhu. Sinniä vietiin lampaiden naamojen eteen ja kehuttiin kun katsoi niihin ja sai ne siirtymään. Se oli Sinnistä ihan hirveetä. Se teki kaikkensa ettei tarvitsisi kohdata lampaita. Puri mua aika lujaa pohkeeseen siinä sivussa, kun johonkin piti se jännitys purkaa. Sinikan kanssa meni paremmin, vaikka yritti tiukassa paikassa napata häntäkin. Lopulta silti alkoi jo näyttämään ihan omia eleitä lampaita kohti, vaikka suurimman osan aikaa piilottelikin Sinikan jalkojen takana.

Iltapäivän eka kierros oli vallan huikeaa. Sinikka tuli Sinnin tueksi lampaiden taakse, mutta otti pian remmin irti. Itseä hiukan hirvitti, mutta Sinni hoiti homman. Teki ihan omia fiksuja ratkaisuja ja haki hienosti tasapainoa. Aina kun oli tehnyt jotain tosi rohkeaa, piti käydä turvassa Sinikan jaloissa ja välillä Sinikka auttoi työntämällä itse lampaita Sinnin kanssa. Kaikkein kovimmissa paikoissa Sinni saattoi jo lähteä kohti aitaa ja vapautta, mutta tuli aina takaisin töihin kun kiltisti komennettiin. Siellä se pieni tyyppi teki joka tapauksessa ihan oikeaa paimennusta ihan itse!

Toka kierros olikin sitten maailmoja mullistava! Kylmän viileästi Sinikka komensi meidät aitaan kaksistaan. Remmi irti ja paimentamaan. Ja niin me tehtiin! Sinni lähti heti hakemaan tasapainoa kun lähestyttiin lampaita. En sitä itse tajunnut joten kielsin, mutta päästin kyllä sitten ja upeasti pikku tyyppi haki ryhmän eteeni ja häntä pystyssä onnellisena kuljetti niitä! Piti ryhmän koossa ja hoiti kaikki käännökset erittäin tyylikkäästi. Portista poistui nyt aivan uudesti syntynyt koirakko!! Ihana ihana Sinni! Se on sittenkin ihan oikea paimenkoira, me voidaan sittenkin tehdä tätä ihan oikeasti, eikä vaan parisuhdeterapiana.

Kylläpä nyt mentiin hymy huulilla nukkumaan molemmat.

Aamulla tultiinkin kunnolla takapakkia. Jäätiin yhden toisen leiriläisen kanssa keskenään isoon aitaan. Kaverilla oli kokeneemmat koirat ja he hoitivat lampaat ulos varikolta, meidän piti mennä sitten ekana ottamaan pieni kiekka. Jo se varikolta ottaminen kesti pitkään kun yksi itsepäinen pässi pisti hanttiin. Kun kaikki viimein oli ulkona niin kokeneempi koira sai edelleen taistella sen pässin kanssa siitä kuka käskee. Ei näyttänyt hyvältä Sinnin kannalta. Eikä se sitten hyvin mennytkään.

Yritettiin kyllä ihan reippaasti. Sinni lähti alussa hyvin hommiin ja saikin osan ryhmää liikkeelle. Mutta se tyhmä pässi jäi nurkkaan nyhjäämään. Sinnin kova paimenmoraali ei kestänyt jättää sitä joukosta, eikä ne lampaatkaan olleet jakoon ihan tyytyväisiä. Vähän aikaa me yritettiin saada edes jotkut lampaat liikkeelle, mutta sitten Sinnillä meni hermo ja se lähti lipettiin. Aidasta läpi ja kohti kämppää. Jouduin ovelle asti juoksemaan sen hakemaan, Sinni ei todellakaan aikonut palata töihin. Laitettiin tyhmä pässi pois ja pari kertaa yritettiin ja joka kerta Sinni lähti. Sitten pidettiin Sinni remmissä ja Kati sen mukana. Näinhän se kyllä onnistui, tosin Sinni ei nyt enää tehnyt paljon mitään oma-alotteista. Eilen saavutettu hieno työmoraali oli nyt täysin tiessään.

Nyt ei enää katseltu hyvällä Sinnin pelleilyä. Se kyllä pystyy töihin jos haluaa. Sitä ei pelota niin paljon kun se esittää vaan suurin osa ongelmasta on, että hänen korkeuttaan ei töihin pakoteta jos ei hän halua. Harmi vaan kun paimennuksessa koira tekee töitä silloin kun tarvitsee ja meidän tarvitsee nyt harjoitella. Sinnin on siis taivuttava tekemään töitä minun pillin mukaan.

Nyt mentiin siis pyöröaitaan. Sinikka portille vahtiin ja tyyppi töihin. Sinni lähti ihan hyvin hommiin, mutta aina pienimmänkin paineen tullessa se yritti karkuun. Portilta sai heti komennon takaisin töihin ja tulikin sitten reippaasti. Sitten yritti muualta aidasta läpi. Paniikkisen näköisenä koitti päästä tiiviistä aidasta kaivautumaan läpi. Sieltä kävin palauttamassa sen ruotuun itse ja joka kerta se huomautuksesta palasi töihin. Häntä pystyssä ja reippaana! Kyse ei siis tosiaankaan ollut pelosta tai paniikista. Sinni tiesi tarkkaan mitä silti odotettiin, ja se tiesi siihen pystyvänsä. Mutta nyt neuvoteltiin siitä,  täytyykö pienen pumin tehdä töitä jos ei haluu.

Lopulta se kyllä teki ihan kiltisti töitä taas. Jos tuli vaikeampi paikka niin pienellä kannustuksella Sinni selvitti sen ja taas jatkettiin. Jos se harkitsi lipettiin lähtöä niin pieni huomautus ja kannustus oikeaan suuntaan ja taas jatkettiin. Olipa hienoa. Nyt aidasta asteli ulos oikea työpari. Sinni pysyi mun luona ja oli oikein kiltisti. Sen ei tarvinnut rähistä kellekään tai muutenkaan hermoilla ympäristöä, se tiesi että mä hoidan ja mä määrään.

Vielä viimeinen silaus otettiin isossa aidassa. Mentiin sinne kaksistaan ja tehtiin hienoa kuljetusta. Ei kerrassaan mitään kyseenalaista. Pari kertaa Sinni katseli aitaa päin, mutta pieni murahdus riitti palauttamaan sen työn touhuun. Ilman mitään ongelmia Sinni piti ryhmän koossa ja keräsi matkasta jäävät lampaat mukaan. Yksi lammas vaati vähän kovempaa komennusta ja senkin Sinni hoiti!!

Voi juku, on tuo hieno laji. Superväsyneinä ja superonnellisina lopeteltiin leiriä. Sinni on hankala tapaus. Se on herkkä ja epävarma, mutta myös hyvin älykäs ja pystyy kyllä halutessaan hallitsemaan hermonsa. Se on vaan päätynyt laumassamme asemaan, jossa se saa tahtonsa läpi mua komentamalla tai sitten vaikka hysteeriseksi heittäytymällä ja missään tapauksessa se ei mun tahtoon taivu aidosti.  Jos se taipuisi, se olisi hiljaa lenkeillä muita koiria nähdessään tai agilityssä. Ja tekisi iloiten ilman mitään ulkoista palkkaa kaiken mitä pyydetään. Mun pitäisi jostain saada itseeni pullosauvan auktoriteetti ja haukkupannan ehdottomuus ja oikea-aikaisuus. Sitten mun kehuillakin olisi paljon enemmän arvoa...

Kotiin tullessa Sinni oli äärimmäisen onnellinen ja heti alkoi taas ottaa komentajan paikkaa. Itiä ainakin saa komentaa niin paljon kun haluaa, siitä Sinni on ihan varma ja oikeassahan se onkin.