Se siitä harmoniasta

Eilen illalla Sinni oli kärtty. Kiukutteli vaan Hopulle ja vahti luita. Mietin, että selkä varmaan juilii. Koitin venytellä ja hieroa, mutta ei tuntunut pehmenevän. Eikä pehmennyt oikein leikkimään munkaan kanssa.

Hoppu sitten leikki Sinninkin edestä. Kalhasi juomakupissa niin ahkeraan, että laitoin vettä vauva-ammeeseen. Se hommattiin joskus Sinniä varten, mutta Sinni ei koskaan lämmennyt sille. Tämä kakara kyllä villiintyi heti! Pohjalla oli vaan viitisen senttiä vettä, mutta riemua riitti. Ensin meni vaan etujaloilla, mutta lopulta siellä makoili ja kauhoi yltä päältä märkä hepulieläin. Sellanen iltapesu tällä vauvalla.

Tänään oli Sinnin selkäpäivä. Hoppu oli mukana töissä ja häiriköi tapansa mukaan oikein olan takaa. Sinniliini lepäsi päivän kotona ja pääsi pyöräilemään illalla. Nyt oli valoisaa ja paras koirankusetusaika. Maailma tulvi koiria. Panta auttoi vähän, mutta sillon kun on pakko huutaa, on pakko huutaa, suihki panta tai ei.

Hiukan elämää helpotti kun oli alla oma uusi Poni, parempi tuntuma kuin Jopossa. Ja sain viritettyä narun tankoon järkevästi. Oli paljon helpompi vaihtaa jatkuvasti puolta kun ei tarvinnut vaihtaa vielä hihnakättäkin joka kerta. Golf-kentän ympärysosuudella ei ollut onneksi ketään ja päästiin rentoutumaan. Siellä näkyi oikein kivaa ja pehmeää selän käyttöä. Onneksi paluumatkalla ei enää ollut niin pahaa koiratulvaa ja rentous säilyi.

Lenkin jälkeen Sinni leikitti Hoppua aivan mahottomasti. Taisi olla parempi olo jo. Myös venytykset meni nyt paremmin, hyvä hyvä Tintti!

Huomasin muuten, että tossa hemmetin Golden Eaglessakin on lohiöljyä #!!//!"##. Ei ollut enkkuteksteissä mainittu, mutta suomalaisissa sitten oli. Että tiedä sitten häntä. Maha on kuitenki ollu jo parempi. En enää tiiä miten tämä nyt menee. Onko se ruuan vahvuus vai onko se se kala, vai onko se mikään yksittäinen asia? Miten tarkka tässä ylipäänsä kannattaa olla? Mä en tajuu. Ehkä annan nyt olla ja mennään näillä mitä on.

Se siitä sienestämisestä

PAWin tauko alkaa jo käymään osaamisen päälle. Tai jonkun, ei tule treenattua, tylsää yksin, eikä mitään järkevää saa tehtyä. Urheasti silti tänään mentiin Ojankoon hiomaan eilen pintaan nousseita aiheita. Tai niitä ainaisia aiheita: keppejä ja kontakteja.

Laitoin U-putket vastakkain ja väliin puolikkaat kepit. Tarkotus oli tehdä keppejä vauhdilla ja siedättää mun liikkeeseen. Ymmärrän nyt, että aika omituisesti ajateltu, kovin paljon haastetta kerralla. Eipä siitä juuri mitään tullutkaan. Meni sisään oikein jos jäin paikoilleen ja kesti mun liikkeen jos tehtiin ilman putkea.. Siis parhaimmillaan, suurimmaksi osaksi ei onnistunut nuokaan. Kaiken huipuksi jätti vikaa väliä tekemättä taas! Kuudella kepillä! Hohhoijaa...

Rauhoteltiin ja hengailtiin välillä ja sitten vaihdoin keppien tilalle korokkeen. Väli oli nyt ihan tolkuttoman pitkä joten laitoin siivekkeen alkuun toiseksi käännökseksi. Näin meni aika jees. Tosin kiertäminen ja putkeen irtoaminen ei olisi millään toiminut. Eikä JES ollut ihan varma alkuun. Jos siis pysähtyi hyvin niin ei lähtenyt sitten pois ollenkaan..

Ahneesti jätin siivekkeen sivuun ja yritettiin tehdä putkien välissä. Kyllä siellä joskus tuli oikea pysähdyskin. Pääasiassa meni yli ja palasi vasta siitä. Tehtiin vielä oikealla puomilla ja siinä ei muka paikka löytynytkään, jäi liian ylös..? Just just.

Tarpeeksi agilityä taas vähäksi aikaa. Me otetiin Hoppu messiin ja mentiin metsään. Hissuksiin tallusteltiin kohti suppispaikkaa. Ihan hulluna löyty suppiksia jo matkalta. Sienestys oli vaan vähän hankalaa kun etsintää häiritsi koiranpentu takamuksessa roikkumassa. Ja poimintaa häiritsi koiranpentu touhuamassa siinä sienten päällä ja repimässä pussia. Sinni kyllä yritti parhaansa mukaan auttaa ja leikitti Hoppua kovasti, mutta ei sekään riittänyt. Ja olihan se vähän tyhmää kun ei voinut ihailla heidän leikkiä vaan piti maanisesti tuijottaa maata. Ei ne sienet oo sen arvosia.

Ostinpahan tänään taas uutta ruokaa... Mä oon ihan sairas. Toi on jotain Golden Eagle hypoallergista ankka-perunaa, ei ole kalaa, mutta eipä paljon muutakaan. Tuo ANF adultti on loppumassa ja jotain piti kehittää, se on nyt tekosyy. Sen lisäksi, että Tööttö söi taas aamulla heinää, eli pakko vaihtaa pois tosta ANF:stä. Muuta en tiiä kun että jos kokeilis nyt kokonaan ilman kalaa. Sen verran tutkin, että siinä Roburissakin on kuitenki kalaa, joten ainoa tähän asti kokeiltu täysin kalaton on ollu James ja se on niin laihaa, että sitä en halua.

Hauskaa tässä on se, että tutkin sitä autossa lojunutta Techni-Calia ja totesin, ettei siinä ole kalaa! Nyt mulla on Sinnille kaksi eri merkkistä täyttä säkkiä kalatonta ruokaa... Syötän varmaan ton ANF:n nyt kuitenki tossa rinnalla pois. Tai katotaan nyt. Jotain älytöntä mä kuitenki keksin.

Mistä sitä sellasta teippiä saa?

Treenipäivä! Ekana Hopun treenit. Niitä ennen ei tarvi kuin käydä kakkapissalenkillä, kätsyä. Treeniohjelma alkoi leikkihetkellä. Ensin leikittiin, kun kierrokset oli kovimmillaan, rauhotuttiin, sitten uusiksi. Ihan hyvin meni, ei mikään megalomaaninen tappoärinä kajahtanut ilmoille, mutta ihan tarpeeksi. Rauhottuminen kävi oikein hyvin.

Sitten juoksenneltiin yhdessä, tarkoituksena vähän valssailla siinä samalla. Tämä meni vähän niin ja näin. Hoppu ei ihan samalla lailla reagoi juoksemiseen kuin Sinni, päinvastoin. Sinnihän tarraa tiukasti lahkeeseen ekasta askeleesta, tulee mukaan niin vähän liiankin tiiviisti. Hoppua sen sijaan sai vähän kehottaa ylipäänsä lähtemään mukaan ja sittenkin juoksi etäämmällä. Kun annoin namia palkaksi mukaan tulosta niin ne tietysti tippui pitkin kenttää ja piti jäädä etsimään. Ei siis ollut mitenkään löysä ja kummissaan, lähinnä häntä ei kiinnostanut mun seuraaminen tarpeeksi. Mutta ihan ok se meni. Tosin lopussa sitten otti lahkeesta kiinni jo.. Eli äärilaidasta toiseen. No joo, ekaa kertaa juostiin yhdessä.

Seuraavana tehtiin putkea. Heti ekana teki sen ihan itse! Toka yritys ei onnistunut vaan Marjo piti. Sen jälkeen menikin kaikki ihan tosta vaan! Noin on putki siis hallussa nyt! Ihanasti palkkautui pallolla ja toi sen aina heti mulle. Lopussa ei enää tuonut kun oli jo väsy. Vei sen sitten mukanaan juomaan, olihan pallollakin jo jano.

Vika temppu oli keppikujaa. Me taas otettiin se luoksetulotreeninä. Hetsattiin ja tuli lujaa luokse. Halusin vähän korostaa omaa merkitystäni. Tiedä sitten paljonko tuo auttoi... Treenien jälkeen otin äidin ja siskon ja mentiin lenkille. Aika kovasti pienet jo pinkoi Kiusan perässä, ihanaa sakkia!

Muditouhujen jälkeen oli Sinnin vuoro. Ekana kahestaan lenkille. Radanrakennuksen jälkeen ekana radalle. Sauvan kanssa kun mentiin lähtöön niin oli tosi kiltti tyttö. Superisti lähti ja yllätti mut täysin etenemällä hypyille ja putkiin ihan lennokkaasti! Kepit ja kontaktit ei vaan luonnistunut, ei niitä vaan voi tehdä radalla kun vauhti on kova ja mäkin liikun mukana. A itseasiassa meni melkein, siihen on helpoin pysähtyä. Pussikin oli jotenkin unohtunut ja piti muistutella. Kepeillä teki upeasti kunhan pääsi sisään. Ihan mieletön vauhti ja varmasti loppuun asti. Siinä mulle sanottiin, että voi kun löytyis semmonen teippi, jolla Sinnin pään sais pysymään kasassa. Se osaa niin mielettömän hyvin, mutta ei vaan mitenkään pysty tekemään mitään kun päässä alkaa kiehumaan kun rata pitenee ja vauhti kiihtyy.

Mutta oli se silti ihana!! Ei se mitään pyöriny tai ampunu jalkaan kiinni missään kohtaa. Huusi vaan kiehuspäissään kun vaatimukset meni liian koviksi. Rauhottui kuitenkin tosi hienosti ja nopeasti kun vaan rauhotin ja pystyi sitten tekemään taas taitojensa mukaan. Voi häntä, ainutlaatuinen hullu Tänninen <3

Meidän jälkeen meni heti Oili ja heidän suorituksen jälkeen lähdettiin lenkille. Siellä Sinni pääsi päästelemään kaikki höyryt ulos. Ihan hulluna kaahasivat pitkin peltoja. Mietin, että kyllä Sinnillä taitaa nyt asiat olla kohdallaan <3 Ei me mitään teippiä tarvita, tää on hyvä just näin.

pentupentupentupentupentupentu

Olipahan päivä! Aamulla saatiin nukkua kymppiin asti, Höppänä söi rauhassa luuta. Mutta sitten alkoi haipakka. Ensin suunnitelma oli mennä pantamessujen kautta pentutreffeille, mutta ei se ihan niin simppeliä ollutkaan. Kävi sitten niin, että eksyin Intersportin remonttimyyntiin ja haalin takin, housut ja kengät, sitten viereisestä kaupasta vielä yksi sammakonvihreä Poni.. Eipä siinä kerinnyt enää messuille kun äkkiä vaan treffeille.

Hoppu pääsi riekkumaan siskojen kanssa ja riekkuivatkin antaumuksella. Niin antaumuksella, että pian vaalea koirani tuli luokseni aivan yltä päältä punaisena. Onneksi nopeasti kävi ilmi, että jossain marjoissa vaan oli pyörinyt. Hauskan näköinen punavalkoinen koira, kroatiksiko yritti muuttua?

Riekkujen tiimellyksessä hyvästeltiin jättiläispentu, se lähti nyt maailmalle, voi häntä. Surulliset tapahtumat jatkui kun yritettiin leikata Hoppuli kynsiä, mutta hän oli vielä turhan pirteä. Odoteltiin siinä lapsen sammumista kun jostain puskan uumenista alkoi kuulua hirveä kiljunta ja kohta siellä oli koko lauma mytyssä huutamassa. Niitä kuorittiin siitä pois ja punavalkoinen otus pääsi viimein luikahtamaan karkuun kiljuen edelleen. Mitään jälkiä ei näkynyt, suuri säikähdys vain. Ilmeisesti mummo oli jostain syystä päättänyt näyttää kakaralle paikkansa...  Äiti halusi pelastaa lapsen ja täti tuli siihen vielä komppaamaan. Tällä kertaa lapsi toipui nopeammin kuin viimeksi ja kohta jo nukkui syliini.

Jätettiin sitten ne kynnet leikkaamatta. Mutta keksittiin lähteä treffaamaan toista pentuetta, puolitoista viikkoa nuorempia mutiaisia.

Reilun puoli tuntia kesti matka, johan siinä sai tarpeeksi lepoa, eikun leikkimään taas! Kylläpä oli hauskaa sielläkin! Kaikki rakastivat Hoppua ja sehän passasi. Päästiin myös ihmettelemään 2 kk vanhoja tipuja, ne oli Hopusta kivoja. Aikuinen kukko oli niin iso, että se ei ollut ihan niin kiva. Mutta ei se mitään, leikkimäänhän tänne tultiin.

Rankka päivä vaati veronsa ja leikkiin alkoi ilmaantua turhan paljon kiukkua. Ei ollut enää mitään pikarähinöitä ne vaan vaati ihan väliin menoa, että rauhoittui. Oli aika lähteä kotiin. Onneksi alkumatkaksi pääsi maitobaariin :)

Kotona odotti Sinni aktiviteetteja. Päätin lähteä pyöräilemään. Oli jo pimeää, mutta ilma ihan ok nyt. Mentiin ihan hissukseen ja tarkoitus oli rentouttaa sitä selkää. Paluumatkalla päästin Sinnin irti kun oli niin pimeää ja kuoppaista, että helpompi keskittyä vaan omaan ohjailuunsa. Se sujui niin hienosti, että tultiin sitten koko matka niin. Ja oli maailman paras pyöräilykokemus! Oltiin ihan kuin se valjakkokoiriaan ulkoiluttava mies! Täydellistä harmoniaa! Sinni ravasi superhienosti ja toimi kaikin puolin kuin ajatus! Ei tippaakaan epäilyttänyt, eikö olisi selvitty mistä vaan. Tosin ei tullut vastaan yhtään ketään, mutta silti :) Tätä lisää! Maailman paras Tinni!! <3

Ainiin, Hopun korvat oli tänä aamuna molemmat pystyssä, eilen illalla oli vielä toinen tukevasti lupassa. Sen takia hän oli niin uupunut eilen ja nukkui aamulla pitkään, korvien pystyttäminen vie voimia :) Sinnin masu on nyt ollut ok kun syö vaan adultia. Pitää nyt edetä varovasti ja maltilla, mitähän sitä antaa sille treeneissä huomenna?

Ilmoja pidelly

Aika on juossut hirven lailla, johan se taas viikko vierähti. Mitä jäi käteen? Ainakin vettä tuli niin, että tietää tulleen.

Maanantaina satoi. Mentiin silti urheasti Oilin ja Kistiinan kanssa koko sakki Ojankoon. Tein Sinnin kanssa korokekontakteja kahden tolpan välissä. Tarkoitus oli tähdentää sitä, että siihen oikeeseen paikkaan pitää pysähtyä, vaikka vauhtia nyt sattuis vähän olemaanki.

Sai laittaa tolpat tosi lähellä, ennen kuin pystyi pysähtymään. Olin ihan epätoivonen, kun niitä tolppia lähensin ja aina vaan valui yli.. Taisi noin metri olla matkaa kun alkoi vauhti olemaan sitä luokkaa, että pysähtyi. Siitä sain sitten pikkuhiljaa matkaa taas lisättyä ja lopussa tuntui, että ehkä tuo vielä oppii pysähtymään.. Tosin olihan se taas väsyneempikin.

Sitten otettiin yhdet toistot kummaltakin puolelta keppejä, maltilla palkaten. Oli niin väsy, että ei olisi millään keskittynyt aloittamaan oikein, mutta kun sisään pääsi niin teki hienosti loppuun. Ja mä maltoin palkata vasta kun tuli ulos! Mikähän kiire siinä muka on? Kyllä Sinni jo tajuaa mistä palkka tulee, vaikka kerkiäisi kunnolla ulos asti...

Martan kanssa leikin kahden lelun leikkiä ja tein jotain hyppykuviota. Ne sujui oikein hyvin, kepeistä tai kontakteista sillä ei ole hajuakaan. Lähdössä istuminen oli hallussa ja oli oikein kiva ohjata etenevää koiraa :)

Hoppulin kanssa leikittiin vaan wuballa, ihanasti se vaan tuokin sitä! Hän oli myös loppulenkillä mukana, tosin se ei sateessa ollut kovin pitkä rupeama.

Tiistaina satoi melkein koko päivän, mutta jossain välissä pääsin äkkiä ulos. Lähdettiin koko lauman kanssa metsään. Tarkoitus oli mennä hengaamaan rannalle, mutta ei siitä kovin pitkää ja nautittavaa retkeä tullut kun sää oli mitä oli. Käytiin kuitenkin yhdellä rannalla ja tyypit kaahaili siellä ihan riemuissaan. Hoppukin jaksoi koko pitkän retken hienosti. Kanniskelin sitä aina välillä, mutta halusi aina pian takaisin temmeltämään. Taisin iltasella vielä naksutella kaikille.

Myöhemmin illalla vietiin Martta pois, sinne itin veljen perheen riemuksi. Ei Martasta muuten mitään haittaa ole, mutta tämän pikkupentuajan nyt ainakin haluaisi panostaa kaiken ylimääräisen energian Hoppuliin.

Keskiviikkona satoi. Hoppu oli mulla mukana työpäivän ja leikittiin aina välillä jotain. Käytiinpähän hakemassa taas säkki ruokaa! Nyt nimittäin löytyi puolikostea kunnollinen ruoka!! Nimi on Platinum Natural ja sitä myy vain yksi tyyppi Suomessa. Onneksi tossa Kilossa, ja ihan saavutettavissa. Merkistä olisi olemassa pentuversio, jossa pienemmät nappulat, mutta nyt oli saatavilla vain aikuisten. Otettiin sitä, palkkatarkotuksessa se pitää pistää neljään osaan. Maistuu ainakin!

Sinnin kanssa käytiin extreme-pyöräilemässä illalla. Oli pimeää, satoi, tiet täynnä kuoppia ja lätäköitä. Pimeällä Sinni tietysti näkee mörköjä joka paikassa ja sätkii milloin mihinkin suuntaan. Haukkupanta ei toimi sateella ja tietysti kaikki kylän koirat oli just nyt ulkona. Melko vaivatta päästiin suurimmasta osasta ohi, mutta poikkeuksia oli. Eräät ääliöt tuli kahden malin kanssa pitkillä hihnoilla koirat edellä kiskoen ja räyhäten. Melko vaarallista polkea niin, että Sinni kiskoo täysiä ajotielle koirista vastakkaiseen suuntaan. Ei siinä voinu muuta kun pysähtyä ja odottaa niiden menevän ohi.

Toiset ääliöt oli ihan ystävällisiä ja ongelma oli enemmän meidän. Toinen osapuoli tulee vastaan väärällä puolella tietä joten pysähdyn vaihtamaan Sinniä toiselle puolelle. Silloin toinen osapuoli tulee meidän takaa myös väärällä puolella tietä, eli sillä mihin yritän Sinniä vaihtaa... Totesin olevani umpikujassa ja odotan että ovat ohittaneet toisensa ja katson sitten mitä teen. Eihän nämä tietenkään ohita! Jäävät leikittämään koiriaan, vallaten koko tien leveyden. Ja me siellä odotetaan Sinnin yrittäessä rähjätä minkä kerkiää.. Lähdin sitten takaisinpäin ja toista kautta kotiin. Ei tainnut olla kovin hyvä tai terveyttä edistävä lenkki tämä, rankka se kyllä oli ja aivan naatteja oltiin molemmat sen jälkeen.

Illalla vielä järjestettiin Hopulle lastenhuone eteiseen. En halua enää yhtään yötä nukkua puoliksi hereillä valvoen kakaran puuhia. Saa luvan alkaa opettelemaan meidän rytmiin. Nyt hänellä on rajattu turva-alue, jossa ei voi tuhota tai sotkea mitään. Alueelta pääsee kulkemaan kaksiovisen häkin kautta, joten se on helppo sulkea tai avata tarpeen mukaan. Lisäksi ajattelin, että Hopun on helpompi hyväksyä kohtalonsa kun häkki on tuttu elementti jo muuten, eikä sieltä pääse mitenkään pois. Jos olisi vaan kompostikehikkoa, niin saattaisi kiivetä kun se kerran on mahdollista. Tuonne jäi oikein nätisti ja yöt on nyt menneet mielettömän ihanasti. Minä saan nukkua! Pissaa ja kakkaa tonne kertyy, mutta ne on kaikki paperilla eikä karvamatolla enää! Karvamatot lähti muutenkin nyt kokonaan pois, kun ne tuntui olevan olemassa pissaa varten.

Torstaina satoi. Kävin ennen treenejä pienen lenkin ja päivän kotona olleet koirat oli oikein riekuissaan. Treenien jälkeen kaivoin märät koirat autosta ja nyt käytiin vähän pidempi lenkki. Enää ei satanut, mutta maailma oli niin märkä, että melkein sama se oli. Lenkin jälkeen Hoppu pääsi leikkimään Jesse kelpin kanssa. Ihan hyvin se taisi mennä, vaikka itse tuppaan kammoilemaan näitä Sinnin jäljiltä. Pitää ottaa uusiksi säännöllisesti.

Perjantaina oli kaunis päivä! Paitsi tietysti jouduin yhden hyvän aamun jälkeen nyt heräämään taas liian aikaisin. Sinnillä oli nyt hätä, se oksensi sille ainoalle matolle mikä jäljellä oli. Se on tässä pikkuhiljaa taas mennyt huonommaksi, on pieniä oksennuksia tullut aiemmin viikolla. Kakkakin ollut vähän löysää ja eilen illalla ihan vetistä. Ei taas ole ruoka-asiat hyvin. Jäi päiväksi kotiin yksin parantelemaan ja oli kiivennyt häkkiviritelmän yli papereille ripulille :(

Iltapäivällä käytiin Sinnin kanssa kahdestaan hyvä lenkki. On selkä taas kippurassa, useampaan otteeseen sitä jumppailtiin ja ei rentoudu kokonaan ei. Tosin osansa oli myös sillä, että jumpat sijottui aina rantaan. Haluan nyt syksyn aikana saada rantamielentilaa alemmas. Rantaan pysähtyminen ei tarkoita hirveää huutoa ja riehumista, eihän? Mutta siis oli se selkä huono muuallakin, liikkeiden perusteella. Sitä en tiedä paljonko mahakipukin siihen vaikuttaa.

Hoppu on tänään ollut tasan kolme viikkoa meillä ja eihän Sinnin fysiikan ylläpito ole ollut ihan yhtä tapetilla tässä kuin ennen. Se on leikkinyt ihan hirveästi ja normilenkkejä on ollut vähemmän. Ja se hullu pyörälenkkikin saattaa vielä näkyä.

Voi voi, Sinni paralla on nyt asiat huonosti. Se on syönyt nyt aika villisti kun olen kuvitellut, että se sen kestää. En edes osaa sanoa mitä se on syönyt, kun niin paljon eri nappuloita olen tässä pyöritellyt. Tällä hetkellä tuolla on säiliöllinen miksausta, jossa Roburin penturuuan jämät, Acanan penturuokaa ja ANF Performancea. Lisäksi on säkki ANF Adultia ja tietysti tuo ihana Platinum. Selvästi ainakaan Paltinumia Sinnille ei kannata antaa. Se on tosi tujua. Mutta nuo kaikki muut on olleet käytössä jo jonkin aikaa, olen luullut niiden olevan ok.

Sinnihän söi Roburia ja Franksia päällekkäin ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, lopussa pelkkää Roburia. Sitten saatiin samaan aikaan tuo Acana ja ANF:t. Hoppu söi alussa Roburia ja Acanaa, Sinni silloin taisi siirtyä aika nopeasti ANF-miksiin, jossa suurin osa adultia. Söi silti Hopulta jääneitä noita muitakin. Siksi päätin yhdistää nuo kaikki tujummat ruuat. Ajattelin, että kaikki on jo Sinnille tuttuja. Annoin nyt Sinnille pääosan mixiä, jatkeeksi adultia. Kakka on koko ajan ollut hyvää, vähän ehkä löysää sillon tällön. Mutta niitä oksennuksia on pienesti tullut sillon tällön, voi kun muistais millon. Ruohoa tuo on syönyt jo pitkään. Kunnossa se ei siis ole, vaikka niin olen tahtonut ajatella.

Luulen, että Platinum, vaikka olikin vain maistiaisena, katkaisi kamelin selän. Oliskohan noissa nyt sitten kalaa kaikissa muissa paitsi Roburissa ja vahvuushan on noussut tosi paljon. Nyt annan vaan tota adultia ja toivon, että laimeus rauhottaa mahan. Jos ei toimi, niin pitää mennä ostamaan jotain kalatonta mietoa taas. Ja Hopulla on sitten ihan hulluna ruokaa.. Mutta kasvavana lapsena se onneksi syökin ihan tehokkaasti.

Lenkin jälkeen Sinni tunsi ilmeisesti olevansa jo parempi ja leikitti Hoppua niin kauan, että pentukaan ei enää jaksanut.. Vaikka oli siis ollut nukkumassa sitä ennen tosi pitkään. Että näin, mitäs teillä?

Nyt meillä on kolme!

Martta-täti tuli viikoksi iloksemme. Vaikka hyppysellinen sarkasmia on tästä luettavissa, niin on tuo oikeasti ihan mukava koira. Juuri oltiin isojen tyttöjen kanssa lenkillä ja Martta se taas on fiksu ja helppo kun Sinni järjestää kohtauksia ihan kaikesta. No olihan tuolla jo vähän hämärää... mutta tarviiko jokaiselle ihmiselle silti haukkua? Ihmisten kohdalla päätin jo vaihtaa nyt sellaiseen taktiikkaan, että kohdatkoon sitten kauhunsa. Sinni joutuu siis ohittamaan pelottavat ihmiset niiden puolelta, ei pääse mun taakse turvaan pöhisemään enää. Ainakin tällä pikakokeilulla oli tämä tepsi.

Päivällä oltiin sukuloimassa itin veljen kallioisella omakotipihalla. Kyllä oli vuoristokoiria mulla siellä, tosi hauskaa oli tyypeillä.

Viimein selvisi myös Hopun oikea isä, se on Urkki, maailman nopein koira!! Hyvähyvähyvä! Nyt pitää vaan vielä tavata se isä...

Rantaleijonat

Perjantai on puuhapäivä. Ensin käytiin Sinnin kanssa pyöräilemässä, hyvin kulki! Oli ihana huomata, että Sinni osaa jo käyttäytyä ihan mallikkaasti koiraohituksissa. Onhan sillä panta ja vaihdan sen aina vastakkaiselle puolelle kun havaitsen koiria. Mutta ei se enää edes juuri pöhise ja pistellään vaan haipakkaa ohi.

Lenkin jälkeen haettiin Hoppu mukaan ja kaahatiin Marjolle hakemaan Kiu ja pennut. Mentiin Ojankoon kiertämään pieni lenksu, Hoppu juoksi äitinsä perässä täysiä koko matkan, toiset lapset tuli vaan mun jaloissa, niin se näkyi kuka mitäkin seuraa arvostaa.. Hauskaa meillä oli kaikilla, paitsi Sinnillä jota en uskaltanut ottaa mukaan vielä.

Kotona kaivoin naksuttimen esiin. Töötön kanssa opetellaan nyt niitä jalkojen nostotemppuja, ekana koitetaan saada vasen etujalka ylös. En tiedä miten niitä sitte yhdistetään jatkossa... Hoppu alkoi vasta ehdollistumaan koko naksuun sydämen avulla ja tietysti harjoitteli oman vuoron odottelua.

Iltasella toteutin pitkäaikaisen haaveen ja mentiin rantaan :) Eikä ollut yhtään pettymys. Tyypit kaivoi, hepuloi, lutras ja leikki ihan tolkuttomasti. Ilta-aurinko lämmitti ja oli oikein ihanaa <3

Suihkun ja ruuan jälkeen otukset meni nukkumaan onnellisina.

Lauantain lepopäivä sisälsi vain retken keskustaan, metroa ja ratikkaa testattiin ja ei siinä mitään kummaa ollut. Sinni näytti hienosti esimerkkiä ja oli tosi huomaamattomana jaloissa makaamassa kaikissa kulkimissa. Tänäänki naksuteltiin ja Hoppu alkoi tarjoamaan peruutuksen tynkää kun hain luopumista.

Kisatykkiläinen

Eilen oltiin taasen kisaamassa! Kyllä me sitten ihan hurjia ollaan, enää ei juuri treenata kun kisataan vaan. Ja se näkyy... Ina kuvasi puhelimeensa meidän radat kun olin unohtanut kameran. Inan muistia oli rajallisesti käytössä ja eka rata poistettiin kun olin kerran sen katsonut. Eikä siinä paljon säästettävää ollutkaan. Melkein pidin silti kiinni periaatteestani kuvata kaikki meidän radat ja ikuistaa ne tänne.

Molemmilla radoilla lähdöt oli nyt hyviä. Mulla oli aurauskeppi tukena ;) Ei siis keppiä siellä radalla, mutta se helpotti sitä odottelua. Rata oli hauska, varsin mentävissä ja alkoikin oikein hienosti. Mutta sitten kun tuli eka moka niin mikään ei enää onnistunu. Ei irronnu hypyille paitsi yhden takaakierron kiersi kokonaan, ei löytäny A:ta, luisti yli kontakteista. Ainoa hyvä oli loppusuora, sen irtosi ihan peräti mun edelle!!

Tokalla radalla pidin omasta mielestä pakan paremmin kasassa, jatkoin kunnolla vaikka nyt eka virhe tuli jopa aiemmin. Kontaktit meni taas kaikki vauhdilla yli, palautin aina, mutta en muuta. Puomilla, radan vikalla kontaktilla otin sitten jo koko esteen uusiks, mutta meni silti yli... Ei Simppa vielä osaa noita vauhdissa. Olihan sillä korokkeellakin hirveän vaikeeta, hän ei halua pysähtyä!

Ennen ratoja käytiin Sinnin kaa kahestaan lenkillä, jäähylle pääsi Höntti mukaan. Hänellä oli hirveän hauskaa sukellellessa pientareen heinikoita pitkin. Energiaa riitti lenkin jälkeen vielä riehua siskojen kanssa tovi. Kohta ei siskojengi enää voi kokoontua näin :( Mistä Hoppu sitten löytää saman rajun huumorintajun omaavaa rettelöintiseuraa?

Tänään oli tuikitavallinen sateinen treenivetopäivä. Ennen treenejä käytiin Sinnin kanssa lenkillä ja loppupuhteiksi hyppytekniikkaa. 4x perussarja, 4x korkeuden arviointi: 40 cm maksimi, oli huteran näköinen. Lopuksi aattelin muistutella niitä kontakteja, mutta ei jotenkin ollu yhtään fiilistä Sinnillä siihen, räyhäs vaan puomin päältä naapuriradan koiralle...

Radanrakennusta ennen olin Hoppulin kanssa leikkimässä kentällä. Piti leikkiä kahden pallon leikkiä, mutta se muuttui hyvin pian yhden pallon leikiksi ja pieni epeli toi mallikelpoisesti sitä kerta toisensa jälkeen mulle takas. Treenien jälkeen oli jo tosi märkää ja suunnitelmista poiketen Hoppu jäi autoon, Sinni pääsi Lilyn kanssa lenkille.

Ruokapäivitys: Hoppu syö nyt aamu/päivän aikana desin ja illalla toisen desin Acana junioria. Sinni illalla desin ANF performancea ja toisen saman merkin tavallista adultia. Sain alennuksesta ton adult säkin kaupan päälle vaikka performancea vaan halusin koklaa, toi adultti on jo aiemmin hyväksi todettu. Performance on nyt viimein ihan huippulöytö, sopii Sinnille ja on kuitenki ihan energistä ja vielä just sopivan kokosta nappulaa! Aika halpaa ja helposti saataavaakin vielä!

Lisäksi mulla on vielä tota Roburin penturuokaa, joka on nyt vähärasvasempaa kuin noi Acana ja performance. En tiiä mitä sillä teen, sopii kyllä siis molemmille, mutta ihan turhaa nyt. Ja kaiken huipuksi selvitin sen virolaisen puolikostean ruuan Cistalta, oli Techni-Cal. Löysin sitä jopa säkin mini puppya. Ja voi perse! Se onkin ihan kuivaa! Pyysin Cistaa silti tuomaan sitä Virosta, jos olis siellä pehmeetä... Mutta nyt mulla on siis myös 3 kg säkki sitä, mitähän sillä tekis? Tai siis joo, kyllä sen syötettyä saa, mutta ihan turhaan senkin tähän sotkin.

Mä kun haluisin nyt löytää namiratkasun. Hoppu ei oo kovin indenä nappuloista namina, eikä kanakierrekään mitään ylintä herkkua oo. Sydämestä tuli se ripsa. No joo, ei se puolikostea nappula siis sellasta treeninamia nyt oliskaan, lähinnä lenkkinappulaa. Haluisin kuitenki alkaa jo naksuttelee ja joku huippunami pitäs keksii. Kokeilin kyllä sydäntä nyt uusiks eilen ja taisi olla ok. Ehkä mä nyt alotan naksuttelun sillä. (Ihme ongelmia sitä taas kehittää.. onhan tässä sekin ongelma, että keittiön matto on nyt otettu pois ja missä mä muka naksuttelen kun siinä oon aina ollu..)

Joo ja ostin Hopulle eilen pannan viimein, se on oranssi ja hyvin ärsyttävä kantajansa mielestä.

Lapsiperheen kiireinen arki

Niin on kovasti menoa, ettei kerkiä blogihöpinöimään ollenkaan.

Perjantaina päivällä mentiin maatilalle muun pentueen kanssa. Seurueeseen kuului Tuike ja talon isokokoinen kiltti Vilma. Otin sitten Sinninkin sinne mukaan niin pääsi totuttelemaan Vilman avulla isoon koiraan. Ja kaikilla oli niin mukavaa! Paitsi tietysti Sinnillä oli ahdistavaa aina kun muisti Vilman.. Reilu tunti varmaan siellä vietetiin, lapset riehui hullunlailla, Tuike ja Vilma veti hervotonta rallia ja Sinni vaan tarkkaili. Se hyvä tässä oli, että Hoppu ei Sinnin höpöilyistä välittänyt vaan seurusteli ihan sujuvasti kaikkien kanssa.

Maalta suoraa päätä Ojankoon, Oilin kanssa lenkille ja kisaa odottelemaan. Me mentiin kaksi rataa möllihyppärillä. Ekalla lähtö hyvä, hypyt tökki, siis ei irronnut.




Tokalla lähdön pilasin ihan itse miettimällä "ei se varmaan enää jää.." Muuten ohjasin nyt kai tarkemmin.






Lauantaina käytiin äitillä ja koirat sai nautiskella pihasta. Kylläpä nauttivatkin.

Sunnuntaina molemmilla koirilla oli treenit :) Hoppulin ekat treeni ja ikää hitusen yli 8 viikkoa.

Olin ajatellut, että mennään sinne vaan hengaamaan kun eihän me osata vielä omaa nimeäkään. Harjoteltiin sitä nimeä sitten mm. juoksemalla keppikujaa kutsuna. Vähän häntä kummastutti, mutta hyvin ampui leluun silti. Sama juttu putkella. Kontaktillakin käytiin syömässä namia. Väliajat istuskeltiin rauhassa sivussa. Ihanan reipas ja helppo pentu!

Sinnin treeneissä oli taas vauhdikasta simppeliä rataa. Aurauskeppi piti käytöksen reunalla odotellessa hyvänä ja melko hyvin käyttäytyi radallakin. Oli oikeesti aika kiltti! Joko itse oli tarkempi tai sitten Sinni jostain syystä vaan eteni enemmän ja ampui jalkaani vähemmän. Radalla oli keinu ja koska tehtiin sitä useampi kerta sen kummemmin palkkaamatta, alkoi suoritus kärsiä :( Lopuksi tehtiin pari kertaa kepit palkaten OIKEIN. Vaikeaa oli, mutta saatiin kummallekin puolelle hyvä toisto.

Maanantaina kierrettiin Sinnin kanssa 3,6 Ojangossa ja sen jälkeen tehtiin hyppytekniikkaa. 2x kummallekin puolelle perussarja, 3x kummallekin puolelle okseri-pysty eli alastulotreeni, 5x hyppy-muuri-rengas-suora eri suunnista ja puolilta, 3. ja 4. kerta medimuurilla, muuten mini. Medimuuri on valtava ja eka yritys oli ihan hirveä, muuten hyviä. Rengas on super!

Tiistaina käytiin vaan kanavan takana metsässä kolmistaan. Hopun eka "oikea" lenkki, oikein hihnakin mukana. Pikkuinen oli reipas vaikka Sinni esitti koko räyhäkohtausrepertuaarinsa. Illalla pikavierailu Katajanokalle, reippaasti kuljettiin sielläkin.

Kalhunpentu sailastaa

Päivitys laahaa nyt päivän jäljessä, mutta menköön, kai se pitää kaikki kertoa silti.

Eilen heräsin kuudelta pennun vinkumiseen ja yllättäen se kuului ovelta. Johan on fiksu pentu, mietin, oli nukkunut yli kuusi tuntia ja suoraan osasi pyytää ulos! Mehän mentiin. Hän kakkasi isot löröt, mutta sen jälkeen vain vinkui syliin. Kierrettiin silti Sinnin takia vähän pidemmältä ja Hoppu joutui vaan talsimaan mukana, hirveä rääkkäyslenkki, ainakin 300 metriä yhteensä. Silti ei pissannut.

Sisällä juoksi heti ruokasäkille ja mietin, että oliko sillä tosiaan niin nälkä, ettei pissata ehdi. Hänen ruokaillessaan löysin isot pissat matolta. Ruokailun jälkeen ei kauaa ehtinyt kulua kun tyyppi kyykkäsi matolle. Siitä hetken päästä vinkuen etsiytyi eteisen matolle rutistamaan pienet löysät kakat. No johan nyt, mietin. Tästä elämä jatkui puolen tunnin välein samanlaisella operaatiolla. Yritin aluksi juosta ulos joka kerta, mutta totesin pian, että helpompi laittaa vaan paperia lisää. Parin tunnin päästä oli eteisessä kuusi kakkapruittausta ja partsin edessä lukuisia pieniä pissatippoja. Hoppu aina aloitti pissaamalla, eihän pieni pentu vielä voi tietää, että tämä olo tarkoittaa kakkaa.

Hoppu oli vaisu ja minä ihmeissäni, ei tämä nyt kovin vakavalta vaikuta, mutta jotain mätää silti. Jännästi oli pystynyt pidättämään elämänsä pisimmän yön ja sen jälkeen saanut tälläisen semiripulin. Ja tänään kun olisi ollut niin kivaa ohjelmaa! Piti mennä keskustaan käymään pankissa ja siinä olisi samalla voinut oivasti tehdä pikaretken metroon ja kaupungin hulinaan Hopun kanssa. Mentiin sitten autolla ja Hoppu nukkui autossa pankkikeikkani ajan.

Keskustasta mentiin kaupan kautta Marjikseen. Siellä minä sain sushia ja Hoppu kaupasta haettua Cesaria, piti saada sille kosteaa suoraa sisään. Meillehän maistui! Omansa syötyään Hoppu omatoimisena hienona neitinä veti maton tuolini alle ja kävi pedilleen ruokalevolle. Ruuan jälkeen tuli jo normaalimpi kakka ja leikkikin lähti normaaliin malliin käyntiin.

Koska lapsi oli jo parempi, otin sen mukaan treeneihin. Sinnin kanssa kävin ennen treenejä lenkillä ja Hoppu tuli rakentamaan rataa ja ihasteltavaksi. Illalla todellakin maistui ruoka ja leikki kulki hullun lailla. Ei ollut paha tauti meillä, ärsyttävästi vaan pääsi nyt laskemaan sisääntekemisen kynnystä.

Kunnon mudirähinä

Ei ole mikään kovin pehmo pentu tämä. Tulin äsken kassien kanssa kotiin ja vedin alaoven siinä hulinassa voimalla auki. En kassien alta nähnyt, että siellä se taas Hoppu on oven edessä. Lensi päin seinää sitten.. Vähän ajan päästä mentiin käymään pissalla ja samaan paikkaan se taas meni odottamaan oven avautumista.

Pennunpaiskomisaktiviteetin lisäksi päivän ohjelmaan on kuulunut koirien pitkä päivä yksin kotona, melkein 6 tuntia. Kotiin tullessa kaappasin unisen pennun pissalle, ei ollut tehnyt mitään sisälle! Palkaksi näin hienosta käytöksestä lähdettiin Ojankoon seikkailemaan sisarusten kanssa. Sinnin ja neljän pennun kanssa oli oikein jännittävää reippailla iltaruuhkaisessa Ojangossa. Mutta ainakin lapsilla oli kivaa, siis kaikilla.

Hoppu pikku enkeli vaan on nyt niin kovasti itsenäistynyt, että siskot sai aika kovalla kädellä. Siellä kuritettiin siskoja ihan kurittamisen ilosta. Ei se eilinen Rexin kohtelu ollut mitään trauman aiheuttamaa,  tämä nyt tosiaan on vaan osa mudin leikkitapaa.. Toivottavasti se kuitenkin pysyy kohtuudessa ja Hoppu voi jatkossakin leikkiä toisten koirien kanssa.

Plussaa ja miinusta, elämä on.

Pienen koiranpennun kanssa elämä on suuria tunteita. Siihen liittyy niin paljon odotuksia, oletuksia, epävarmuutta, pelkoja, toiveita, yllätyksiä joka suuntaan, pettymyksiä, virheitä, onnistumisia, hyvää tuuria. Kaikki tuntuu olevan niin kamalan pienestä kiinni, korvaamattomat hetket menee ohi silmänräpäyksessä. Toisaalta aika kuluu hitaasti, ei voi nyt tietää mitä tänään tehdyt asiat vaikuttaa tulevaisuuteen.

Koirat ja ihmiset on lopulta kuitenkin vaan erehtyväisiä ja ainutlaatuisia eläimiä. Jokainen elää ihan oman elämänsä, kokee asiat omasta näkökulmastaan, yrittää parhaansa omalta kannaltaan. Välillä tulee takkiin, välillä onnistuukin. Se on elämää, vaikka kuinka karua olisikin.

Pikku Hoppu koki yhden elämänsä pettymyksistä eilen. Vaikka kukaan ei varmasti olisi sitä tahallaan aiheuttanut, se vaan sattui. Tapahtuma ei ollut kovin suuri, mutta se pelästytti kovasti. Mitään täysin lopullista ei kuitenkaan sattunut ja nyt vaan jatketaan tästä. Ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kuitenkin koitetaan olla fiksumpia jatkossa.

Loppu päivän se nukkui oikein olan takaa. Jäipä ekaa kertaa yksin kotiinkin kun käytiin Sinnin kanssa lenkillä. Tyyppi tosin nukkui sängyn alla ihan samalla lailla kun lähdettiin ja palattiin. Iltasella kaivoin sen viimein esiin ja lähdettiin moikkaamaan Marttaa ja Saana-ihmislasta. Siellä meni ihan hienosti, Sinni ja Martta kaahasi hulluna ulkona ja sisällä Hoppu kaahasi molempien välissä.

Tänään käytiin katsomassa Rexiä. Tasan saman ikäinen bc-poika oli ihan saman kokoinen, huolestuttavaa..? Tapaaminen meni vähän ristiriitaisesti. Kun mentiin sisään, Hoppu tietysti vaan ihmetteli sylistä. Menin istumaan lattialle ja Hoppu sai olla sylissä tai mennä lattialle. Häntä alhaalla se vähän kävi lattialla ja oli kyllä ihmeissään uudesta paikasta ja kaverista. Rex oli ihan kiltisti, mutta tietysti innokas. Jossain vaiheessa Hoppu sitten murahti Rexille siitä sylistä. Rex hämmentyi ja jäi kauemmas. Silloin Hoppu vapautui ja lähti häntä pystyssä leikkimään.

Leikki lähti ihan hyvin käyntiin heti. Kun sitä oli kestänyt reilu 5 min niin touhu alkoi mennä yli. Menin väliin siinä kohtaa kun Hoppu alkoi jo rähjäämään. Otin niskasta sen pois ja rauhottui heti, annettiin jatkaa, mutta nyt rähinä alkoi aina vaan nopeammin. Lopulta piti pistää poikki koko leikki. Nyt en tiedä mitä tästä miettisi. Hoppu kyllä rauhottui aina sanallisestakin huomautuksesta, mutta olihan se tyhmää, että piti ylipäänsä tarkkailla leikkiä niin tarkkaan.

Nyt en tiedä johtuiko tämä käytös eilisestä. Oliko itseluottamus nyt sen verran alhaalla, että piti ottaa likaiset keinot käyttöön. Vai onko tuo nyt kerta kaikkiaan näiden unkarilaisten luonne, ei ne osaa leikkiä kiltisti tasavertaisen kaverin kanssa. Kumpikin vaihtoehto todella masentavia, tai siis joka tapauksessa masentaa. Tuliko tästä nyt uusi epäsosiaalinen koira mulle? Teenkö itse sen? Mitä pitäisi tehdä toisin? Tietysti estää kaikki negatiiviset koirakokemukset ja pystyä kieltämään kaikki turha riidan haastaminen. Mutta olisko jotain sellaista, mitä oikeasti voisin tehdä paremmin, mitä en nyt tajua?

Pöh. Pakko kai yrittää nyt vaan antaa elämän viedä ja nauttia tästä pennusta tässä ja nyt, juuri tällaisena. Näillä eväillä mitä mulla nyt on. Mulla ei ilmeisesti ole eväitä suojella koiriani tyhmiltä koirakokemuksilta. Voisiko ne mun koirat sitten vaan kestää sen? Saavat luvan, muutakaan ei voi.

Leikkideittien jälkeen Hoppuli meni nukkumaan ja me lähdettiin Sinnin kanssa pyöräilemään. Iltasella käytiin vielä molempien kanssa tossa metsässä hengaamassa. Hoppu ei muka jaksanut kävellä tota sadan metrin matkaa. En tiedä onko se syliin kinuaminen sittenkin jotain muuta kuin väsyä. Olen nyt ottanut sen syliin aina kun haluaa, ajatellut, että mieluummin pidän sitä liikaa sylissä ja olen turvallinen kuin päinvastoin. Nyt joutui kuitenkin itse tallustelemaan, siksihän siellä oltiin.

Se oli kiva huomata, että ei reagoinut Sinnin pöhinöihin. Kovempaan haukkuun kyllä reagoi, mutta koiraohituksissa Sinni onneksi tyytyy enää pöhinään ja ne siis toivottavasti saadaan Hopulle nyt neutraaleiksi.

Hän on Hoppu.

Pari päivää ankaraa mietiskelyä ja pyörittelyä. Nimiä oli mm. Lumme, Luumu, Hilla, Hilppa, Juuti, Tuutti, Nuppu, Nappi, Pouta, Vaula, Valla, Kielo, Titta, Taimi. Ja kaikki niiden väännökset.

Kun ihmiset on keskittyneet pohdiskeluun, on koirat keskittyneet leikkimään :D Sunnuntaiaamulla Sinni vähän mökötti, ei tullut luokse eikä edes katsonut pentuun. Tilanne ratkesi hyvin pian kun Sinni sai henkilökohtaisen leikkituokion, hän on sittenkin edelleen tärkeä ja saa olla oma itsensä.

Sen jälkeen suhtautuminen pentuun vakioitui mielettömän hienoksi leikkitädiksi. Sinni on hirveän nätisti ja kärsivällisesti Hopun kanssa. Haluaa koko ajan leikkiä kun vaan Hoppu on hereillä <3 Niitä on ihana katsoa ja onhan se kätevää kun pienet neulahampaat on niin paljon aikaa Sinnin kimpussa.. Sinni osaa suhtautua niihin oikein ja opettaa varmasti rajoja paljon paremmin kuin me ihmiset *-) Mehän toisteltaisiin täällä koko ajan jotain kieltoa, hampaat pyrkii koko ajan käteen, jalkaan, selkään, nenään tai sitten mattoon, sohvaan, tuolinjalkaan, sängynpohjaan... Väliin on työnnetty leluja ja purutikkuja, mutta ei se käytös taida vielä olla kitketty.

Hoppu on syönyt kiltisti ja ennen kaikkea, se on lähes sisäsiisti! On nyt tehnyt yhdet pissat sisään, tarkasti paperille. Muuten kaikki hienosti ulos heti kun sen laskee maahan. Aamuyöstä on käyty kumpanakin yönä pihalla ja aina on tullut pissat ja kakat samantien. Yöt on muutenkin menneet upeasti, menee nukkumaan nätisti ja siinä aamuyöstä alkaa touhuamaan, pihareissun jälkeen rauhottuu melko pian takaisin nukkumaan.

Sinnillä oli eilen treenit ja Hoppu pääsi niiden ajaksi äidin helmoihin, heti iski tissiin kiinni :) Sinnin kanssa käytiin sitten lenkillä ja yritettiin olla fiksumpia kun viimeksi, ratakin oli nyt tosi helppo ja kiva. Ennen omaa vuoroa käytiin purkamassa paineita tekemällä vähän rengasta, puomia ja keppejä. Ekat meni hienosti, mutta kepit on nyt tosi hankalat. Taas sössin palkkaamalla liian aikaisin. Sinni ei enää yhtään tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Joka tapauksessa hidastaa loppua kohden ja kävelee vikan välin ja menee palkalle vasta kun hihkasen. Hihku siinä sitte oikeaan aikaan....

Radalle päästessä oli kuitenkin taas kierrokset ihan katossa. Kuinka voi keskittyä ohjaamaan rauhassa ja selkeästi kun koira huutaa ja hilluu kuin hullu? Se osaa kyllä tosi paljon vaikka mitä, mutta kaikki unohtuu samantien kun lähden itse juoksemaan. Sinni ampuu vaan jalkoihin kiinni. Teki sikamakeita kontakteja ja putkiin irtoamisia, mutta ne hypyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Onnistuin yhden takanaleikkauksen menemään oikeinpäin, mutta ei se jotenkin paljon lohduta.

Oliskohan siitä apua, jos alkaa tekemään lelu kädessä? Siis ohjaavassa kädessä, siitä Sinni voi sitten koko ajan odottaa sen lentävän. Ja voisiko se alkaa jopa tarjoamaan jotain hyppyjä lelun toivossa? Pitää koklaa.

Treenien jälkeen kaivettiin Hoppu takaisin meidän laumaan ja mukaan lenkille. Ei se vielä oikein osaa etenevää lenkkeilyä, mutta oli sillä hauskaa kiipeillä metsässä. Sylissähän se suurimman osan matkaa kuitenkin tuli.

Illalla kotona oli tolkuttomat leikkisessiot, jossain vaiheessa piti jo ottaa Hoppu jäähylle kun Sinnikään ei osannut rauhottaa leikkiä.

On se ihana <3 Ihan täydellinen meille! Kovia ääniä ja uusia paikkoja vähän miettii aluksi ja se on mun mielestä vaan hyvä, tervettä varovaisuutta. Ja Sinni on kanssa ollut niin hieno, että olen kyllä todella tyytyväinen päätökseen. Meno tietysti yltyy hurjemmaksi koko ajan, mutta eiköhän me opita myös paremmin sitä hallitsemaan.

Nyt meillä on kaksi!!

Tuossa se nyt nukkuu sohvan juuressa. Mönkii ja pentuilee ihan järjettömän suloisena. Meinaa kyllä hukkua mattoon, niin pitkäkarvainen ja oikean värinen matto.

Haettiin hänet "mökiltä" eli kotimatka oli epänormaalin pitkä. Ennen matkaan lähtöä sai tavata Sinnin ja ihanasti meni. Matka alkoi kitisten, mutta kun päästiin kehälle (5 min lähdöstä) nukahti jo syliin. Kotona yritettiin tehdä pissa ulos, mutta Sinni häiriköi haukkumalla. Tultiin sisään ja todettiin, että lapsi taitaa olla niin väsy, että nukkukoon nyt.

Olisivat kyllä leikkineet tosi nätisti Sinnin kanssa. Tosi ihanasti käyttäytyivät ja olen tähän mennessä tosi tyytyväinen :) Nyt tuo on nukkunut jo vaikka kuinka kauan, voisi jo herätä...

Nimiä mietitään vieläkin, kaikki hyvät on jo käytetty. Ja viralliseen nimeen ei ole mitään oikeanlaisia sanoja edes olemassa.

Sinnin puuhat on tässä edellisen postauksen jälkeen ollut varsin normilenkkeilyä. Tänään yritettiin käydä tekemässä sentään vähän hyppytekniikkaa, mutta ei jotenkin innostanut.

Maailman pienin ammattilaispaimenkoira

Oijoi, vuoden toka ja vika paimennusleiri on eletty, olipahan taas elämys.

Maanantaina matkattiin Vehmersalmelle Sinnin kanssa, siihen meni koko päivä kun piti perinteiseen PAW tyyliin pysähdellä oikein pitkän kaavan mukaan. Lisäksi ikuvanha navigaattori teki tepposia kun yritti ohjata tunnin pidempää reittiä perille. Minäpä olin ovelampi ja oikastiin mutkat suoriksi. Perillä oltiin joskus ennen kahdeksaa, sitten enää iltapalaa ja nukkumaan. Enpä ole aikoihin mennyt nukkumaan yhdeksältä ja nukkunut niin hyvin. Sinnillä ei ollut ihan samaa kokemusta, se tutkiskeli huonetta aika pitkään ennen kun tyytyi nukkumaan.

Aamulla ekan treenin kaksi kertaa lampailla meni pakottaessa Sinnin kohtaamaan lampaat. Ei siis näyttänyt miltään paimennukselta se touhu. Sinniä vietiin lampaiden naamojen eteen ja kehuttiin kun katsoi niihin ja sai ne siirtymään. Se oli Sinnistä ihan hirveetä. Se teki kaikkensa ettei tarvitsisi kohdata lampaita. Puri mua aika lujaa pohkeeseen siinä sivussa, kun johonkin piti se jännitys purkaa. Sinikan kanssa meni paremmin, vaikka yritti tiukassa paikassa napata häntäkin. Lopulta silti alkoi jo näyttämään ihan omia eleitä lampaita kohti, vaikka suurimman osan aikaa piilottelikin Sinikan jalkojen takana.

Iltapäivän eka kierros oli vallan huikeaa. Sinikka tuli Sinnin tueksi lampaiden taakse, mutta otti pian remmin irti. Itseä hiukan hirvitti, mutta Sinni hoiti homman. Teki ihan omia fiksuja ratkaisuja ja haki hienosti tasapainoa. Aina kun oli tehnyt jotain tosi rohkeaa, piti käydä turvassa Sinikan jaloissa ja välillä Sinikka auttoi työntämällä itse lampaita Sinnin kanssa. Kaikkein kovimmissa paikoissa Sinni saattoi jo lähteä kohti aitaa ja vapautta, mutta tuli aina takaisin töihin kun kiltisti komennettiin. Siellä se pieni tyyppi teki joka tapauksessa ihan oikeaa paimennusta ihan itse!

Toka kierros olikin sitten maailmoja mullistava! Kylmän viileästi Sinikka komensi meidät aitaan kaksistaan. Remmi irti ja paimentamaan. Ja niin me tehtiin! Sinni lähti heti hakemaan tasapainoa kun lähestyttiin lampaita. En sitä itse tajunnut joten kielsin, mutta päästin kyllä sitten ja upeasti pikku tyyppi haki ryhmän eteeni ja häntä pystyssä onnellisena kuljetti niitä! Piti ryhmän koossa ja hoiti kaikki käännökset erittäin tyylikkäästi. Portista poistui nyt aivan uudesti syntynyt koirakko!! Ihana ihana Sinni! Se on sittenkin ihan oikea paimenkoira, me voidaan sittenkin tehdä tätä ihan oikeasti, eikä vaan parisuhdeterapiana.

Kylläpä nyt mentiin hymy huulilla nukkumaan molemmat.

Aamulla tultiinkin kunnolla takapakkia. Jäätiin yhden toisen leiriläisen kanssa keskenään isoon aitaan. Kaverilla oli kokeneemmat koirat ja he hoitivat lampaat ulos varikolta, meidän piti mennä sitten ekana ottamaan pieni kiekka. Jo se varikolta ottaminen kesti pitkään kun yksi itsepäinen pässi pisti hanttiin. Kun kaikki viimein oli ulkona niin kokeneempi koira sai edelleen taistella sen pässin kanssa siitä kuka käskee. Ei näyttänyt hyvältä Sinnin kannalta. Eikä se sitten hyvin mennytkään.

Yritettiin kyllä ihan reippaasti. Sinni lähti alussa hyvin hommiin ja saikin osan ryhmää liikkeelle. Mutta se tyhmä pässi jäi nurkkaan nyhjäämään. Sinnin kova paimenmoraali ei kestänyt jättää sitä joukosta, eikä ne lampaatkaan olleet jakoon ihan tyytyväisiä. Vähän aikaa me yritettiin saada edes jotkut lampaat liikkeelle, mutta sitten Sinnillä meni hermo ja se lähti lipettiin. Aidasta läpi ja kohti kämppää. Jouduin ovelle asti juoksemaan sen hakemaan, Sinni ei todellakaan aikonut palata töihin. Laitettiin tyhmä pässi pois ja pari kertaa yritettiin ja joka kerta Sinni lähti. Sitten pidettiin Sinni remmissä ja Kati sen mukana. Näinhän se kyllä onnistui, tosin Sinni ei nyt enää tehnyt paljon mitään oma-alotteista. Eilen saavutettu hieno työmoraali oli nyt täysin tiessään.

Nyt ei enää katseltu hyvällä Sinnin pelleilyä. Se kyllä pystyy töihin jos haluaa. Sitä ei pelota niin paljon kun se esittää vaan suurin osa ongelmasta on, että hänen korkeuttaan ei töihin pakoteta jos ei hän halua. Harmi vaan kun paimennuksessa koira tekee töitä silloin kun tarvitsee ja meidän tarvitsee nyt harjoitella. Sinnin on siis taivuttava tekemään töitä minun pillin mukaan.

Nyt mentiin siis pyöröaitaan. Sinikka portille vahtiin ja tyyppi töihin. Sinni lähti ihan hyvin hommiin, mutta aina pienimmänkin paineen tullessa se yritti karkuun. Portilta sai heti komennon takaisin töihin ja tulikin sitten reippaasti. Sitten yritti muualta aidasta läpi. Paniikkisen näköisenä koitti päästä tiiviistä aidasta kaivautumaan läpi. Sieltä kävin palauttamassa sen ruotuun itse ja joka kerta se huomautuksesta palasi töihin. Häntä pystyssä ja reippaana! Kyse ei siis tosiaankaan ollut pelosta tai paniikista. Sinni tiesi tarkkaan mitä silti odotettiin, ja se tiesi siihen pystyvänsä. Mutta nyt neuvoteltiin siitä,  täytyykö pienen pumin tehdä töitä jos ei haluu.

Lopulta se kyllä teki ihan kiltisti töitä taas. Jos tuli vaikeampi paikka niin pienellä kannustuksella Sinni selvitti sen ja taas jatkettiin. Jos se harkitsi lipettiin lähtöä niin pieni huomautus ja kannustus oikeaan suuntaan ja taas jatkettiin. Olipa hienoa. Nyt aidasta asteli ulos oikea työpari. Sinni pysyi mun luona ja oli oikein kiltisti. Sen ei tarvinnut rähistä kellekään tai muutenkaan hermoilla ympäristöä, se tiesi että mä hoidan ja mä määrään.

Vielä viimeinen silaus otettiin isossa aidassa. Mentiin sinne kaksistaan ja tehtiin hienoa kuljetusta. Ei kerrassaan mitään kyseenalaista. Pari kertaa Sinni katseli aitaa päin, mutta pieni murahdus riitti palauttamaan sen työn touhuun. Ilman mitään ongelmia Sinni piti ryhmän koossa ja keräsi matkasta jäävät lampaat mukaan. Yksi lammas vaati vähän kovempaa komennusta ja senkin Sinni hoiti!!

Voi juku, on tuo hieno laji. Superväsyneinä ja superonnellisina lopeteltiin leiriä. Sinni on hankala tapaus. Se on herkkä ja epävarma, mutta myös hyvin älykäs ja pystyy kyllä halutessaan hallitsemaan hermonsa. Se on vaan päätynyt laumassamme asemaan, jossa se saa tahtonsa läpi mua komentamalla tai sitten vaikka hysteeriseksi heittäytymällä ja missään tapauksessa se ei mun tahtoon taivu aidosti.  Jos se taipuisi, se olisi hiljaa lenkeillä muita koiria nähdessään tai agilityssä. Ja tekisi iloiten ilman mitään ulkoista palkkaa kaiken mitä pyydetään. Mun pitäisi jostain saada itseeni pullosauvan auktoriteetti ja haukkupannan ehdottomuus ja oikea-aikaisuus. Sitten mun kehuillakin olisi paljon enemmän arvoa...

Kotiin tullessa Sinni oli äärimmäisen onnellinen ja heti alkoi taas ottaa komentajan paikkaa. Itiä ainakin saa komentaa niin paljon kun haluaa, siitä Sinni on ihan varma ja oikeassahan se onkin.