sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mistä sitä sellasta teippiä saa?

Treenipäivä! Ekana Hopun treenit. Niitä ennen ei tarvi kuin käydä kakkapissalenkillä, kätsyä. Treeniohjelma alkoi leikkihetkellä. Ensin leikittiin, kun kierrokset oli kovimmillaan, rauhotuttiin, sitten uusiksi. Ihan hyvin meni, ei mikään megalomaaninen tappoärinä kajahtanut ilmoille, mutta ihan tarpeeksi. Rauhottuminen kävi oikein hyvin.

Sitten juoksenneltiin yhdessä, tarkoituksena vähän valssailla siinä samalla. Tämä meni vähän niin ja näin. Hoppu ei ihan samalla lailla reagoi juoksemiseen kuin Sinni, päinvastoin. Sinnihän tarraa tiukasti lahkeeseen ekasta askeleesta, tulee mukaan niin vähän liiankin tiiviisti. Hoppua sen sijaan sai vähän kehottaa ylipäänsä lähtemään mukaan ja sittenkin juoksi etäämmällä. Kun annoin namia palkaksi mukaan tulosta niin ne tietysti tippui pitkin kenttää ja piti jäädä etsimään. Ei siis ollut mitenkään löysä ja kummissaan, lähinnä häntä ei kiinnostanut mun seuraaminen tarpeeksi. Mutta ihan ok se meni. Tosin lopussa sitten otti lahkeesta kiinni jo.. Eli äärilaidasta toiseen. No joo, ekaa kertaa juostiin yhdessä.

Seuraavana tehtiin putkea. Heti ekana teki sen ihan itse! Toka yritys ei onnistunut vaan Marjo piti. Sen jälkeen menikin kaikki ihan tosta vaan! Noin on putki siis hallussa nyt! Ihanasti palkkautui pallolla ja toi sen aina heti mulle. Lopussa ei enää tuonut kun oli jo väsy. Vei sen sitten mukanaan juomaan, olihan pallollakin jo jano.

Vika temppu oli keppikujaa. Me taas otettiin se luoksetulotreeninä. Hetsattiin ja tuli lujaa luokse. Halusin vähän korostaa omaa merkitystäni. Tiedä sitten paljonko tuo auttoi... Treenien jälkeen otin äidin ja siskon ja mentiin lenkille. Aika kovasti pienet jo pinkoi Kiusan perässä, ihanaa sakkia!

Muditouhujen jälkeen oli Sinnin vuoro. Ekana kahestaan lenkille. Radanrakennuksen jälkeen ekana radalle. Sauvan kanssa kun mentiin lähtöön niin oli tosi kiltti tyttö. Superisti lähti ja yllätti mut täysin etenemällä hypyille ja putkiin ihan lennokkaasti! Kepit ja kontaktit ei vaan luonnistunut, ei niitä vaan voi tehdä radalla kun vauhti on kova ja mäkin liikun mukana. A itseasiassa meni melkein, siihen on helpoin pysähtyä. Pussikin oli jotenkin unohtunut ja piti muistutella. Kepeillä teki upeasti kunhan pääsi sisään. Ihan mieletön vauhti ja varmasti loppuun asti. Siinä mulle sanottiin, että voi kun löytyis semmonen teippi, jolla Sinnin pään sais pysymään kasassa. Se osaa niin mielettömän hyvin, mutta ei vaan mitenkään pysty tekemään mitään kun päässä alkaa kiehumaan kun rata pitenee ja vauhti kiihtyy.

Mutta oli se silti ihana!! Ei se mitään pyöriny tai ampunu jalkaan kiinni missään kohtaa. Huusi vaan kiehuspäissään kun vaatimukset meni liian koviksi. Rauhottui kuitenkin tosi hienosti ja nopeasti kun vaan rauhotin ja pystyi sitten tekemään taas taitojensa mukaan. Voi häntä, ainutlaatuinen hullu Tänninen <3

Meidän jälkeen meni heti Oili ja heidän suorituksen jälkeen lähdettiin lenkille. Siellä Sinni pääsi päästelemään kaikki höyryt ulos. Ihan hulluna kaahasivat pitkin peltoja. Mietin, että kyllä Sinnillä taitaa nyt asiat olla kohdallaan <3 Ei me mitään teippiä tarvita, tää on hyvä just näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti