Pari päivää ankaraa mietiskelyä ja pyörittelyä. Nimiä oli mm. Lumme, Luumu, Hilla, Hilppa, Juuti, Tuutti, Nuppu, Nappi, Pouta, Vaula, Valla, Kielo, Titta, Taimi. Ja kaikki niiden väännökset.
Kun ihmiset on keskittyneet pohdiskeluun, on koirat keskittyneet leikkimään :D Sunnuntaiaamulla Sinni vähän mökötti, ei tullut luokse eikä edes katsonut pentuun. Tilanne ratkesi hyvin pian kun Sinni sai henkilökohtaisen leikkituokion, hän on sittenkin edelleen tärkeä ja saa olla oma itsensä.
Sen jälkeen suhtautuminen pentuun vakioitui mielettömän hienoksi leikkitädiksi. Sinni on hirveän nätisti ja kärsivällisesti Hopun kanssa. Haluaa koko ajan leikkiä kun vaan Hoppu on hereillä <3 Niitä on ihana katsoa ja onhan se kätevää kun pienet neulahampaat on niin paljon aikaa Sinnin kimpussa.. Sinni osaa suhtautua niihin oikein ja opettaa varmasti rajoja paljon paremmin kuin me ihmiset *-) Mehän toisteltaisiin täällä koko ajan jotain kieltoa, hampaat pyrkii koko ajan käteen, jalkaan, selkään, nenään tai sitten mattoon, sohvaan, tuolinjalkaan, sängynpohjaan... Väliin on työnnetty leluja ja purutikkuja, mutta ei se käytös taida vielä olla kitketty.
Hoppu on syönyt kiltisti ja ennen kaikkea, se on lähes sisäsiisti! On nyt tehnyt yhdet pissat sisään, tarkasti paperille. Muuten kaikki hienosti ulos heti kun sen laskee maahan. Aamuyöstä on käyty kumpanakin yönä pihalla ja aina on tullut pissat ja kakat samantien. Yöt on muutenkin menneet upeasti, menee nukkumaan nätisti ja siinä aamuyöstä alkaa touhuamaan, pihareissun jälkeen rauhottuu melko pian takaisin nukkumaan.
Sinnillä oli eilen treenit ja Hoppu pääsi niiden ajaksi äidin helmoihin, heti iski tissiin kiinni :) Sinnin kanssa käytiin sitten lenkillä ja yritettiin olla fiksumpia kun viimeksi, ratakin oli nyt tosi helppo ja kiva. Ennen omaa vuoroa käytiin purkamassa paineita tekemällä vähän rengasta, puomia ja keppejä. Ekat meni hienosti, mutta kepit on nyt tosi hankalat. Taas sössin palkkaamalla liian aikaisin. Sinni ei enää yhtään tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Joka tapauksessa hidastaa loppua kohden ja kävelee vikan välin ja menee palkalle vasta kun hihkasen. Hihku siinä sitte oikeaan aikaan....
Radalle päästessä oli kuitenkin taas kierrokset ihan katossa. Kuinka voi keskittyä ohjaamaan rauhassa ja selkeästi kun koira huutaa ja hilluu kuin hullu? Se osaa kyllä tosi paljon vaikka mitä, mutta kaikki unohtuu samantien kun lähden itse juoksemaan. Sinni ampuu vaan jalkoihin kiinni. Teki sikamakeita kontakteja ja putkiin irtoamisia, mutta ne hypyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Onnistuin yhden takanaleikkauksen menemään oikeinpäin, mutta ei se jotenkin paljon lohduta.
Oliskohan siitä apua, jos alkaa tekemään lelu kädessä? Siis ohjaavassa kädessä, siitä Sinni voi sitten koko ajan odottaa sen lentävän. Ja voisiko se alkaa jopa tarjoamaan jotain hyppyjä lelun toivossa? Pitää koklaa.
Treenien jälkeen kaivettiin Hoppu takaisin meidän laumaan ja mukaan lenkille. Ei se vielä oikein osaa etenevää lenkkeilyä, mutta oli sillä hauskaa kiipeillä metsässä. Sylissähän se suurimman osan matkaa kuitenkin tuli.
Illalla kotona oli tolkuttomat leikkisessiot, jossain vaiheessa piti jo ottaa Hoppu jäähylle kun Sinnikään ei osannut rauhottaa leikkiä.
On se ihana <3 Ihan täydellinen meille! Kovia ääniä ja uusia paikkoja vähän miettii aluksi ja se on mun mielestä vaan hyvä, tervettä varovaisuutta. Ja Sinni on kanssa ollut niin hieno, että olen kyllä todella tyytyväinen päätökseen. Meno tietysti yltyy hurjemmaksi koko ajan, mutta eiköhän me opita myös paremmin sitä hallitsemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti