Päivitys laahaa nyt päivän jäljessä, mutta menköön, kai se pitää kaikki kertoa silti.
Eilen heräsin kuudelta pennun vinkumiseen ja yllättäen se kuului ovelta. Johan on fiksu pentu, mietin, oli nukkunut yli kuusi tuntia ja suoraan osasi pyytää ulos! Mehän mentiin. Hän kakkasi isot löröt, mutta sen jälkeen vain vinkui syliin. Kierrettiin silti Sinnin takia vähän pidemmältä ja Hoppu joutui vaan talsimaan mukana, hirveä rääkkäyslenkki, ainakin 300 metriä yhteensä. Silti ei pissannut.
Sisällä juoksi heti ruokasäkille ja mietin, että oliko sillä tosiaan niin nälkä, ettei pissata ehdi. Hänen ruokaillessaan löysin isot pissat matolta. Ruokailun jälkeen ei kauaa ehtinyt kulua kun tyyppi kyykkäsi matolle. Siitä hetken päästä vinkuen etsiytyi eteisen matolle rutistamaan pienet löysät kakat. No johan nyt, mietin. Tästä elämä jatkui puolen tunnin välein samanlaisella operaatiolla. Yritin aluksi juosta ulos joka kerta, mutta totesin pian, että helpompi laittaa vaan paperia lisää. Parin tunnin päästä oli eteisessä kuusi kakkapruittausta ja partsin edessä lukuisia pieniä pissatippoja. Hoppu aina aloitti pissaamalla, eihän pieni pentu vielä voi tietää, että tämä olo tarkoittaa kakkaa.
Hoppu oli vaisu ja minä ihmeissäni, ei tämä nyt kovin vakavalta vaikuta, mutta jotain mätää silti. Jännästi oli pystynyt pidättämään elämänsä pisimmän yön ja sen jälkeen saanut tälläisen semiripulin. Ja tänään kun olisi ollut niin kivaa ohjelmaa! Piti mennä keskustaan käymään pankissa ja siinä olisi samalla voinut oivasti tehdä pikaretken metroon ja kaupungin hulinaan Hopun kanssa. Mentiin sitten autolla ja Hoppu nukkui autossa pankkikeikkani ajan.
Keskustasta mentiin kaupan kautta Marjikseen. Siellä minä sain sushia ja Hoppu kaupasta haettua Cesaria, piti saada sille kosteaa suoraa sisään. Meillehän maistui! Omansa syötyään Hoppu omatoimisena hienona neitinä veti maton tuolini alle ja kävi pedilleen ruokalevolle. Ruuan jälkeen tuli jo normaalimpi kakka ja leikkikin lähti normaaliin malliin käyntiin.
Koska lapsi oli jo parempi, otin sen mukaan treeneihin. Sinnin kanssa kävin ennen treenejä lenkillä ja Hoppu tuli rakentamaan rataa ja ihasteltavaksi. Illalla todellakin maistui ruoka ja leikki kulki hullun lailla. Ei ollut paha tauti meillä, ärsyttävästi vaan pääsi nyt laskemaan sisääntekemisen kynnystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti