Olipahan päivä! Aamulla saatiin nukkua kymppiin asti, Höppänä söi rauhassa luuta. Mutta sitten alkoi haipakka. Ensin suunnitelma oli mennä pantamessujen kautta pentutreffeille, mutta ei se ihan niin simppeliä ollutkaan. Kävi sitten niin, että eksyin Intersportin remonttimyyntiin ja haalin takin, housut ja kengät, sitten viereisestä kaupasta vielä yksi sammakonvihreä Poni.. Eipä siinä kerinnyt enää messuille kun äkkiä vaan treffeille.
Hoppu pääsi riekkumaan siskojen kanssa ja riekkuivatkin antaumuksella. Niin antaumuksella, että pian vaalea koirani tuli luokseni aivan yltä päältä punaisena. Onneksi nopeasti kävi ilmi, että jossain marjoissa vaan oli pyörinyt. Hauskan näköinen punavalkoinen koira, kroatiksiko yritti muuttua?
Riekkujen tiimellyksessä hyvästeltiin jättiläispentu, se lähti nyt maailmalle, voi häntä. Surulliset tapahtumat jatkui kun yritettiin leikata Hoppuli kynsiä, mutta hän oli vielä turhan pirteä. Odoteltiin siinä lapsen sammumista kun jostain puskan uumenista alkoi kuulua hirveä kiljunta ja kohta siellä oli koko lauma mytyssä huutamassa. Niitä kuorittiin siitä pois ja punavalkoinen otus pääsi viimein luikahtamaan karkuun kiljuen edelleen. Mitään jälkiä ei näkynyt, suuri säikähdys vain. Ilmeisesti mummo oli jostain syystä päättänyt näyttää kakaralle paikkansa... Äiti halusi pelastaa lapsen ja täti tuli siihen vielä komppaamaan. Tällä kertaa lapsi toipui nopeammin kuin viimeksi ja kohta jo nukkui syliini.
Jätettiin sitten ne kynnet leikkaamatta. Mutta keksittiin lähteä treffaamaan toista pentuetta, puolitoista viikkoa nuorempia mutiaisia.
Reilun puoli tuntia kesti matka, johan siinä sai tarpeeksi lepoa, eikun leikkimään taas! Kylläpä oli hauskaa sielläkin! Kaikki rakastivat Hoppua ja sehän passasi. Päästiin myös ihmettelemään 2 kk vanhoja tipuja, ne oli Hopusta kivoja. Aikuinen kukko oli niin iso, että se ei ollut ihan niin kiva. Mutta ei se mitään, leikkimäänhän tänne tultiin.
Rankka päivä vaati veronsa ja leikkiin alkoi ilmaantua turhan paljon kiukkua. Ei ollut enää mitään pikarähinöitä ne vaan vaati ihan väliin menoa, että rauhoittui. Oli aika lähteä kotiin. Onneksi alkumatkaksi pääsi maitobaariin :)
Kotona odotti Sinni aktiviteetteja. Päätin lähteä pyöräilemään. Oli jo pimeää, mutta ilma ihan ok nyt. Mentiin ihan hissukseen ja tarkoitus oli rentouttaa sitä selkää. Paluumatkalla päästin Sinnin irti kun oli niin pimeää ja kuoppaista, että helpompi keskittyä vaan omaan ohjailuunsa. Se sujui niin hienosti, että tultiin sitten koko matka niin. Ja oli maailman paras pyöräilykokemus! Oltiin ihan kuin se valjakkokoiriaan ulkoiluttava mies! Täydellistä harmoniaa! Sinni ravasi superhienosti ja toimi kaikin puolin kuin ajatus! Ei tippaakaan epäilyttänyt, eikö olisi selvitty mistä vaan. Tosin ei tullut vastaan yhtään ketään, mutta silti :) Tätä lisää! Maailman paras Tinni!! <3
Ainiin, Hopun korvat oli tänä aamuna molemmat pystyssä, eilen illalla oli vielä toinen tukevasti lupassa. Sen takia hän oli niin uupunut eilen ja nukkui aamulla pitkään, korvien pystyttäminen vie voimia :) Sinnin masu on nyt ollut ok kun syö vaan adultia. Pitää nyt edetä varovasti ja maltilla, mitähän sitä antaa sille treeneissä huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti