Eilen illalla Sinni oli kärtty. Kiukutteli vaan Hopulle ja vahti luita. Mietin, että selkä varmaan juilii. Koitin venytellä ja hieroa, mutta ei tuntunut pehmenevän. Eikä pehmennyt oikein leikkimään munkaan kanssa.
Hoppu sitten leikki Sinninkin edestä. Kalhasi juomakupissa niin ahkeraan, että laitoin vettä vauva-ammeeseen. Se hommattiin joskus Sinniä varten, mutta Sinni ei koskaan lämmennyt sille. Tämä kakara kyllä villiintyi heti! Pohjalla oli vaan viitisen senttiä vettä, mutta riemua riitti. Ensin meni vaan etujaloilla, mutta lopulta siellä makoili ja kauhoi yltä päältä märkä hepulieläin. Sellanen iltapesu tällä vauvalla.
Tänään oli Sinnin selkäpäivä. Hoppu oli mukana töissä ja häiriköi tapansa mukaan oikein olan takaa. Sinniliini lepäsi päivän kotona ja pääsi pyöräilemään illalla. Nyt oli valoisaa ja paras koirankusetusaika. Maailma tulvi koiria. Panta auttoi vähän, mutta sillon kun on pakko huutaa, on pakko huutaa, suihki panta tai ei.
Hiukan elämää helpotti kun oli alla oma uusi Poni, parempi tuntuma kuin Jopossa. Ja sain viritettyä narun tankoon järkevästi. Oli paljon helpompi vaihtaa jatkuvasti puolta kun ei tarvinnut vaihtaa vielä hihnakättäkin joka kerta. Golf-kentän ympärysosuudella ei ollut onneksi ketään ja päästiin rentoutumaan. Siellä näkyi oikein kivaa ja pehmeää selän käyttöä. Onneksi paluumatkalla ei enää ollut niin pahaa koiratulvaa ja rentous säilyi.
Lenkin jälkeen Sinni leikitti Hoppua aivan mahottomasti. Taisi olla parempi olo jo. Myös venytykset meni nyt paremmin, hyvä hyvä Tintti!
Huomasin muuten, että tossa hemmetin Golden Eaglessakin on lohiöljyä #!!//!"##. Ei ollut enkkuteksteissä mainittu, mutta suomalaisissa sitten oli. Että tiedä sitten häntä. Maha on kuitenki ollu jo parempi. En enää tiiä miten tämä nyt menee. Onko se ruuan vahvuus vai onko se se kala, vai onko se mikään yksittäinen asia? Miten tarkka tässä ylipäänsä kannattaa olla? Mä en tajuu. Ehkä annan nyt olla ja mennään näillä mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti