Keskiviikkona oli nätti päivä ja päätin toteuttaa koirien liikutuksen mahdollisimman rennolla tavalla, siis erikseen. Ensin Hopun kanssa ulos. Siinä heti alkumatkasta otin sen syliin kun en jaksanut säätää ruuhkaisella tienpätkällä edestakas kirmaavan pennun kanssa. Iloinen pentu tietysti kohdisti energiansa sitten naamaani ja pusujen lomassa tunsin hampaat huulessani. Sattui ihan s**t*n*sti ja tuntui että meni ihan kunnolla läpi. En päässyt tietenkään mistään peilistä tilannetta tarkastamaan. Imeskelin sitten verta ja hymisin ohi kaikista pennun ihastelijoista..
Oli meillä silti ihan kivaa kun päästiin väljemmille vesille ja verentulokin helpotti. Tasapainoiltiin, harjoteltiin luoksetuloa, leikittiin ja juostiin, oltiin roikkumatta lahkeessa. Käytiin vähän lutraamassa kanavanrannassa, ihan mukavaa. Pakko silti myöntää, että Sinnin kanssa oli vielä mukavampaa, ihan normilenkki tutusti ja turvallisesti. Kotona koiraa vaihtaessa näin, että leuassa oli kiva kuivunut veririnkula ja pala huulesta puuttui. Sen tiesinkin, että se oli turvonnut ihan kivasti.
Huuli parani hyvin ja torstaina turvotus oli enää herneen kokoinen. Iltapäivällä kerittiin hyvissä ajoin Ojankoon. Lämpän jälkeen tein kaksi kertaa Sinnin kanssa ja siinä välissä Hopun kanssa. Sinnin kanssa treenattiin keppejä, sitä, että sietäisi mun liikettä. Vaikeeta se oli, mutta pikkuhiljaa jotain kesti. Pääasiassa jätti kyllä vikaa väliä tekemättä. Tehtiin myös puomia. Ei pysähtynyt millään jos tuli esteiden kautta, liikaa vauhtia. Sitten kyllä stoppas kun oli etupalkka lelu. Ehkä se sitten pitää vaan pitää se lelu siellä.
Hoppu oli lapsinero ja teki mutkaputken ihan tosta vaan. Kahta putkea ei peräkkäin onnistuttu, mutta siinä olinki vähän ahne. Vaikka tuo nyt tuntuu niin kamalan fiksulta ja hyvin keskittyvältä, niin se on silti vielä tosi pieni. Tasapainoilu sujui hyvin ja samalla harjoteltiin istumista, hoksas tosi nopeasti.
Sinni teki tokalla hukillaan lisää keppejä ja lopetettiin aika pian kun saatiin ihan uskomaton onnistuminen. Sinni tuli rengas-hyppy-kepit suoran ihan täysiä ja oikein!!! Sisään ja ulos täydellisesti!! Ihan hirvitti kun käskytin niitä keppejä, mutta ihmeen kaupalla se oikea sisäänmeno löytyi! Tuon suorituksen voimalla eletään kauan.
Treenien jälkeen kerittiin hyvä jäähytys ja palatessa törmättiin Marjoon. Jätin Hopun Marjon ja Emberin kanssa fiilistelemään tokaavikaa yhteistä pentupainisessiota ja menin vetää treenit.
Perjantaina oli se vika Emberin tapaaminen ennen muuttoa Tanskaan. Tärkeintä on, että lapsilla oli kivaa, eikä ne tällaista sure, vaikka nyt ei siskoja enää näe pitkiin aikoihin. Saipas ainakin leikkiä. Ja minun piti näyttää Kiusan kanssa mikä se on naisiaan agiradalla. Ei kovin hyvältä näyttänyt kun takana melkein puolen vuoden tauko ja kummatkin saaneet kiloja... Kiusa ei oikeesti pystynyt pujottelemaan kunnolla kun maha otti vastaan.
Nojoo, sosialisoimisen jälkeen mentiin Sinnin kanssa lyhyt lenkki ja halusin päästä jatkamaan siitä mihin eilen jäätiin. Eipä ihan menny niin. Saatiin tasan yksi onnistunut suoritus kepeillä. Muuten hullu vaan huusi ja säntäili, ei löytänyt millään alotusta ja lopussa jätti vähintään vikan kepin kiertämättä. Ihan painajaista. Yritin kyllä rauhottaa niin itseä kun koiraa moneen otteeseen. Lopulta treenit sai päätöksen kun Sinni nappas mua reidestä, minä huitasin sen jalalla pois ja sainkin aikaan ontuvan koiran... Katastrofaalinen loppu katastrofaalisille treeneille. Mitään kovin pahaa ei käynyt, ontuminen oli tiessään ennen kun päästiin autolle.
Tänään lauantaina käytiin perheretkellä Uutelan kallioilla ja rannoilla. Ei ollu kovin idyllinen kokemus kun Sinnillä oli aika paljon virtaa ja vesi saa sellaset energiat aikamoiseen potenssiin. Oli niillä kivaa vähän aikaa, jopa rannassa. Kun Sinni huudoltaan ymmärsi, ettei nyt tosiaankaan heitetä yhtään mitään, se liittyi Hopun seuraan lutraamaan veteen ja hepuloimaan pitkin rantaa. Äkkiä homma meni silti överiksi ja jatkettiin matkaa. Juostuaan ja huudettuaan meiltä hermot riekaleiksi Sinni sai sitten olla kiinni. Hopun riemu oli hiljaisempaa ja tolkullisempaa ja se saikin varsin reippaan lenkin. Loppumatkan tuli sylissä ja oli oikein kiltti pikku pentu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti