Aamulla tokkurassa paijasin Hopun mahaa ja törmäsin ylisuureen nisään. Äkkiä siinä havahduin ja huomasin katselevani vuosisadan finniä, mahassa, koiranpennulla. Yököttävää. Suloinen, pehmeä, viaton vauvamasu on nyt turmeltunut, lopullisesti taaksejäänyt. Yäk. Hälytin tietysti kasvattajankin kauhistelemaan kohtaloamme. Ilmeisesti kuvailu mätäpaiseesta oli jotenkin valmistanut väärin ja en saanut täyttä tukea järkytykselleni, enemmänkin melkein vähättelyä. "Ihan normaalia hormonitoimintaa, vähän niin kun murrosikä."
Hoppu hoiti itse finninsä, hiekkakylpy ja -kuorinta tehoaa mihin vaan näppylään. Ennen Hopun kauneudenhoitotukiota oltiin me Sinnin kanssa taas pimputeltu menemään. Ihan ok sessiot oli, pääsin myös ihan sanallisestikin vääntämään aiheesta. Tämän päivän saldo ajatustyön osalta oli eilistä jatkavaa:
Näkyvät palkat vie huomion pois opittavasta, palkan pitää tulla esiin vasta kun tehtävä on tehty oikein. Olen pitänyt palkan suuntaa aina tärkeänä, mutta nyt en ole ihan varma tekeekö se tässä mitään eroa. Tänään palkka tuli aina kädestä, mutta olisiko tehtävän suuntaan heitettävä jotenkin parempi? Ainakin se olisi nopeammin perillä.
Tehtävän aloitus on haasteellinen kun tyypillä kiehuu jo ennen kun mitään edes tehdään. Ei voi siis kuvitella hyödyntävänsä mitään minimaalistakaan keskittymisen hetkeä ja laajentavansa sitä pikkuhiljaa, kun mitään sellaista hetkeä ei ole. On vain se hetki, kun Sinni on tehnyt juuri tehtävän ja tulossa palkalle, silloin se on hiljaa ja keskittynyt ja kykeneväinen vastaanottamaan ohjausta. Ilmeisesti kaikki treeni pitää tehdä jonkun edellisen kautta.. Eli ekana joku täydellisen selvä este, jonne ei voi olla löytämättä vaikka kuinka huutaisi mulle kykenemättömänä kuuntelemaan yhtään mitään ohjausta.
Kai se on niin, että meidän agilityn kauheus kiteytyy siihen hetkeen kun ollaan ihan kohta tekemässä jotain. Sinnillä keittää ja siihen ei saa mitään tolkkua. Koska sitä hetkeä ei voi mitenkään parantaa niin parempi vaan kiertää se ja toivoa sen paranevan jotenkin itsestään uusien toimintamallien myötä. Sitä Hetkeä ei siis voi parantaa, koska sen olemassaolo johtuu Sinnin hermoista, jotka ei vaan itsenäisesti kykene patoamaan agilityyn liittyviä kierroksia. Pystyyhän se tiukan hallinnan alla siihen, mutta tuossa Hetkessä on kyse nimenomaan "vapaasta" olemisesta.
Joo ja semmosen hauskan huomion tein, että Sinnille "Takaa" tarkoittaa: tee edessäsi oleva este takaisinpäin. Ei niin kuin minä ajattelen: tee edessäsi oleva este ohjaajaan päin. Niinpä rinnakkain olevilla hypyillä Sinni tekee välistävedon takaa-käskyllä, hänen logiikalla se olisi vain normaali hyppy. Käyhän tietysti tämäkin tulkinta, kunhan nyt vaan kumpikin käyttää samaa tulkintaa.
Oli miten oli, pimputtelun lopussa tehtiin tosi hieno kolmen hypyn kuvio, jossa Sinni irtosi ja minä olin lähes paikoillaan. En malta odottaa, että pääsen huomenna jatkamaan :)
Ahkeran Sinni-agilityn jälkeen kauhisteltiin teinin finniä. Ja kohta sitä kun se oli puhjennut Hopun riekuttua Tuikelin kanssa Hiekkakasoissa. Otin sitten Kiusan ja Sinnin ja lähdettiin lenkille, lapset jäi jatkamaan leikkejään.
Oli kiva lenkki. On noiden kanssa vaan ihanaa. Tajusin loppulenkistä, että kukaan ei ole haukkunut varmaan koko lenkillä. Vaikka oli kyllä nähty kaikenlaista kulkijaa koirista päiväkotiryhmään. Ei Sinnin tarvi kun Kiusa on mukana. Voi kunpa Hoppu tulevaisuudessa toisi saman tuen Sinnille. Tein taas vuorotellen kutsuja paikkamakuusta ja olivat oikein päteviä molemmat. Edellisellä kerralla Sinni oli vielä vähän huonompi.
Kotiin tultiin Ikean kautta. Täten olen virallisesti ottanut sen linjan, että sisäsiisteys tulee kun tulee, minä en siitä stressaa. Nyt meillä on papereiden alla tosi hyvä muovi joten antaa tulla pissaa vaan :)
Paitsi että sen hankalan muovin ja ostoskassin kanssa kotiin raahautuessa olisi silti voinut pissattaa koirat. Nyt Hoppu pissasi rapun oven sisäpuolelle kuraralliin.. Tyhmä tyhmä minä.
Iltasella Hoppu pääsi vielä Rexin ja Fridan kanssa pikkulenkille. Meidän teini oli niin fiksu ja mukava lenkkikaveri kun ikätoveri Rex oli ihan hullu. Tosin Rex ei ollutkaan ollut päivällä ihan yhtä aktiivinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti