Aina vaan seesteisempää

Eilen oli Sinnillä fyssari, eka kerta Hopun aikana. Ei se Hopun seuran vaikutus tosin mikään merkittävä tässä suhteessa ole, ainakaan vielä kun eivät kovin paljon ole päässeet ulkona kaahaamaan. Jotain merkittävää tässä silti on ollut, koska katkarapuna sinne mentiin. MM-reissun jälkeen ei ole ollut kovin hyvää fysiikan huolto ja sen näki. Ei tehnyt hyvää ensin maata viikkoa, sitten kippurassa pissailla viikko ja siitä suoraan tehdä agilityä viikko.

Katkarapu alkoi kyllä aukeamaan kun käsiteltiin. Sinni on liikuttava kun keskittyy joihinkin venytyksiin painaen silmät tiukasti kiinni. Muutenkin on tosi yhteistyöhaluinen vaikka nytkin oli varmasti aika rankkaa. Rentoutuu kyllä ja yrittää kaikkensa, mutta ei se kippuraan vedetty ranka pelkällä tahdonvoimalla oikene. Käsittelyn jälkeen oli kuitenkin taas suora selkä, pää taipui ylöspäin ja kintereetkin toimi oikeinpäin. Nyt vaan palataan ruotuun muutenkin tämän kehonhuollon kanssa.

Eilinen meni siis kokonaan lepäillessä, myös Hopun osalta. Hopulle annoin vapaapäivän ihan vaan, koska onhan niitäkin opittava pitämään :)

Tänään oli ihanan kaunis syyspäivä. Hyödynnettiin se Sinnin kanssa pyörälenkillä, aika hitaasti mentiin ja toivottavasti ei tullut nyt liian rankkaa eilisen päälle. Selkä ainakin näytti ihan hyvältä ja ravi oli rentoa.

Tuota selkää alkaa vaan olla vaikea hahmottaa kun karva on aika pitkää. Mitähän sille tekisi... Turkki on niin höttöinen ja ohut, että en haluaisi talvea vasten sitä kovin paljon ottaa pois. Pitäisi siis vaan siistiä päältä ja se ei ihan helppoa oo, se vaatii taitoa ja auki kampaamisen. Enkä halua sitä kammata kun ohenee sitten entisestään, ainakin mun kampaustaidoilla. Kohta varmaan saan päähänpistoksen ja alan vaan saksimaan ja sen tietää mitä siitä tulee...

Karvaongelmansa kullakin. Hopulla ei ole näitä trimmiongelmia tulossa, mutta tätä karvaa alkaa olla joka paikassa. Sitä pöllähtää sohvasta kun istuu, tuntuu olevan ruuassa koko ajan, puhumattakaan sängystä. Sänkyynhän pitää pikku lapsi nostaa illalla hengaamaan niin ollaan koko perhe katsomassa telkkaria...

Hopun kanssa käytiin Sinnin jälkeen kahestaan ulkona. Olipa kivaa! Mentiin tuolla "ihmisten ilmoilla" ja oikein kivassa balanssissa oli ympäristöstä välittäminen ja mun seuraaminen. Löydettiin uudestaan kiva puisto, jossa pääsi hienosti treenaamaan puunkiertoja. Puisto on siis kyllä vanha tuttu, mutta Sinnin kanssa siellä ei paljon mitään voi tehdä. Yritettiin kyllä, mutta kun Sinni ei ole kovin hiljainen työskentelijä niin totesin hyvin äkkiä, että ei taida olla sovelias paikka meille. Hoppu sen sijaan oli oikein sovelias pieni kiertelijä. Saatiin ihan yleisöä ja kehuja, onhan se omastakin mielestä ihanan ilahduttavaa katsella noin iloista ja tottelevaista lasta!

Puunkiertelyn, muuten vaan kaahailun ja keppileikkien lisäksi käytiin vielä rannassa. Siinä on Hopun taivas: Hiekkaa ja vettä! Voi jee sitä kaahailua, kaivamista, lutraamista ja suurta riemua! Tosi tyhmää kun tulee talvi tähän väliin, olisi niin kiva päästä näkemään miten uiminen lähtisi sujumaan. Kyllä tuo vesirakkaus varmasti säilyy talven yli, mutta silti, mä haluun jo!

Hopun luoksetulot olivat muuten ihan mainioita. Kyllä se ihan tarpeeksi nopeasti ja houkutuksia välttäen reagoi. Tuli ihan vierestä juosseen lenkkeilijän perästä samantien, samoin palloa potkivien lasten luota. Oikein hyvä, olen tyytyväinen. Tämän lenkin ainoa miinus oli, ettei tuonut keppiä mulle kovin hyvin takasin, mutta ehkä sekin tästä vielä.