Voi meijän kanssamme. Tänään reippaana kierrettiin Sinnin kanssa pitkä lenkki sateessa. Sen jälkeen vielä reippaampana raahasin meidän kepit oikeelle kentälle. Satoi siis edelleen ja olis ollu aika ällöä, mutta olin päättäny ettei oo.
Ryhdyttiin tekemään keppejä. Tarkoitus oli ihan rauhassa jauhaa niitä vähän selkeemmälle tolalle. Siis minä rauhassa. Se oli selvää, että Tööt on kaikkea muuta kuin rauhassa agikentällä. Oma rauhallisuus, namipalkka ja omat kepit kuitenkin tehosi lopulta. Tööppö alkoi kyetä löytämään oikeaa aloitusta ja sieti hienosti mun liikettä, kunhan en hirveesti spurtannu.
Yhdistettiin siihen tavallisten keppien puolikas ja aikalailla saatiin alottaa alusta. Mutta namipalkka ja oma rauhallisuus toimi taas. Kyllä sieltä ihan kivoja toistoja tuli. Oikeastaan meni ihan hyvin, kunhan lähti käskystä kohti oikeaa väliä, loppu kyllä hoitui. Sillon kun kiehui liikaa, ei tietysti lähtenyt edes sinne ekaan väliin.
Siirryttiin toiselle kentälle kokonaisille kepeille. Taas jouduttiin pari kertaa namittamaan ihan vaan ekaa väliä ennen kun alkoi keskittymiskyky palata. Sieltä löytyi taas ihan hienoa työskentelyä kunhan rauhottui ennen töitä. Mutta tässä se ongelma piilee. Neitosta kun kiihdyttää mun liike tai oma liike ja agilityradalla näitä yleensä esiintyy.
Koitettiin tehdä jotain hypyltä lähestymisiä ja aika ketuiksihan ne meni. Ainakin avokulmat oli täysin mahdottomia. Toisaalta umpikulmissa ja suorassa tuli onnistumisiakin. Ehkä siis on toivoa joskus saada ne avotkin onnistumaan. Kysymys vaan kuuluu, kuinka kauan se kestää? Riittääkö yksi koiran elämä että kepit ylipäänsä onnistuisi radalla?
Jälkiruuaksi tehtiin puomia pallon kanssa. Aika makeesti meni! Vähän liian ylös halusi jäädä, mutta taisi olla jotenkin hiekkainen se kontaktipinta ja uponnut sinne mutaan. Ei erottunut raja siis selvästi ja Tööt halusi pelata varman päälle.
Paljon joutui märkä Sinni ahertamaan, mutta viimein pääsi lämmittelemään autoon. Hopun kanssa käytiin vähän käppäilemässä ja leikkimässä. En tosiaan ymmärrä miten olen opettanut Sinnille niin nopean ja hyvän luoksetulon kun Hoppu on tosi välinpitämätön mun opetukselle... Ei se tule jos ei huvita, ihan sama mitä mä teen. Tosin onhan se nyt ollut koko ajan ilman remmiä ja saanut siis aika usein myös tahtonsa jossain määrin läpi. Eikä se nyt luonteena muutenkaan toimi kuten Sinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti