Yli viikon blogitauko, äkkiä takaisin ruotuun.
Tiistaina ja keskiviikkona oli aika räkäsäätä, mutta olin niin villiintynyt KiusaSinnicombosta että kävin molempina päivinä tosi reippaat lenkit heidän kanssaan. Muuta eivät tehneet, koska olin aina Ojangossa liian myöhään ja kaikki kentät oli jo varattu. Tai keksiviikkona taisin tehdä pari nopeaa kontaktia Sinnin kanssa. Keinukin tuli tehtyä ja ihan ok suoritus kun ei jääty jankkaamaan.
Tiistaina Opuliini pääsi tekemään JÄLJEN! Neiti Nenä sai tehdä siis sitä mitä hänen mielestään kuuluukin. Jälki oli noin 5 metriä, askeleet melko lähellä, muttei ihan kiinni toisissaan, jokaisella nappula. Paikkana parkkiksen ruohottunut kohta. Hopulla ei ollut todellakaan ongelmia suoriutua, päinvastoin. Hommien jälkeen suurin palkka ei suinkaan ollut kehut ja leikit mun kanssa vaan pääsy takaisin tutkimaan mitä jäi huomaamatta.. En tiedä kuinka tieteellisiä me tässä ollaan, kunhan nyt tehdään ja pääsee Nenä toteuttamaan itseään. Ja myöhemmin voidaan kertoa milloin Nenä EI ole töissä.
Keskiviikon Opulin osuus oli vähän toisenlainen. Pääsi Marjon kanssa puuhailemaan kentälle kun olin lenkillä. Ja lenkin jälkeen onnellisena äitin kanssa matkaamaan vanhaan kotiin. Hoppu meni siis hoitoon Marjolle kun meikä lähti maailmalle todistamaan maailman parasta agilityä. Sinni jäi itin kanssa prinsessa yksinvaltiaaksi, syömään hyvin, ottamaan vastaan tuntikausien rapsutuksia ja valtaamaan parhaat nukkumapaikat.
Hopulla oli oikein mukavaa "hoidossa", kotiinhan se mielsi tietysti palaavansa. Jos ei äiti viihdyttänyt lasta niin ainakin täti. Vaikka täti oli juuri ollut sterilaatiossa ja leikkejä vähän hidasti muovitötterö kaulassa ja aika-ajoin kirpaiseva leikkaushaava... Tui-täti kuitenkin oli mennyt omilla ehdoillaan ja kertonut Hopulle milloin leikki loppuu. Ja Hoppu oli uskonut!
Oli tosi hassua hakea Hoppuli kotiin eilen. Ulkona satoi ja pieni mudinpoikanen oli kastunut jo aiemmin, joten sitä ei huvittanut yhtään tulla auton lämmöstä ulos. Kun sen sieltä sai kaivettua niin reaktio tapaamisessamme oli todella outo. Hän oli maailman kiltein ja iloisin pieni pusutyttö. Nuoli naaman perusteellisesti eikä purrut yhtään!! Lisäksi kosteus oli muuttanut pennun ulkomuodon ja se näytti ihan aikuiselta, pörröinen pentu oli hävinnyt. Missä oli mun hirviö?
Kävin ällösäässä Sinnin ja Kiusan kanssa taas vauhdikkaalla lenkillä. Meillä kaikilla oli oikein mukavaa, vaikka loppulenkistä kastuttiin ihan kunnolla. Hyvin saatiin silti purettua Sinnin energiavarastoja. Harmi vaan, kun Sinni ja Hoppu eivät voineet suorittaa tervetulaisleikkejä väljästi ulkona.
Vielä kotonakin outo ilmiö jatkui, Hoppu ei purrut ihmistä ollenkaan enää?! Nuoli vaan ja oli oikein hyväkäytöksinen. Illan mittaan alkoi sieltä löytyä taas tuttua hammastelua, mutta aika iisiä oli ja uskoi heti kun komensi lopettamaan. Sinni otti leikkikaverinsa ilolla vastaan. Alussa leikki oli ylivirittynyttä kun ei päässyt kunnolla kaahaamaan sisällä, mutta kyllä sieltä pian löytyi tuttu painitemmellys.
Tänään oltiin lenkkeilemässä. Ensin Sinni ja Frida kiersi hyvän lenkin, sitten Hoppu ja Rex. Pentujen lenkin alussa alkoi ripottaa ja ei se siitä oikein helpottanut. Lapsilla oli ihan kivaa, mutta kovin pitkään ei viitsitty olla. Tämä oli pariskunnan toinen kohtaaminen ja tällä kertaa ei rähisty ollenkaan. Aika hurjaa on, että tyypit on edelleen ihan samankokoisia. Toisesta kuitenkin pitäisi tulla iso maksi, toisesta passeli medi...
Aamulla meillä oli käynyt tihulainen, joku oli syönyt yhden johdon ihan silpuksi... Lisäksi matolle tuli kolmet pissat aamulla vaikka matot on saanu olla rauhassa muuten jo pitkään. Niinpä iti halusi kirjottaa:
hoppu lähyti muualle. ei asu enää tääollä.
(oikeesti pieni valkoinen hirviö on kietonut itin ihan totaalisesti pienen pienten varpaidensa ympärille)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti