Hyppypimputusta

Keräsin itseni, ei tässä auta itku markkinoilla. Koirat on koiria, mä oon mä. Se mikä tästä tekee kurjinta on sama mikä tästä tekee hienointa. Sinni on ihan yhtä ihana kuin raivostuttava, tai ehkä enemmän ihana sittenkin, äärimmäisen rakas hullu Tönttö <3. Ja loppujen lopuksi tärkeintä on, että meillä on yhdessä kivaa. Ja agility on kivaa ja meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet nauttia siitä. Omalla tavallamme, mutta silti.

Päivällä otin Hopun mukaan matkaan. Tutustuttiin vähän ekaan keppipariin. Ei kovin hääppöinen treeni ollut kun valitsin vähän liian virikkeellisen paikan, mutta tehtiinpä edes jotain oikeeseen suuntaan. Kyllä se pari kertaa vilkaisi oikeaan suuntaan ja sain palkattua :) Palkka oli normaalia nappulaa ja se hukku tietysti sinne maahan.. Jep. No ei siitä mitään haittaakaan ollu.

Varastolla otin projektiksi tutustua rappusiin. Liukkaat ja hämärät raput on jo kerinnyt muodostua Hopulle yökötykseksi, se alkaa pakittamaan heti kun tajuaa mihin tullaan, sylissä tarraa tiukasti kiinni ettei vaan tipahda matkalla. Nyt me siis asetuttiin rappujen alapäähän namipussin kanssa. Heittelin nameja ja hengasin, pikkuhiljaa alkoi nousta ylemmäs ja rentoutua matkan varrellakin. Myöhemmin kun palattiin niin ryntäsi jo edeltä etsimään nameja, hyvä tyttö!

Iltapäivällä haettiin Tintti ja suunnattiin Ojankoon. Kävin Sinnin kanssa kahdestaan alkulenkillä. Otettiin mukaan MM-tuliainen, metalliosaton palkkaremmi ja siinähän Tinttiäinen kovasti roikkui. Ainakin parkkikselta poistuminen oli näin helpompaa, kivempi pitää revittävää remmiä kuin koittaa hillitä hullua huutajaa muuten. Vastaantulijoiden kohtaamisessa repiminen ei auttanut, sehän estää kunnollisen tarkkailun. Ennakointi ja namitus on ainoa tapa selvitä näistä hiljaa, siis pelkistä ihmisistäkin.

Kentällä tehtiin sitä eilen mietittyä hyppypimputusta aika rennoin ottein. Pääasia oli nyt yrittää olla laittamatta yhtään painetta. Aika hyvin se menikin. Ei menny hermo kummallakaan ja tunnelma oli suhteellisen rauhallinen. Aika pienestä on kiinni että Sinni vastaa ohjaukseen oikein, sitä pääsi tässä nyt tutkailemaan. Jännällä tavalla ihan sama hyppy tai takaakierto muuttuu vaikeammaksi kun oma rintama on vähänkin eri.

Ja niin, tehtiin parit kepit lopuksi, meni hienosti kun valmisti Töötön kertomalla mihin ollaan menossa. Tässä on nyt vaan ongelma kun valmisteleminen vaatii, että otan Töötöstä kiinni jotta se pysyy oikein päin eikä ammu liian aikaisin esteelle. Siis sillee niskasta kiinni "mennään kepit, missä kepit" ja päästää irti kun katse on oikeassa suunnassa. Kyllä se nyt mun mielestä on aika painostavaa tuokin. Paitsi että itsepä siitä painostavaa teen. Pitää siis vaan keskittyä siihen kunnolliseen rauhottumiseen nyt alussa, että Sinni oppii tuon olevan vain kivaa. Ettei ota niskasta kiinni ennen kun on jo rauhallista. Itse kepit meni siis hienosti, ei mitään ongelmia sisäänmenossa saati loppuun asti tekemisessä vaikka itsekin juoksin.

Ei se nyt varmaan niin tolkuttoman kaukana ole, että päästään tekemään kokonaista rataa. Kyllä varmaan on ihan realistista haaveilla kisaamisesta joskus. Mutta ei vaan taida kannattaa mitään aikataulua laatia. Me edetään nyt hissuksiin ja oikomatta ja aloitetaan kisaura sitten kun me ollaan valmiita.

Aika pitkään Sinnin kanssa pimputeltiin. Loppulenkille otettiin Hoppuli mukaan ja tehtiinkin kauniissa säässä seesteisesti ensimmäinen normilenkki tällä kokoonpanolla! Hopun eka oikea tavallinen lenkki! Hän jaksoi oikein hyvin, sitä en tosin epäillytkään. Tyypit leikkivät aika paljon ja välillä vähän jo kauhistelin miten Sinni kestää. Mutta päätin pysyä kannassani, en stressaa vaan nautitaan nyt yhteiselosta. Jos ongelmia tulee, niin sitten hoidetaan ne ja eletään sen mukaan. Samalla mentaliteetilla päätin olla stressaamatta Hopun luoksetulosta. En ala nyt mitään kikkailemaan kun kerran näinkin pärjätään. Kunhan ei mitään vaaratilanteita synny.

Nykyään olen muuten pelottavan vakaa tämän ruoka-asian kanssa. Ostin 15 kg Nutron lammas-riisi pentuversiota. Edessä siis todella pitkä pätkä vain yhtä ruokaa. Paitsi että nuo nappulat on niin isoja, että saatan jossain vaiheessa kaivata jotain pienempää rinnalle...