Välähdys!!

Sunnuntai ei ollut siivouspäivä vaan vielä parempaa: kauneuspäivä! Ikivanha harjapussukka esiin ja hommiin. Kun olin asetellut kylppäriin hyvän trimmaamon niin Sinni jo tiesi ettei halua tulla sinne. Niinpä otin käsittelyyn ensin ennakkoluulottoman Hoppulin. Häntä vaan harjattiin yrittäen saalistaa irtokarvoja. Kyllä niitä vähän irtosi ja kokemus oli uhrillekin ihan positiivinen. Eihän tommosen takuttoman karvan harjaaminen mitenkään inhaa ole.

Sitten Sinni. Häntä en harjannut ollenkaan vaan suoraan saksilla kimppuun! Aika suurpiirteisesti ryhdyin hommiin, mutta parin minuutin päästä olin jo yllättynyt. Ei se niin pahalta näyttänytkään, vaikka itse sanonkin. Lähdettiin ulos puistelemaan karvat pois ja viimeistelemään homma. Vielä ulkonakin ihmettelin näkyä, se on ihan oikeesti melko siisti ja ihan pumin näköinen. Aika tasasta jälkeä tuli avaamattomaan turkkiin. Kai sitä vaan on jotain taitoa jäänyt kahdeksasta vuodesta puudelin kanssa. Harmi vaan kun pumin pää trimmataan vähän erilailla kuin villakoiralla.. Siinä kohtaa kaipaisi  suuntaviivoja. Mutta aika lähelle tuo on nytkin.

Kauneudenhoidon jälkeen lähdettiin Ojankoon. Sinni ei tänään vielä fyssarin jäljiltä päässyt treeneihin vaan tehtiin hyppytekniikkaa. Perussarjaa 15 cm rimoilla 6 kertaa. Jotenkin ei näyttänyt ihan rennolta, ihan kuin ei olisi mahtunut väleihin. Ensimmäinen ajatus oli nostaa rimoja tai pidentää väliä, mutta se olisi huijaamista, noilla se on ennenkin mennyt ihan hienosti, ehkä vaan oli liikaa virtaa. Tehtiin vielä 3x alastulotreeni= okseri 5jalkaa pysty. Ihan samalta näytti. Ei siis mitenkään älyttömän huono, mutta jotain mätää.

Loppulenkille otin Hopun mukaan kun tuumin, että sen täytyy päästä kuitenki johonkin ennen treenejä. VIRHE. Jos on tarkotus tehdä rento ravilenkki, niin älä ota autossa odottanutta pentua mukaan. Varsinkin kun itse ravilenkkeilijä on myös pikkusen täynnä virtaa. Aikani komennettuani ja tuskailtuani totesin, että helpoimmalla pääsee kun pitää Hopun kiinni ja komentaa Sinniä pysymään edellä. Ei se silti häävi lenkki ollut...

Täytyy tosiaan vähän päivittää näitä Sinnin jumppaussysteemejä taas. Tuumasin, että viikossa pitää kaksi kertaa olla hyppytekniikkaa ja kaksi ravia. Hyppytekniikan ohella voi tehdä muitakin yksittäisiä esteitä, mutta ei rataa. Ravipäivinä saa tehdä hyppytekniikkaa, mutta ei muuta. Rataa/pimputusta saa tehdä kahtena päivänä plus treeneissä. Mullahan loppuu päivät kesken!

Alkulenkin ennen treenejä pitää olla aina rento, eli ei Hoppua jos ei voi olla leikkimättä. Muutenkin lenkillä pitää olla vähän lämmennyt ennen kun leikki alkaa. Ainakin kaksi päivää viikossa on ilman Hopun ulkoleikkiseuraa. Joten siis Hopulla kahtenä päivänä yksityislenkki. Mitenkähän pysyn itsekään selvillä näistä...

Hopun treeneissä taas tasapainoiltiin. Sitten tehtiin kontakteja. Vielä ei ole tehty pohjia joten vähän suurpiirteistähän tuo oli, mutta ei siitä mitään haittaa ole. Lopuksi tehtiin keppejä. Tein nyt dramaattisen päätöksen opettaa ne kujalla. Perustelut: Metodeissa en usko fiksulla koiralla olevan eroa, ihan yhtä hyvät kepit tulee molemmilla. Pentu ei vielä pitkään aikaan saa alkaa varsinaisesti pujottelemaan, joten 2by2 on turhan tehokas toistaiseksi. Kujalla sen sijaan voidaan tehdä kulmia jo nyt. Ja kun sitä kujaa joka tapauksessa joka viikko treeneissä tehdään, niin siinäpä sitä pikkuhiljaa opiskellaan. Lisäksi saan nyt noi kepit pois autosta!

Treenien jälkeen Hopulla oli leikkituokio puolisiskonsa kanssa. Sisko oli reipastunut viime viikosta, mutta Hoppu oli vähän ilkeä siskopuoli eikä leikki oikein lähtenyt. Hoppua ei kiinnostanut, ja sitten jos kiinnosti niin asettui vain toisen päälle ja myöhemmin jo komensikin rähisten, aikamoista käytöstä!

Totesin sitten, että täytyy ottaa äiskä ja lähteä purkamaan neidin leikkitarvetta kun ei nyt leikit muuten onnistu. Sinnin kanssa ei saa ja Mistyn kanssa ei halunnut. Kiusan kanssa ei kyllä myöskään onnannut, äiskä ei viitsi leikkiä kun tietää runnovansa lapsen heti jos kunnolla vauhtiin pääsee. Hoppu silti hepuloitsi onnellisena äitin ympärillä ja ehkä siinä jotain patoumia purettiin.

Lenkin jälkeen tuumasin, että kai tämä lämmittely täytyy nyt Kiusan kanssa hyödyntää. Niinpä me mentiin tekemään vähän agilityä. Ja niin me tehtiin, oikeeta Agilityä. Kiusa oli ihana! Irtosi ja teki täysillä ja täydellisesti!! Ei purrut mua yhtään, piti jalat maassa niissä tilanteissa missä ennen puri. Kontaktit oli täydellisiä, oi ja voi. Lopussa tehtiin yksi lähtökin, ensin oli ihan kuin ei taas yhtään ymmärtäisi, lähti samantien mukaan. Mutta enempiä miettimättä nappasin kraivelista ja johan jäi hienosti.

Mutta kyllä olikin sitten hienoa! Kiusalla on kaikki taidot ja edellytykset uskomattoman upeaan agilityyn, ne on kaikki nyt heti käytettävissä, ei tarvi kun vaan alkaa tekemään. Kieltämättä alkoi kutkuttaa, pakko päästä Kiukkulin kanssa puuhaamaan taas. Hän on vaan niin hieno ja ihana, ihan mieletön otus kaikin puolin.