torstai 20. lokakuuta 2011

Ei koiria, ei koiria, ei ulos ollenkaan.

Otsikko Pienet sammakot -sävelellä. Ja eipä mulla muuta. Hiivatin tauti ei ota talttuakseen. Lauantaina kävin lääkärissä ja sain kauhistuneen korvatulehdusdiagnoosin. Sunnuntaina oltiin äitillä ja koiraparat pääsi pitkästä aikaa pihalle päästelemään, Torstikin ihmetteli kuinka Sinnillä oli ihan loputtomasti virtaa.

Maanantaina PAW-toveruus punnittiin ja aika painavaa oli. Sinni lähti Lahteen nauttimaan kunnollisesta koiranelämästä. Tosin sen lisäksi Sinni päätti nauttia jostain muustakin, sen mielistely on mennyt ihan yli. Ainahan Sinni on ollut heikkona komeisiin grotskuherroihin, mutta kyllä se nyt silti on riittänyt kun ekalla tapaamisella pissaa alleen heittäytyessään selälleen. Nyt siellä pissataan koko ajan ja se on tosi kätevää sisällä matolla, sohvalla, sängyssä... Juoksukaan ei pitäisi vielä olla tulossa, vasta 5 kk edellisestä. Voi meijän omituista Tinttiläistä.

Hoppulainen lähti kotoa sitten tiistaina. Ei ihan yhtä kauas kun juurilleen palasi vaan. Hänellä ei todellakaan ole ongelmia sopeutua vaan epäilen, että sulautuu taas vähän liiankin hyvin. Haluamme hänet silti takaisin! Hirveä ikävä molempia, Sinnin tuttua ja turvallista sekopäisyyttä ja Hopun uutta ja kiehtovaa tervejärkisyyttä.

Huomenna loppuu antibioottikuuri ja saa luvan riittää sairastaminen. Tosin tällä hetkellä korvassa tuntuu vähän toiselta, mutta kyllä sen pitää nyt palata jo ruotuun! Menee niin paljon kaikkea kivaa ohi.

1 kommentti:

  1. Jee, äsken oli eka kerta kun pääsin kotiin ilman pissaa.

    VastaaPoista