Sinnin kanssa elämä on suuria tunteita, toisena päivänä täydellistä kaaosta ja seuraavana mieletöntä edistystä. Ilman toista, toinenkaan ei tuntuisi miltään ja loppuisi aika pian mielenkiinto. Tänään oli jälkimmäinen päivä. Tällaisten takia jaksaa taas.
Treeneissä oli lyhyt, mutta varsin haastava rata, jossa piti irrota ja edetä. Epäilytti, mutta päätin tehdä sen kunnolla. En valinnut varmimpia ja helpoimpia ohjauksia ja tehnyt pätkissä vaan halusin kokeilla ja opetella kokonaisuudessa parhaat jutut.
Ja ne onnistui heti ekalla! Olin niin yllättynyt, että ääni kuulemma nousi koko ajan ja lopussa oli aika hysteeristä kirkumista. Ei ihme, että lopun helppo kohta meni mönkään. Ei se mitään, huisia silti! Tehtiin sitä loppua vielä useampi kerta ja sai aika paljon vääntää. Makeeta oli, kun rata loppui A:han ja tehtiin se siis monta kertaa kunnon vauhdista ja saatiin supertoistoja. Pallo siellä oli edessä, mutta se on ihan ok.
Ennen treenejä oli käyty Kiusan kanssa melkein tunnin lenkillä. Oli eka kerta kun Sinni ja Kiu oli yhdessä astutuksen jälkeen. Epäilin vähän, olisko ilmassa kitkaa, mutta mitä vielä. Ihan samanlainen meno oli kun ennenkin. Leikkikavereitahan nuo ei koskaan ole olleet, mutta jännällä tavalla kumppaneita. Kaahaavat muka erikseen, mutta kuitenkin yhdessä ihan hullun lailla ja niitä on ihana seurata. Sinni on tosi rento Kiusan kanssa, rennompi kuin yksin. Kunnioittaa Kiusaa ja ilmeisesti luottaa, että ei niin paljon tarvi olla huolissaa ympäristöstä kuin normaalisti.
Ennen omaa vuoroa otettiin vielä omia keppejä. Halusin vahvistaa sitä sisäänmenoa ja koko suoritusta muutenkin. Alussa piti tehdä vain yhdellä parilla, että alkoi hakea väliä oikein. Mutta siihen kun lisäsin loput parit perään, niin ihan hyvin alkoi muistua mieleen keppien suoritus. Löysi sisään vaikeistakin kulmista ja sain liikkua aika vapaasti. Ei tullut koskaan vikaa väliä pois ja jotenkin oli kaikenkaikkiaan varsin tolkullinen. Jopa sitten kun palkkasin pallolla lopuksi. Hyvähyvä Simppaliini! Saa näköjään aika paljon treenata kerralla ja silti vaan paranee.
Hopun treenit oli ihan ok. Meitä oli vain kaksi koiraa ja turhan tiivis oli tahti. Hopuli oli kiinni hajuissa ja vähän nihkeesti leikki. Saatiin kuitenkin tehtyä vähän putkia ja leikittyä ihan kivasti lopulta. Ei se ole ihmekkään jos vähän väsytti kun lapsonen oli koko päivän siivonnut ihan raivolla. Hän suhtautuu siivoamiseen vähän erilailla kuin Sinni, joka pysyttelee piilossa tästä hurjan stressaavasta tapahtumasta. Hoppu halusi osallistua tosi kovasti ja jos ei saanut niin hepuloi muuten vaan ihan kaistapäänä.
Treenien jälkeen käytiin vielä Oilin kanssa lenkillä ja nyt Hoppulikin pääsi menoon paremmin mukaan. Siellä unkarilaiset puri eri päistä engelsmannia, joka oli juonessa oikein hyvin mukana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti