Asennemuutos

Eilen oli normilenkkipäivä. Se oli oikeastaan aika virkistävää. Lähdin äitiltä ja mentiin 3,6 eli Ojangon ohi, eikä edes tehny mieli mennä tekemään mitään. En inspannu huudattaa Sinniä eikä antaa Hopun pelleillä mun kustannuksella. Lenkkiolosuhteissa minä määrään ja kaikki sujuu. Yksi koiraohitus tehtiin jopa ilman remmejä!

Tänään koettiin useampi merkittävä asennemuutos. Sinnin muutos oli varsin totaalinen, mutta sen pysyvyydestä ei ole mitää tietoa. Oltiin uimassa ja Sinni oli ihan hiljaa koko ajan!! Olin yksin Sinnin kanssa ja seuranamme oli Sinnin lempi-ihminen ja pari äärimmäisen rauhallista, mutta kunnioitettavaa pumia.

Tilanne oli alkuun tosi hämmentävä. Sinni olisi halunnut vaan maata selällään pumien edessä. Sitä ei yhtään kiinnostanut leikkiä, saati että muutenkaan olisi ollut yhtään kiihtynyt. Eikä se sitten myöskään mennyt uimaan. Olen ennenkin miettinyt, että uiminen on niin jännää, että Sinnin täytyy nostaa kierrokset ihan kattoon, ennen kun uskaltaa veteen. Mutta nyt selkeni se, että se veteen meno on se jännin juttu.

Nyt kun ei lelulla voinut kiihdyttää Sinniä hyppäämään päättömästi uimaan niin piti vaan pakottaa se remmillä veteen. Pari kertaa se piti konkreettisesti nostaa kahvasta veteen, sitten riitti kun vähän auttoi nykäsemällä. Lopulta Sinni meni ihan itse uimaan käskyllä. Ja useimmiten silleen Oilimaisesti lipumalla!! Välillä taas hirvitti ja piti hypätä, mutta silloinkaan ei tarvinnut huutaa.

Ihan huima kokemus. Tekee tosi hyvää Sinnille oppia uimaan rauhassa ja ehkä sitten myös alkaa tykkäämään hommasta ihan sen itsensä takia. Ei siksi, että siihen liittyy lelut ja hänelle ominainen hysteerinen mielentila. Ihanan terapeuttista meille molemmille. Sovittiin heti parit uudet ajat.

Sinni oli sitten lopun päivän mukana töissä joten illaksi otin mukaan vaan Hopun. Ennen treenejä käytiin Oilin kanssa lenkillä. Hoppu huutaa Oilille ihan omituisesti, tai siis Sinnimäisesti. Leikistä ei oikein tule mitään, tosi hölmöä. No onneksi jo treenien aikana Hoppu pääsi leikkimään Tuikelin kanssa ja myöhemmin myös Nenattin liittyi joukkoon. Niiden kanssa ei tarvi räyhätä vaan on pelkästään kivaa.

Minä sen sijaan jouduin puhutteluun :) Tarpeelliseen ja toivottuunkin sellaiseen. Olen nimittäin jotenkin pahasti tätiytynyt ja nyt viimeistään Hopun kanssa se alkaa olla häiriöksi. Mutku nää mun ihanat koilat vaan on niin kauheen töpöjä ja ei niitä voi olla lellimättä, eikä niiltä talvi mitään kieltää. Ihanaa jos niillä on kivaa, ei se haittaa jos mun kustannuksella. Tai siis taitaa se haitata.

Mun tarvii nyt tosissaan tehdä asennemuutos. Vaikka Hoppu on ihana ja kaikin puolin täydellisen hieno niin se ei ole maailman napa. Mun kuuluisi olla sen maailman napa. Minä olen se joka suo Hopulle huomiota, ei toisinpäin.

Vaikea vaikea asia. Mutta Hoppu on nyt kurikuurilla. Ei enää lässytystä. Sinnille saa lässyttää ihan niin paljon ku tarvii. Hopun pitää ansaita kehut ja leikit. Vaikeeta se on, kun kaikkea on tähän asti jaettu yltäkylläisesti ja ilmaiseksi. Mutta nyt pitää tsempata.

Hopun molemmat puolet

Eilen oli seikkailuretken aika taas. Taas oli lelu mukana ja kun pystyi pitämään paljon irti niin tuo leikki sitten tosi paljon. Hän työnsi lelua koko ajan mulle ja olisi roikkunut siinä ihan loputtomasti joten ajattelin, että hyvin voi nyt leikin lomassa jotain vaatiakin. Otetiin siis vähän kiertoja. Mutta heti meni maku.

Ihan kun Hoppu ei kestäisi yhtään epäonnistumista. Eikä myöskään toistoja, nekin se tulkitsee virheiksi. Tai sitten se ei kertakaikkiaan halua tehdä mitään mulle jos voi valita. Palkalla tai kehuilla ei ole mitään merkitystä jos palkka ei tule heti ekasta yrityksestä. Ja sittenkin jos tulee, niin ei sitä nyt viitsi enää toista kertaa tehdä.

Kiipeäminen tai paikalla istuminen on aina kivaa ja niitä se tarjoaa mielellään millon vaan. Mutta tätä kiertämisasiaa ollaan nyt kerran jos toisen yritetty työstää ja se vaan tyssää. Samalla lailla kun agilitykentällä leikkiminen.

Hoppu on siis toisaalta hurjan sinnikäs ja iloinen leikkijä. Roikkuu missä vaan lelun tyyppisessä ihan loputtomiin. Mutta toisaalta haluaa aina tehdä oikein ja toistot vie heti fiilikset pakkaselle.

Tämän ymmärtäminen auttaa nyt olemaan vähän reilumpi hänelle. Kaikki treenit pitää miettiä tarkkaan niin, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin onnistuminen. Ettei Hopulle jää valinnanvaraa, tehdäkö vai lähteäkö haistelemaan.

Juu ja Sinnillä oli ravipäivä. Haukkupanta ei toimi enää ollenkaan. Sinni on siedättynyt. Pitää varmaan ottaa paimenkeppi mukaan pyöräilemään jatkossa. Vielä kun keksis mitä tekee autoilun kanssa. Luojan kiitos (kop kop) Hoppu ei ole ottanut mallia.

Tänään oli Paw:in talvikauden avaus eli matka kohti Lahtea. Hallissa on kyllä mukavaa, mutta Sinni toivottavasti tottuu pian ja kierrokset laskee normaalille agilitytasolle. Tänään oli huuto ja riemu niin katossa, että näin se ei voi jatkua.

Sinni teki poispäinkääntötakaakiertoja. Sunnuntain jauhaminen oli ollut tuloksellista, koska heti alkuun sieltä tuli ihan mielettömiä taidonnäytteitä. Sitten kun lisättiin vauhtia putkella niin osaaminen katosi. Aika kauan jankattiin, välillä jopa onnistui, mutta suurimmaksi osaksi se oli vaan huutoa. Kun Sinni keskittyy huutamaan, se ei ainakaan voi kääntyä musta poispäin. Lopulta luovutettiin, ehkä tämän jankkauksen hedelmät kerätään ensi kerralla?

Sinnin toka kiekka oli kontakteja. A on se pravuuri niin sille alettiin nyt tekemään vauhtia ja toistoja. Alussa meni hienosti, mutta kun palkka ja varsinkin palkkahenkilö poistui niin hävisi kyllä malttikin. Ei Sinnin vaan TARVITSE pysähtyä kunnolla jos ei halua! Eikä Sinni halua jos palkkaa ei näy. (Eikä tuimakatseinen palkkahenkilö ole lähistöllä.) Tää on kyllä ihanan loputon projekti tehdä Sinnistä kisakelponen agilitykoira...

Hoppuli treenasi ekaa kertaa hallissa ja meni kuin vanha tekijä. Hänen kanssaan keskusteltiin kovasti siitä, että kyllä vaan minä kerron mitä pitää tehdä että kupista saa mitään. Harjotukset itsessään oli varsin helppoja, mutta ei niistä tullut hirveen hyvää kun se kuppi veti. Kuppi on tosi hyvä ja ainoa mikä nyt toimii, mutta pitää vaan nyt edelleen käydä läpi kupin periaatetta: minä kerron miten kupista saa namia. Se ei auta vaikka kuinka kirmailee tarkistamaan kuppia.

Ihana iskä!

Hei vaan hei, sanoi Hoppu kun iskän näki. Urkki oli komea, fiksu ja lempeä tyttärelleen. Käytiin lenkillä isi-tytär-meiningillä ja kyllä siinä jotain erityistä oli. Ainakin Urkki oli Hopusta oikeesti kiva ja eka iso koira, jonka kanssa leikki on sujunut. Ihan hyvin pystyi juoksemaan yhdessä eikä paljon hirvittänyt. Kyllä siis tuli jotain hetkiä, että oli pakko kiljua apua. Mutta Uu osasi olla jotenkin niin kiltisti, että rohkeus koko ajan kasvoi ja kyllä olikin lystiä!!

Iskä tavattiin tänään. Tätä ennen on jäänyt kertomatta torstai, jolloin Sinnillä oli hyppytekniikkapäivä. Kivasti kulki. Treenien jälkeen käytiin koikkereiden kanssa lenkillä ja nyt lapset alkoi jo löytää yhteistä kieltä. Olivat irti yhdessä koko lenkin, eikä Nena jäänyt enää jalkoihin. Sinni joutui tosin katsomaan kaikkea vaan narun päästä. Kyllä hänenkin aika vielä tulee.

Perjantaina käytiin hyvä normilenkki omissa metsissä. Kahjot kaahasi siihen malliin, että reilun tunnin päästä huokasin helpotuksesta, kun huomasin tapahtuneen jotain rauhottumista. Luulin siis, että olivat jotenkin niin viettien vallassa, etteivät kykene itse rauhottumaan. Mutta se olikin ihan tavallista ylienergiaa :)

Lauantaina ei tehty yhtään mitään. Tyypit riehui sisällä ja hyvä niin. Siksi hyvä, että eivät ole yhdessä vähään aikaan painineet.

Tänään oli sitten tosi puuhapäivä. Ekana Hoppu Urkin kanssa hyvin energisellä lenkillä. Sieltä suoraan treeneihin. Nyt ei leikitty yhtään vaan kaikki palkka oli namia. Se oli ihan kivaa, häntä heilui ja treenit sujui. Tehtiin yhdessä juoksemista, alastuloa ja ylösmenoa ja loppuun vielä keppikujaa.

Hopun treenien jälkeen Kiu ja Sinni mukaan ja lenkille. Oli niin kylmä, että piti aika rapsakka lenkki heittää. Tämän jälkeen Hoppu oli jo ihan sippi, joten autoon syömään ja lepäämään. Isojen tyttöjen kanssa sitten vielä treenattiin.

Kiusa oli ihana supertaitava kiitäjä. Vaativammissa kohdissa pitää vaan itse olla tarkkana. Tuppaan itse luovuttamaan kun tuumaan vaativani liikaa. Pitää vaan tajuta, että kyllä Kiusalta voi vaatia.

Sinnikin teki ihan yllättäviä hienouksia. Siltä ei auta kauheesti vaatia, pitää vaan yrittää luoda mahdollisuudet onnistumiselle. Ja silti sitten lopussa Sinni ihan itse irtosi kepeille. Ja antoi mun juosta mukana sitten jopa! Meillä pitää olla siis kepit vasta maalin jälkeen.

Ah, pippuria.

Kyllä on nyt ollut paljon hiljaisempaa kun mauton/hajuton vaihtui pippuriin. Ehkä se sitruunakin olisi ollut tarpeeksi, mutta otetaan nyt varman päälle. Ensimmäiseen haukkuun hiljeni autossa ja tänään pyöräillessä ei edes ensimmäistä haukkua päässyt.

Sinnillä siis ravipäivä. Koiria oli ruuhkaksi asti, mutta todella kivuttomasti selvittiin niin vastaantulevat kuin samaan suuntaan ohitettavat koirat. Oli jo pimeää ja golfkentän toinen sivu oli ihan pilkkopimeä, siellä sain melkein kiskoa Sinniä perässä, hän ei pidä pimeästä! Heti pimeän osuuden jälkeen tultiin "käännekohtaan" ja sieltä vauhti oli melkein huimaa. On toi jännää miten kotiinpäin on niin kova vauhti, silti rentoa ja hyvää ravia. En usko, että kyse on vain lihasten lämpenemisestä. Voisi se olla rento jo alusta asti vaikkei vauhti olisikaan kova. Pitäisi keksiä miten saisi rennoksi jo alusta asti.

Hoppu vietti kaupunkikävelypäivän. Kiipeltiin kivillä ja Hoppu oli ihan villinä siihen, yritti hyppiä ihan naurettavan vaikeille kiville. Leikittiin myös Populin tahtiin, eli aina kun alkoi leikkiä remmillä niin vaihdettiin leluun ja leikittiin luvallisesti. Oli mukava seikkailulenkki taas. Lapsinero yllätti pari kertaa hakemalla jättämänsä lelun aika kaukaakin ihan määrätietosesti. Siis itse muisti yhtäkkiä mikä jäi ja lähti hakemaan. Tämä onnistui myös niin, että osotin lelun suuntaan ja kysyin mihin lelu jäi. Mitään tälläsiä ei ole opiskeltu, edes sanaa lelu ei ole käytetty mitenkään erityisesti.

Eteenmenemene!

Ehkä vähän epäedullisesti oli tänään heti Paw-päivä. Sinni oli eilen antanut niin kaikkensa, että kyllä selkä jäykältä näytti. Alkulenkillä sieltä irtosi ihan rentoa ravia ja kai se siitä vertyi.

Treenit tehtiin varmuuden vuoksi pienillä rimoilla ja selälle kevyitä juttuja. Ekalla hukilla ohjelmassa oli yksinkertasesti etenemistä. Koko kentän pituudelta piti edetä kipolle ja matkalla tehdä kaksi hyppyä. Hypyt piti olla aikalailla päissä tai kiersi. Hienosti lähti matkaan ja lujaa meni loppuun asti kun itse jäin lähtöön. Eri juttu olikin sitten kun lisättiin mun liike. Oli hyvin hyvin haastavaa juosta eteenpäin kun teki mieli vaan kääntyä räyhäämään mulle. Alkoi siinä pikkuhiljaa päässäkin keittää ja kun rauhotuttiin kunnolla niin saatiin yksi ihan nätti eteneminen mun tullessa perässä.

Hoppu teki sitten samaa heti perään :) Matka oli tosin paljon lyhyempi, eikä tietenkään mitään lähtöä vaadittu. Alussa etsi nameja enemmän kupin ympäriltä maasta, mutta hienosti ymmärsi sitten namikupin idean. Lopussa pääsin ihan nätisti juoksemaan mukana kun tenava rynnisti häntä heiluen kupille siivekkeiden läpi.

Simpan toka vuoro oli kontaktirullausta. Se rullaus jäi aika vähiin kun tyyppi teki tosi hienosti koko radan melkein ekalla. Toki se tehtiin ensin pätkissä, mutta nekin siis sujuivat lähes virheittä. Nyt oli puomi ekana ja virheet saatiinkin sen lopusta kun nami oli vasta A:n jälkeen odottamassa. Sinni teki kyllä oikein, mutta vapautti itsensä turhan herkästi. Siinäpä olikin sitten työsarkaa tälle päivälle.

Tehtiin kontaktihärkkimistä ensin A:lla ja meni aika iisisti. Sain juosta takaa ohi ja kiltisti pysyi. Siirryttiin puomin päähän ja oli ihan toinen tarina. Siellä ei meinannut pysyä millään, ei niin millään. Kippo ihan lähelle ja tosi rauhallisia liikkeitä niin saatiin jotain onnistumisia. Tässäkin näin jälkeenpäin ajateltuna saattoi pää jo porista liikaa, olisi pitänyt tehdä joku rauhottumisjuttu. Mutta kyllä tästäkin varmasti hyötyä oli. Hauska on Sinnin kanssa tehdä kun hän vaan jaksaa ja jaksaa. Koko ajan ihan sama hullu huuto tekemään, eikä toistot tosiaan kyllästytä :)

Populi jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Nyt mentiin kaksi hyppyä kupille. Kova oli veto palkalle, vaikka multakin sai namia niin ei millään olisi tullut poispäin kupista. Itse harjoitus sujui niin kivasti, että laitettiin vielä putki ennen hyppyjä. Se oli jo vähän haastavaa. Hopun piti löytää umpikulmasta sisään, jotta kerkisin kunnolla muistuttamaan eteen-menoa putken jälkeen. Se umpikulma ei aluksi meinannut löytyä ja se tuotti hankaluuksia. Mutta sitten kun löytyi niin kyllä meni etevästi nelikuinen pentu kolmen esteen radan!

Loppulenkillä pikkuneiti hepuloi mahottomasti ja Kirvakin melkein yhtyi leikkiin. Oli tänään jotenkin rennompaa leikkiä Sinninkin kanssa ja varmaan on väsyneempi Poppelsson tänään kuin eilen.

Uimaaan!!

Eilen kerkisin treeneihin vasta Sinnin vuorolle. Meidän lisäksi oli vaan yksi muu niin tein sitten Kiusan kanssa samalla rahalla. Se oli oikeen rentouttava ratkaisu pimeässä ja kiireessä, tarkotti siis järkyttävää huutoa ja hälinää kun lenkitin nämä kaikki kolme yhdessä. Eihän siinä lenkkeilyssä mitään, mitä nyt Hoppu kiusaa Sinniä kun tekisi oikeesti mieli leikkiä äiskän kanssa.

Mutta se autosta ottaminen on aina yhtä hirveä show. Hopun voi vielä vaatia rauhottumaan ja tulemaan siististi autosta, mutta muita ottaessa sekin kyllä yhtyy huutoon. Ne muuthan huutaa sitten koko ajan. Periaatteessa nekin ehkä oppisi olemaan hiljaa häkkileikin tyyppisellä tilanteen assosioimisella namitteluun. Mutta monen vuoden huutamisrutiinia on aika työläs lähteä purkamaan, jonkun verran huutaisivat vielä pitkään silti. Eli eipä niitä hiljaiseksi saa, paras vaan selvitä autosta mahdollisimman nopeasti.  Ja vaikea tosiaan Hoppuakaan pitää täysin hiljaa kun kerralla pystyy kuitenkin keskittymään vain yhteen...

Mutta joo, treenit meni ihan kivasti. Ekana Kiusan kanssa, se menee ihan mielettömän hienosti kun vaan ohjaa oikein. Toisin kun Sinni, joka ei pysty tekemään oikeen mitään taitojensa mukaan jos päässä porisee kun on jo päässyt vauhtiin. Kummallakin hienoja kontakteja, Sinnilläkin ihan radalla! Kyllä viime viikon jankkauksesta taisi jotain jäädä mieleen. Sinnikin kyllä teki alussa ihan hienosti kuvioita, kerrassaan sikamakeeta kääntymistä ja kaikkea. Mutta keppejä ei pystynyt tekemään sitten yhtään kun oli rataa alla ja kuvioitakin vähän heikommin ihan jo siksikin, että vauhti on niin hirmuinen.

No, on vähän huono noita kahta verrata. Sinni on Sinni, annetaan hänen olla oma itsensä. Juuri siksi on hyvä että on Kiusa. Ja Sinnihän kuitenkin pysyy lähdössä, iso plussa siitä!

Hopun kanssa kävin kokeilemassa miten kontaktille peruuttaminen sujuu suoraan kentällä opetettuna. En ole saanut aikaiseksi tehdä sitä kotona, niin kai sitä koittaa saa. Ja mikäs siinä koettaessa kun tämä tyyppi teki töitä oikein mallikkaasti! Se siis oppi homman heti! Tosin, se oppi myös hyppämään kontaktilta komealla loikalla heti JES:in kuultuaan.. Ei se mitään, onpahan innoissaan :)

Tänään Hoppu pääsi viimein kunnon altaalle kylppärin vauva-ammeen sijaan. Olihan se aika ihmeellinen paikka ja tilanne, mutta vedessä Populi oli ihan kotonaan. Osasi heti uida tosi nätisti eikä hätäillyt yhtään vaan kääntyilykin sujui muitta mutkitta. Veteen meneminen ja lelujen ottaminen vedestä oli vielä vierasta, mutta mielettömän hieno ensiuinti! Uinnin jälkeen föönattiin ja sekin oli lopulta aika hauskaa, sehän oli vaan rapsuttelua ja pepun heilutusta. Kovin rankka ei tämä kokemus ollut, koska illalla jaksoi ihan hyvin tuoda kumikanaa sohvalle vaikka kuinka kauan... Äkkiä uusiksi!

Sinnikin pääsi uimaan tietysti. Eivät menneet samaan aikaan, koska elätän toivoa, että saisin pidettyä Hopun uimisen hiljaisena. Sinnihän huutaa, aivan kestämättömästi. Ui kyllä ihan hullun lailla, mutta kun ei siellä vedessä voi koko aikaa olla niin aina rannalla pitää huutaa minkä kerkiää. Sinniliini on kyllä nyt väsynyt, hänenhän oli tosiaan käytettävä aika paljon tarkemmin uimiseen. Hopun kokemus oli enempi fiilistelyä ja polskimista vain tunnustelun verran.

Kumikana

Torstaina Hopun leikeissä hajosi ihanakätevä minikumikana. Se olikin joku löytötavara vuosien takaa, jonka arvon vasta Hoppu oli nyt osoittanut. Torstain tokalla hukilla se antoi periksi ja siksi perjantaina ei ollut luottolelua enää hengissä.

Perjantai oli minulla tosi täysi työpäivä, mutta olin päättänyt mennä illalla treeneihin ja niin tein. Se tarkoitti, että koko päivän kotona odottaneet koirat äkkiä autoon ja suorinta tietä kentälle. Luulin, että Hoppu olisi räjähtänyt käsiin, mutta mitä vielä. Nyt ei leikistä todellakaan tullut enää mitään. Ei jotenkin sitten tuntunut sujuvan mikään mihin leikki liittyi. Ei leikkinyt edes muuten vaan. Namihommat kyllä hoitui, kontaktia ja rengasta tehtiin ihan menestyksellä. Voisin sanoa, että osataan nyt rengas! Älykkölapsi <3

Siitä leikkimisestä on nyt salaa päässyt tulemaan ongelma. Olen yrittänyt ja mielestäni onnistunutkin olemaan stressaamatta mistään, nauttinut vaan pentuilusta, treenannut ja kouluttanut vaan kaikkea kivaa miten hyvältä tuntuu. En ole huolestunut tästä leikkiongelmasta, vaikka se on nostanut tässä päätään jo usempaan otteeseen. Mutta nyt on pakko vähän keskittyä ja miettiä, tällä menolla olen saamassa aikaan suurta ongelmaa. Nyt pitää tietoisesti lakata kaikki ongelmaan liittyvä. Nyt ei käytetä leikkiä palkkana enää. Leikitään muuten vaan, ilman mitään vaatimuksia ja ihan Hopun ehdoilla. Kaikki treenaaminen namipalkalla, vaikka sitten kupilla.

Toivottavasti se haisteleminen loppuu. En ala sitä kieltämään, kun tarkoitus on yksinkertasesti olla itse kiinnostavampi. Jos haistelee, niin tiedänpä taas tekeväni jotain väärin. Keskeytän sen tietysti ja estän, mutta en tee siitä numeroa.

Sinni pääsi perjantaina tekemään hyppytekniikkaa. Tehtiin ilman sitä putkea nyt niin voitiin keskittyä oikeaan asiaan taas... Tehtiin perussarjan lisäksi vaan korkeudenarviointia. Nostin ihan 45 asti ja tosi rennosti meni kaikki. Kun siitä laskin takaisin niin hyppyihin jäi joku jännite, oltiin siinä vaiheessa tehty jo niin paljon, etten sitä jäänyt hinkkaamaan. Paljon kivaa tekemistä oli ollut.

Varsinainen treenaus oli tänään Kiusan kanssa. Eka kerta treeneissä pentujen jälkeen. Ei me siitä mitään paineita otettu, sen kun nautittiin. En aio enää miettiä mitään tavotteita Kiusan kanssa. Tehdään sitä mikä sujuu ja nautiskellaan. Sillä sujuuhan se! Ihanasti irtoaa ja ohjautuu kaukanakin kun on itse vaan looginen ja rauhallinen. Upeasti tekee kontaktit ja kepit. Mun liikkeeseen jää edelleen kiinni liikaa jos pitää paljon liikkua yhdessä. Sitä pitää vaan oppia hallitsemaan, että saa vaihdettua moodia kesken radankin. Varmaan Kiusa kyllä vaihtaa moodia heti kun itse sen teen, eli keskittyy jalkoihin vaan jos minäkin keskityn, seuraa käsiä jos itse käytän niitä kunnolla. Eikä meillä mitään hätää niiden lentävien lähtöjen kanssa ole kun niin upeasti lähtee kauaskin. Itseasiassa luulen, että alut tulee olemaan helpoimpia kun sillon vielä itsekin on rauhassa.

Ennen ja jälkeen lenkkeiltiin koko sakki. Vastaan käveli kokonainen armeija ja hienosti käyttäydyttiin. Poppuli tietysti kaikkein parhaiten.

Lauantaina olin ELMA- ja Lemmikkimessuilla. Saalistin meille kasan kumikanoja, pitäisi vähän aikaa riittää. Lisäksi panostin bitter spray:hin kun sain heti kotoa lähdettyäni puhelun, että Hoppel nakersi eteisen nurkkaa. Alkaa olla aika ruma nurkka jo, ilmeisesti sitä pitää aina vähän maistella kun jää oven väärälle puolelle minun lähtiessä kotoa. Tämä spray oli niin hyvää, että Hoppu nakersi maustettua seinää entistä innokkaammin... palataan Tabascoon.

Lauantain muita aktiviteettejä oli Sinnin pyörälenkki ja Hopun iti-tytäl- lenkki. Aamulla ja llalla siisti pentu tietysti kävi kylvyssä taas ja pesi tuttuun tapaan samalla koko huushollin.

Se on ajoitus, ei voima

Ihana huurteinen ja aurinkoinen pakkasaamupäivä PAWin merkeissä. Voisko paremmin ollakaan?

Simpan kanssa ekaksi pimputeltiin "rytmitystä" putkelta törkkäsyyn. Herkkään se reagoi jos vaan osaa oikein ajottaa. Mun pitää ottaa myös oma liikkuminen pimputteluun. Ei sitäkään saa alkaa välttämään ja pelkäämään.

Populin kanssa piti vaan leikkiä, mutta osasin jotenkin olla niin väärin, että nenä veti vaan maahan. Neuvottomana tultiin vaan pois ja parkkiksella leikki alkoikin luistaa taas normaaliin tyyliin. Käytiin sitten pikavierailulla kentällä ja otettiin tosi hyvät leikit ja sitten pois.

Sinnin toka vuoro oli varmaan joku ennätys, ainakin puoli tuntia häntä putkeen työstettiin. Aiheena oli kontaktit. Hyvin kesti toistoa tyyppi, tai miten sen nyt ottaa, Sinni ei taida sitä edes tajuta toistoksi. Kerta toisensa jälkeen hän lähtee suoritukseen ihan kuin ekaa kertaa, ihan sama huuto ja älytön riekkuminen. Hyvä onkin, että kestää toistoja, koska niitä todella tarvitaan. Kyllä siinä junnatessa pikkuhiljaa tuloksia saatiin. Sinnille on erikseen käsiteltäviä haasteita ennen kontaktia olevat esteet, kontaktin ja palkan välissä olevat esteet, palkattomat kontaktit, kontaktin ohi juokseva ohjaaja... Kaikkea piti treenata ja viilata vuorotellen, ennen kun kuvio hyppy-A-3hyppyä-puomi onnistui.

Todettiin, että on oltava ehdoton, jos vain toinenkin takatassu käy maassa-> ei palkkaa, uusiksi. Ei haittaa vaikka tulisi tuhat yritystä, helpottaa ei saa, kyllä se lopulta pystyy pitämään ne jalat kurissa.

Lisäksi kannattaa näin kontakteja treenatessa pitää rimat tosi matalalla ja ohjata ne hypyt mahdollisimman helposti, vaikka liikkeellä auttaen. Ei siis tarkota viemistä vaan vauhdin ottamista.

Jauhamista ei tosiaan saa pelätä, se tekee vaan hyvää, kunhan säilyy maltti ja osaa muokata palkkaa ja vaatimusta niin, että tulee onnistumisiakin välillä.

Sinnin kanssa uurastaminen vei tehokkaasti mehut minustakin ja tehtiin Hopun kanssa lopussa vaan hyvin nopea ja tehokas leikkipyrähdys. Oli kivaa, hienosti meni, nenä ei kerinnyt maahan ollenkaan.

Loppuun vielä hyvä lenkki kauniissa huurremaailmassa ja Ikeaan syömään suussasulavaa tryffelikakkua.

Illalla treeneissä oli vaan yksi ohjaaja, kahdella koiralla sentään. Saatiin hienoa rataa aikaseksi ja vuosisatojen solmu auki :) Tavallaan. Satu on aina halunnut ohjata kauniisti ja pienieleisesti, mutta vuosien varrella ohjaus on mennyt koko ajan voimakkaammaksi kun valtavirtaneuvot vie siihen suuntaan. Pikkuhiljaa oma visio on hävinnyt ja on jäänyt vain vääntäminen. Ei siinä tarvi kun vaihtaa näkökulmaa, satsata ennemmin ajoitukseen kuin ohjauksen voimakkuuteen. Niin vaan saatiin keijukaismaisella ohjauksella tosi kaunista, nopeaa ja tehokasta rataa. Tosi ihanaa!!

Tylsää

Ei tapahdu yhtään mitään.

Eilen kävin ihan normilenkin pimenevässä Uutelassa. Koirat ei kovin paljon keskenään leikkineet, joten aika kevyt päivä oli. Illalla tein vielä jotain häkkileikkejä, mutta oma maltti ei nyt riittänyt niin ei ollut mitään superia.

Hoppu kakkaa yöllä ihan tolkuttomasti, koska syö nykyään niin iltapainotteisesti, melkein 3 mittaa joskus yhdeksän aikaan (aamulla yhden ja illansuussa yhden). Samaan aikaa syö Sinnikin ja olen ajatellut, että pakkohan pennunkin on lopulta samaan rytmiin tottua. Mutta jos nyt kuitenkin vielä toistakseksi tasottaisi syömistä päivän mittaan enemmän niin saisi suurimman osan kakasta ulos...

Tänään käytiin pitkästä aikaa Oilin kanssa lenkillä, Sinni pääsi viimein esittelemään bestiksensä Hopulle. Oikeastaan Hoppu esitteli itse itsensä parhaiten ja kaksikko leikki oikein makoisasti ennen kun Sinni peto pääsi autosta. Kolmikolla leikki ei oikein lähtenyt koko lenkillä kulkemaan. Mun riiviöt vaan kiusasi Oilia, joka joutui kaikessa pasifistisuudessaan jopa murahtelemaan Hopulle. Hoppu ei edes yrittänyt leikkiä vaan vaani ja hyökkäili näykkien. Sinni ei sitten osannut tehdä muuta kun huutaa. Ehkä he vielä oppivat leikkimään yhdessä.

Kotiin tullessa leikittiin autolla häkkipelejä. Sinnin kanssa oli todella paljon vaikeampaa ja koko ajan sai alottaa alusta. Hoppu oli taas ihan fiksu. Kylmyys vei lopulta maltin multa, mutta eiköhän tuosta jotain hyötyä ollut.

Häkkipeliä

Lauantaina piti siivota ja oli aika taas miettiä pitäskö toi tarpeeton häkki purkaa pois. Se on jo pitempään odottanu tossa, että tekisin crate game juttuja. Oli siis aika alkaa viimein tekemään niitä, silleen saa muutaki siivoamista lykättyä :)

En tilannu mitään ohje-DVD:tä vaan ihan ite aioin osata. Vähän haparoiden lähti käyntiin kun ajattelin, että homma alkaa koiran naksuttelusta sinne häkkiin sisään, palkaten ulos. Jotakin säädin ja oli aika typerää. Niinpä pidin sunnuntain taukoa touhusta.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Sinnillä ravilenkki ja Hopulla ihka eka vierailu kisoihin ja vielä halliin. Oli vähän jännää, mutta onneksi löytyi ihana Marjo ja tarina sai onnellisen lopun. Kiusan kanssa käytiin kävelyllä ja äiskä pääsi näyttämään lapselle miten agilitykisoissa (hallin ympäristössä) "käyttäydytään". Se näytös ei tule saamaan jatkoa.

Tänään oltiin Allun, Fridan ja Rexin kanssa koko konkkaronkka remmilenkillä. Muuten meni tosi hienosti ja pennutkin käyttäytyi mallikkaasti, mitä nyt jouduin melkein koko lenkin kiskomaan Hoppua perässäni kun hän vähän leikki remmillä. Jotenkin sitä aina antaa sen ihan pikkusen repiä ja kohta huomaa kiskoneensa tyyppiä hikihatussa monta sataa metriä... En oikein ole päättänyt annanko sen leikkiä remmillä vai en. Toistaiseksi siis on saanut, kunhan pysyy omalla puolellaan.. mielenkiintonen rajanveto.

Iltasella jatkui häkkileikit. Nyt perehdyin asiaan sen verran, että koira laitetaan siis häkkiin alussa. Sitten taas sooloilin ja vaadin heti pysymään istumassa vaikka ovi on auki ja mä liikun. Sitten taisin etsiä ohjeita.

Nyt homma alkoi olla helpompaa. Molempien kanssa tein 4. kohtaan asti. Hopun kanssa ei juuri toistoja tarvinnut, hän sen kun istui ja odotti namia vaikka mitä tein. Sinnin kanssa sen sijaan sai jauhaa aika kauan. On tuo impulssikontrolli vähän eri tasoilla näillä. Tosin on Sinnillä myös aika vahvoja vääriä käytöksiä toisin kun Hopulla, tietysti aina vaikeampaa ensin unohtaa vanha kuin vaan oppia uutta.

Tänään on muuten tapahtunut kaksi merkittävää tapahtumaa: Uusiotäytin säiliön ekan kerran! Hoppu tuli sänkyyn ekaa kertaa ite!

Varmuuden vuoksi ohjeet pohjatyöhön tallessa tässä:

NOTE: Once you start this process, dog must not leave crate for any reason until you get to the end.

GOAL: Dog must sit near the back of the crate whenever you start to open the door.

1. Crack the door and feed at the top back of the crate. Repeat 5x (some dogs need more).
   
   Details:
   1. Dog in (preferably) wire crate.
   2. Kneel in front of crate with goodie in hand opposite the door's hinges.
   3. Using arm closest to hinges, open door just wide enough to shove your goodie hand in to the upper back of the crate. Allow the dog to take goodie. Remove arm and close door. (No verbal cues or praise at any time.)
   4. Take hand off door. Wait about 5 seconds.
   
   
   NOTE: Dog must not be able to leave crate or even get a nose outside door at any time; if dog attempts to do so, immediately and calmly close door (don't slam it on his nose).
   
   NOTE: Dog might already be thinking about sitting in the back when you put hand on door.
2. Open door halfway; hesitate for *half a second*. If dog doesn't try to get out, reach in, feed; close door. Repeat about 5x.
   
   Details:
   1. Repeat until dog is waiting inside rather than lunging towards door.
3. Open door all the way, wait a second or two, feed in back, close door. Repeat about 5x.
   
   Details:
   1. Keep hand on door when it's open. Now you can start feeding thru the top instead of putting your arm in).
   
   
   NOTE: By now, dog might be sitting as soon as you touch door. If not, try waiting, wiggling handle a bit, waiting. Feeding in back towards top should be forcing the dog into a sit.
   
4. Start adding distractions. Feed quickly after each success.
   
   Details:
   1. Stand up. If dog doesn't move, feed, close door. Open door. Wait. feed. Pick up leash. Feed. Close door. (In other words, start stringing a couple of distractions together, but reward after each one.) Drop a goodie outside the crate. If dog stays put, pick it up and feed it to him in the back.
5. When you get to where you can put the dog's leash on and stand up and dog doesn't move, open door, stand on leash, give release word to let dog out of crate, wait for him to go back into crate, praise profusely.
   
   Details:
   1. Stand on side of open door facing the door (so that you and the open door form a channel back into the crate). Stand on the leash so there's just enough slack for the dog to get out of the crate.
   2. Give your chosen release work (e.g., "Break"). If dog doesn't come out of crate, encourage (pat legs, verbal encouragement--no more commands).
   3. When dog comes out of crate, ignore him. When he turns and goes back into crate, lavish him with goodies and praise.
   4. If dog doesn't go back in within 2 minutes, limit his choices--e.g., hold his collar so that he's facing the crate and can't move anywhere except into the crate; as soon as he steps in that direction, release him so he can go in. Praise enthusiastically & give goodies.
6. Repeat until dog is coming out on release word and immediately going back in.
7. When dog gets to where he won't come out, add something to make him come out, e.g., a low-value goodie, then wait for him to go back in, etc.

At this point, when dog is bouncing in and out of crate after a few times, NOW you're done with the starting crate game!

Opuli sukuloi

Isäänsä ei vielä ole Hoppu tavannut, mutta isotätillä käytiin kylässä tänään. Itse täti kyllä oleili vierailun ajan eri kerroksessa, mutta kyllä se lopussa vilaukselta nähtiin. Ja kylläpä se on nätti! Voi kun olisi henkisesti yhtä kaunis... Bortsut tietysti oli kaikin puolin kauniita ja toimivat ihan mainioina "tässä vaan muina tyttöinä totutellaan hengaamaan isompienkin koirien kanssa"-harjoituskappaleina. Portin takaa siis enimmäkseen. Ulkona Hoppu ja Kuje taisivat jo oikeasti ihan viihtyä yhdessä varsin vauhdikkaasti.

Saatiin siis rokotukset ja passi. Hyvältä kuulosti ja hienosti meni kaikki. Siellä on ikenet turvoksissa siihen malliin, että kohta alkaa hampaat vaihtua! Jee!! Ja voisi jatkossa opetella koiransa syntymäpäivän, se on 15.7. 16 viikkoisrokotukset tuli kyllä oikeaan aikaan, mutta 4 kuukautta tulee täyteen vasta reilun viikon päästä. Sehän sopii, saadaan taas aihetta juhlaan :)

Sukuloinnin jälkeen suuntana Ojanko. Ekana Sinnin yksityisaikaa. Lämmittelyn jälkeen hyppytekniikkaa. Otin nyt projektin sen putken tekemisestä takapalkalla. Lisäsin siihen sen, että sisäänmenopää riippuu ohjaajan sijainnista lähdössä. Tehtiin siis ensin ihan läheltä pelkkää putkea. Sinni oli sivulla ja sai LÄPI-käskyllä lähteä kun katse oli oikein. Piti siis mennä siihen päähän jonka puolella oli muhun nähden. Jos oli vasemmalla, meni vasempaan päähän. Tämä oli loppujenlopuksi aika epäloogista, koska käytännössä se on kauempi pää musta katsottuna. Sillon kun juostaan yhtä matkaa niin mennään mun puoleiseen päähän, koska toiseen en vaan millään kerkiä tyrkkäämään.

Toi pään valitseminen nyt ei ollu niin olennaista, ihan yhtä lailla olisin palkannu minkä vaan pään, kunhan meni. Ongelma oli enemmän tuossa menemisessä. Ihan läheltä siis meni, mutta yhden hypyn takaa oli jo ihan liian kaukana. Lisäksi mun oikealta puolelta lähti huonommin. Näiden treenaamiseen saa siis käyttää loputtomasti aikaa jos ne haluaa toimimaan.. Nytkin lopulta totesin, että jospa vaan juoksen mukana että saadaan tehtyä edes sitä perussarjaa kun hyppytekniikkaa me oikeestaan tultiin tekemään... Lähetin siis taakse sarjan alkuun ja juoksin käskyttämään putkeen. Varsinkin oikealla puolella piti olla tosi hyvissä ajoin tai ei löytyny koko putki. Mutta itse hyppääminen oli ihan ok, vähän tahmeeta, mutta ei kankeeta.

Hopun kanssa käytiin vähän leikkimässä. Juoksi pari kertaa kepit ja putkea. Kerran meni kepit takaa, kauhean taitava :) Itse siis haki ne toisesta päästä kuin tarkoitus oli, mutta oikein, joten palkka tuli tottakai. Leikki sujui ja oli kivaa. Jossain vaiheessa alkoi taas haistelu ja pitäisi kai lähteä sillon aina pois, jos ei tekeminen enää huvita niin ei sitten tehdä. Pysyy ainakin treenit tarpeeksi lyhyinä. Nyt siis otettiin ehkä yhdet kepit kuitenkin vielä ja sitten lähdettiin hyvin leikkien pois. Tavallaan siis palkkasin haistelusta.

Lopuksi käytiin rauhallisella lenkillä. Ei se lopulta niin vaikeaa ole. Sen kun vaan kutsuu toisen pois aina kun leikki on alkamassa. Ihan hienosti näin saatiin rentoa ravia aika paljonkin. Ilokseni voin myös todeta, että Sinni on alkanut jo nyt osoittamaan merkkejä paremmasta käytöksestä. Kyllä se oli selvästi rennompi nyt tällä jälkilenkillä Hopun kanssa kuin alkulenkillä yksin. Kyllä vaan tuo pentukin antaa tukea kun pysyy lunkina vaikka näköpiirissä olisikin jotain Sinniä huolestuttavaa. Saman olen huomannut viimeaikoina muuallakin, kyse ei siis ole vain energiaerosta ennen ja jälkeen treenien.

Voi juku kun olen onnellinen miten hyvin nämä kaksi pelaa yhteen! Suhde muuttuu Hopun kasvaessa, mutta koko ajan se on ollut positiivinen. En usko, että mitään kaameita valtataisteluita on missään vaiheessa tulossa. Ja nyt pidän mahdollisena jo sitäkin, että Sinnin voi pitää ihan hyvässä kunnossa vaikkei enää kaksistaan ollakaan.

Luonnetestiin olisi vaan nyt kova hinku päästä Sinnin kanssa. En malta odottaa mitä siellä tapahtuisi. Tyhmää vaan kun pitää ainakin ensi kevääseen odottaa. Mistä saisi luonnetestin nyt heti äkkiä?

4kk: 37,5cm ja (kerron myöhemmin)kg

Kovasti synttäreistä synttäriin menee tämä päivitysväli. Keskiviikkona alotettiin minusta, ei mitään mainittavia lukemia, mutta aina kannattaa jotain iloa ottaa irti. Koirien osalta se tarkotti aivan erityisiä synttäritreenejä ja synttärilenkkiä :) Mukana kaikki tärkeät koirani, Sinni, Hoppu ja Kiusa. Treeneissä ei ollut mitään erikoista teemaa tai suunnitelmaa, senkun pimputeltiin. Itseasiassa taisin kajota ikuisinhokkiini välistävetoihin! "Jos et osaa jotain, harjoittele!" Tehtiin niitä mahdollisimman rennosti ja mahdollisimman kaukaa, itse tietysti mahdollisimman vähän liikkuen. Ne oli noin paikallaan tehtynä tosi helppoja, sen kun ottaa käden alas ja pyytää koiran luokse, vähän vastasta nostaen.

Hopun kanssa pohdittiin tätä tuomisongelmaa ja nopeasti löytyi vastaus. Meikä on ihan turhaan sotkenut irrottamisen jo mukaan ja myös alkanut liian pian vaatimaan tuomista. Tuomisen pitää olla lahja koiralle: minä jalosti suostun leikkimään jos tuot lelun, muuten joudut huvittelemaan yksin. Ja kyllähän tuo noin päin ajateltuna on heti loogista.

Lenkille mentiin ekaa kertaa tällä kokoonpanolla. Olin aiemmin epäillyt, että tunteet kuumenisi liiaksi, mutta mitä vielä, päinvastoin! Näinhän tämä meni erityisen hyvin. Kiusan läsnäolo vei Hopun huomiota ja rauhotti Sinnin kiusaamista. Kiusa myös meni välillä väliin kun kakarat alkoi liian kiukkusiksi toisilleen. Lenkki kesti niin pitkään, että Kiusa jäi sitten seuraamme pidemmäksikin. Hopusta oli supermakeeta kun äiti tuli kylään! Se istui ylpeänä kiinni Kiusassa ja lipitteli sen naamaa.

Synttäreiden jälkeinen päivä otettiin iisimmin. Sinnillä oli ravipäivä ja Hoppu tuli yksin mukaan treeneihin. Ennen treenien vetoa kerittiin leikkiä ja tehdä keppejä. Hyvin se leikki nyt sujuu ja aika hyvin Popu osuu kujaan oikein. Sitten tehtiin vähän istumassa odottamista, aika etevästi on sekin hallussa. Rauhottumisen jälkeen piti vielä kierrellä siivekkeitä, mutta tasapainoilu vei voiton... Hoppu ei millään suostunut kiertämään kun muurinpalikat oli siinä vieressä. Treenien jälkeen käytiin Nenan ja Lilyn kanssa lenkillä. Hoppuli  oli pääasiassa kiinni, koska halusimme edetä, eikä tarkotus ollut myöskään liiskata koikkerilasta. Naru rajoitti Hopun vauhtia niin, että kokoero ei päässyt liikaa vaikuttamaan. Lisäksi sillä sai painimaan jämähtäneet pennut taas liikkeelle.

Tänään oli vuorostaan Hopun 4kk synttärit. Juuri sopiva päivä pitää PAW treenit. Itse sankari pääsi kentälle kerran. Teimme superhienosti kiertoja, nyt niin, että rimat oli paikoillaan siinä 5 sentissä. Helpompi hahmottaa hyppy näin ja olisi se pumppi ihan yhtä korkea. Ensin tein namilla, mutta nenä meni maahan joten siirryin leluun. Lelun kanssa oli ihan toinen ääni! Tarkasti ja hyvin meni, vaikka itseasiassa tuli valssin tyyppistäkin tehtyä. Eikä tuomisessa ollut ongelmaa kun osasin suhtautua oikein. Pari putkeakin tehtiin ja sitä istumista myös. Tosi kivaa tehdä näin fiksun tyypin kanssa!

Sinnillä oli kaksi hukia. Ekalla pimputeltiin takanaleikkauksia. Niissä pitää vaan malttaa vaatia sinne hypylle lähteminen, sen jälkeen kyllä onnaa se kääntäminenkin. Tokalla tehtiin kontakteja, hyvin teki etupalkkanakilla. Ei otettu kovin paljon vauhtia kun esteitä ei ollu sopivasti, mutta kiva tehdä onnistumisiakin.

Treenien ja ihanan kuraojalenkin jälkeen mentiin tekemään synttärikakkua, mulle! Vähän meni liian kypsäksi, mutta hyvää on silti. Resepti talteen:

Maapähkinävoi-suklaakakku
100 g voita
150 g tummaa suklaata
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
1,5 dl vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
maapähkinävoitäyte:
1 dl tomusokeria
4 rkl voisulaa
1,5 dl sokeritonta maapähkinävoita
1/2 tl suolaa
Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä kattilassa. Kun suklaa on täysin sulanut, poista liedeltä. Lisää sokeri ja vaniljasokeri ja sekoittele. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita välissä.
Sekoita keskenään jauho, leivinjauhe ja suola. Lisää märät aineet kuiviin ja sekoita hyvin.
Sekoita voisula, tomusokeri, maapähkinävoi ja suola.
Vuoraa n. 22-24 cm. kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele kevyesti. Kaada suklaakakkutaikina vuokaan. Lisää maapähkinävoitäyte lusikallisina ja sekoita kevyesti veitsellä. Älä sekoita liikaa, jotta kakkuun jää sattumia -- maapähkinävoiklöntit ovat jutun juoni.
Paista kakkua 160-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, kunnes kakku on hyytynyt sen verran että se pysyy juuri ja juuri kasassa. Älä missään nimessä paista kakkua liian kuivaksi, se on parasta kosteana.
Kakku on parhaimmillaan kun se on saanut vetäytyä muutamia tunteja tai yön yli.

Repsahdin.

Addiktioni on huolestuttava. Edellisestä 15 kg säkistä 1/6 kulunu ja ostan uuden, yhtä ison. Huijaan itteäni ja pidän ton nyt autossa vähän aikaa. Mutta, siis, oishan se joskus pitäny ostaa joka tapauksessa, miksei nyt? ...

Toisen addiktioni täytin toissayönä kun tilasin nahkaiset Five fingersit. Ne oli ihan pakko saada jotta kausi jatkuisi pidempään. Toivottavasti nyt kanssa ovat sitten lämpimämmät ja kestävät kastumisen armollisemmin. Jos eivät ole niin sitten ostetaan taas seuraavat...jotkin.

Kolmas addiktio jalostui eilen tosi mainiosti. Tein narusta jotain parempaa kuin metsäremmit. Ne olikin oikeesti aika epäkäytännölliset, ei viitti käyttää yhtään jos on tiedossa että pitää kunnolla kulkea kiinni. Mutta Ojangossa on kyllä hyvät kun remmiä tarvii vaan parkkikselta ulos, lopun aikaa onkin sitten kaksi kättä kun narut häviää taskuun. Mutta siis se jalostus: tein Poppulille oikean remmin! Kolminkertasena eli letillä on just sopivan paksu ja silti kevyt ja letti rakenteena on tosi letkeä, joustaakin vähän. Tosi makea keltanen, kestävä ja hieno! Nyt naru on melkein jo kaikki kulunut, sain yhteensä kolme tarpeellista remmiä ja hintaa alle 5€.

Mun addiktiot on oikeesti tosi järkeviä, terveellisiä ja perusteltuja. Niin kun blogin kirjottaminen. Jos normaalimpiin blogitarinoihin sitten.

Eilen oli Simpan hyppypäivä. Alueelle oli tuotu joku jämäputki johon hain telineet ja viritin sen U:ksi sarjan päähän. Tarkotus oli tehdä putken kautta kaksi toistoa kerralla. Namikippo jäi siis selän taakse lähtöön. Tätä piti kovasti harjotella, Sinni ei käsittänyt yhtään miksi tekisi kiposta pois päin. Tai tekihän se aina hypyt, niin vahva on rutiini. Mutta sinne putkeen se meni vain kerran, sen ekan. Sen jälkeen ei ilmaseksi mennytkään enää. Putkeen meni kyllä hyvin kun se oli suorana ja kippo sen jälkeen. Ja sittenkin kun putki oli S:nä, eli kippo ei näkynyt. Mutta heti kun kippo siirtyi sinne selän taakse niin putki unohtui kokonaan. Se jopa kiersi putken ympäri kun jatkoin käskyttämistä.

Nojoo, menihän se sitten kun seisoin putken suulla. Näin tehtiin siis aika monta perussarjaa ja sen jälkeen sovelsin alastulotreenin kaksisuuntaiseksi. Siis okseri-hyppy-okseri. Kivasti meni, oli rennompi kuin eilen.

Sinnin jälkeen oli Hopun vuoro. Hän pääsi harjottelemaan leikkimistä ja juoksemaan suppuun vedettyjä keppejä. Siinä leikkimisessä on kyllä nyt joku juju mitä en hoksaa. Jotain teen väärin. Tuntuu jotenkin latistuvan kovin nopeasti eikä tosiaan halua tuoda mulle takasin. Ehkä yritän vaan liikaa. Mutta toisaalta leikkihalusta ei pitäisi olla puutetta, päinvastoin.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä, jonka tarkotus oli olla aika tasanen, mutta vapaa leikin kannalta. Se tasasuus toteutui ehkä maaston kannalta, mutta muuten oli aika kivikkoista. Vaikka kello oli vähän, oli talviajan takia jo pimeää ja tämä yhtälö tarkottaa ylikansoitettuja valaistuja polkuja. Se tarkoittaa Sinnille paljon jännitystä. Jännittynyt Sinni taas ei ole kovin hyvä leikkijä. Jouduin koko ajan pelkäämään, että kohta napsahtaa joku paikka rikki. Ihan kammottavaa elämä loukkaantumisherkän koiran kanssa, vainoharhaisuus hiipii mieleen aina silloin kun pitäisi olla kivaa. Tästä lenkistä selvittiin kuitenkin vain yhdellä suurella säikähdyksellä: se olikin joku risu.

Tänään oli ravipäivä. Sinnillä oli kauhean kova vauhti, meni vähän väliä edellä. Tosin pikkusen taas vaikutti hämäryys eli vauhti ei ollut vain intoa vaan välillä myös paniikkia. Tai "paniikkia", sillä palautuu aina kyllä tosi nopeasti. Tai ehkä se jatkuva eteneminen auttaa palautumiseen, ei voi jäädä miettimään kun koko ajan pitää keskittyä jatkamaan matkaa. Yhtä kaikki, olin tosi yllättynyt kun silti lenkkiin meni ihan yhtä kauan kuin aina. Se on joka kerta tasan 30 min. Ehkä sitten vauhti vaikutti lujemmalta, koska ravi näytti hyvältä alusta asti, siis rentoa ja matkaa voittavaa. Yleensä alussa aina töpötellään. Ilmeisesti töpöttely on silti ihan yhtä nopeaa...

Hopulla ohjelmassa oli seikkailu paikallisiin puistoihin. Tällä kertaa löydettiin ihan oikeasti uusi juttu. Tuolla on joku erikoinen kivitaideteos, erikokoisia kiviä isossa ringissä maassa. Pienimmät jotain 20 cm ja isoimmat mun korkusia. Niiden päälle on tosi kiva kiipeillä. Nyt kiivettiin vaan pienempien päälle, niissäkin oli haastetta kun kaikki ei ole ihan pöytämäisen latteita päältä. Hauskaa tuossa on se, että haastetta riittää vielä pitkään, keksittiinpä kiva harrastus!

Saman puiston toisessa päässä oli ne tutut puut. Nyt oli lelukin mukana ja kierreltiin jo aika hienosti. Taas vaan leikki sujui niin nihkeästi, että lopetettiin aika lyhyeen.

Oli tosi kivat puuhat tänään molemmilla, juuri sopivat niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Sinni sai selälle arvokasta hyvää ravia ja päälle mukavaa yksinkertasta, mutta reilulla tavalla vaativaa puuhaa. Hoppuli sai monipuolista mutta pennun tahtista puuhaa päälle ja kropalle. Hopun kanssa on niin ihanaa kiertää tuolla "kaupungilla" kun ei tarvi koko ajan olla silmät selässä, mistä tulee mitäkin pelottavaa. Se huomaa kyllä kaikenlaista, muttei reagoi mitenkään tarpeettomasti ja siihen saa kontaktin koko ajan. Sinni kanssa ei voi katsoa edes kelloa tarkistamatta ensin ympäristöä, ettei näy mitään kulmaa, jonka takaa voi tulla joku yhtäkkiä. Siis ihan oikeasti tajusin tarkistavani ympäristön ennen kun kaivoin puhelimen esiin.

Tarkennukseksi vielä kuitenkin: Kirjaan nyt ylös aika paljon näitä Sinnin ja Hopun eroja. Sille faktalle en voi mitään, että järjestään ne on Hopun eduksi. Ne on silti yksittäisiä asioita. Ne ei vähennä yhtään sen kokonaisuuden arvoa, jonka nimi on Sinni. Sinni on ihana, mun hullu. Täytyy mulla hullulla olla oma peili. Hoppu on jotain muuta, ehkä egobuusteri. Kukapa ei egobuustia kaipaisi, mutta ilman peiliä elämä käy ulkopuoliseksi, sitä hävittää itsensä ;)