Eilen oli seikkailuretken aika taas. Taas oli lelu mukana ja kun pystyi pitämään paljon irti niin tuo leikki sitten tosi paljon. Hän työnsi lelua koko ajan mulle ja olisi roikkunut siinä ihan loputtomasti joten ajattelin, että hyvin voi nyt leikin lomassa jotain vaatiakin. Otetiin siis vähän kiertoja. Mutta heti meni maku.
Ihan kun Hoppu ei kestäisi yhtään epäonnistumista. Eikä myöskään toistoja, nekin se tulkitsee virheiksi. Tai sitten se ei kertakaikkiaan halua tehdä mitään mulle jos voi valita. Palkalla tai kehuilla ei ole mitään merkitystä jos palkka ei tule heti ekasta yrityksestä. Ja sittenkin jos tulee, niin ei sitä nyt viitsi enää toista kertaa tehdä.
Kiipeäminen tai paikalla istuminen on aina kivaa ja niitä se tarjoaa mielellään millon vaan. Mutta tätä kiertämisasiaa ollaan nyt kerran jos toisen yritetty työstää ja se vaan tyssää. Samalla lailla kun agilitykentällä leikkiminen.
Hoppu on siis toisaalta hurjan sinnikäs ja iloinen leikkijä. Roikkuu missä vaan lelun tyyppisessä ihan loputtomiin. Mutta toisaalta haluaa aina tehdä oikein ja toistot vie heti fiilikset pakkaselle.
Tämän ymmärtäminen auttaa nyt olemaan vähän reilumpi hänelle. Kaikki treenit pitää miettiä tarkkaan niin, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin onnistuminen. Ettei Hopulle jää valinnanvaraa, tehdäkö vai lähteäkö haistelemaan.
Juu ja Sinnillä oli ravipäivä. Haukkupanta ei toimi enää ollenkaan. Sinni on siedättynyt. Pitää varmaan ottaa paimenkeppi mukaan pyöräilemään jatkossa. Vielä kun keksis mitä tekee autoilun kanssa. Luojan kiitos (kop kop) Hoppu ei ole ottanut mallia.
Tänään oli Paw:in talvikauden avaus eli matka kohti Lahtea. Hallissa on kyllä mukavaa, mutta Sinni toivottavasti tottuu pian ja kierrokset laskee normaalille agilitytasolle. Tänään oli huuto ja riemu niin katossa, että näin se ei voi jatkua.
Sinni teki poispäinkääntötakaakiertoja. Sunnuntain jauhaminen oli ollut tuloksellista, koska heti alkuun sieltä tuli ihan mielettömiä taidonnäytteitä. Sitten kun lisättiin vauhtia putkella niin osaaminen katosi. Aika kauan jankattiin, välillä jopa onnistui, mutta suurimmaksi osaksi se oli vaan huutoa. Kun Sinni keskittyy huutamaan, se ei ainakaan voi kääntyä musta poispäin. Lopulta luovutettiin, ehkä tämän jankkauksen hedelmät kerätään ensi kerralla?
Sinnin toka kiekka oli kontakteja. A on se pravuuri niin sille alettiin nyt tekemään vauhtia ja toistoja. Alussa meni hienosti, mutta kun palkka ja varsinkin palkkahenkilö poistui niin hävisi kyllä malttikin. Ei Sinnin vaan TARVITSE pysähtyä kunnolla jos ei halua! Eikä Sinni halua jos palkkaa ei näy. (Eikä tuimakatseinen palkkahenkilö ole lähistöllä.) Tää on kyllä ihanan loputon projekti tehdä Sinnistä kisakelponen agilitykoira...
Hoppuli treenasi ekaa kertaa hallissa ja meni kuin vanha tekijä. Hänen kanssaan keskusteltiin kovasti siitä, että kyllä vaan minä kerron mitä pitää tehdä että kupista saa mitään. Harjotukset itsessään oli varsin helppoja, mutta ei niistä tullut hirveen hyvää kun se kuppi veti. Kuppi on tosi hyvä ja ainoa mikä nyt toimii, mutta pitää vaan nyt edelleen käydä läpi kupin periaatetta: minä kerron miten kupista saa namia. Se ei auta vaikka kuinka kirmailee tarkistamaan kuppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti