Eilen oli normilenkkipäivä. Se oli oikeastaan aika virkistävää. Lähdin äitiltä ja mentiin 3,6 eli Ojangon ohi, eikä edes tehny mieli mennä tekemään mitään. En inspannu huudattaa Sinniä eikä antaa Hopun pelleillä mun kustannuksella. Lenkkiolosuhteissa minä määrään ja kaikki sujuu. Yksi koiraohitus tehtiin jopa ilman remmejä!
Tänään koettiin useampi merkittävä asennemuutos. Sinnin muutos oli varsin totaalinen, mutta sen pysyvyydestä ei ole mitää tietoa. Oltiin uimassa ja Sinni oli ihan hiljaa koko ajan!! Olin yksin Sinnin kanssa ja seuranamme oli Sinnin lempi-ihminen ja pari äärimmäisen rauhallista, mutta kunnioitettavaa pumia.
Tilanne oli alkuun tosi hämmentävä. Sinni olisi halunnut vaan maata selällään pumien edessä. Sitä ei yhtään kiinnostanut leikkiä, saati että muutenkaan olisi ollut yhtään kiihtynyt. Eikä se sitten myöskään mennyt uimaan. Olen ennenkin miettinyt, että uiminen on niin jännää, että Sinnin täytyy nostaa kierrokset ihan kattoon, ennen kun uskaltaa veteen. Mutta nyt selkeni se, että se veteen meno on se jännin juttu.
Nyt kun ei lelulla voinut kiihdyttää Sinniä hyppäämään päättömästi uimaan niin piti vaan pakottaa se remmillä veteen. Pari kertaa se piti konkreettisesti nostaa kahvasta veteen, sitten riitti kun vähän auttoi nykäsemällä. Lopulta Sinni meni ihan itse uimaan käskyllä. Ja useimmiten silleen Oilimaisesti lipumalla!! Välillä taas hirvitti ja piti hypätä, mutta silloinkaan ei tarvinnut huutaa.
Ihan huima kokemus. Tekee tosi hyvää Sinnille oppia uimaan rauhassa ja ehkä sitten myös alkaa tykkäämään hommasta ihan sen itsensä takia. Ei siksi, että siihen liittyy lelut ja hänelle ominainen hysteerinen mielentila. Ihanan terapeuttista meille molemmille. Sovittiin heti parit uudet ajat.
Sinni oli sitten lopun päivän mukana töissä joten illaksi otin mukaan vaan Hopun. Ennen treenejä käytiin Oilin kanssa lenkillä. Hoppu huutaa Oilille ihan omituisesti, tai siis Sinnimäisesti. Leikistä ei oikein tule mitään, tosi hölmöä. No onneksi jo treenien aikana Hoppu pääsi leikkimään Tuikelin kanssa ja myöhemmin myös Nenattin liittyi joukkoon. Niiden kanssa ei tarvi räyhätä vaan on pelkästään kivaa.
Minä sen sijaan jouduin puhutteluun :) Tarpeelliseen ja toivottuunkin sellaiseen. Olen nimittäin jotenkin pahasti tätiytynyt ja nyt viimeistään Hopun kanssa se alkaa olla häiriöksi. Mutku nää mun ihanat koilat vaan on niin kauheen töpöjä ja ei niitä voi olla lellimättä, eikä niiltä talvi mitään kieltää. Ihanaa jos niillä on kivaa, ei se haittaa jos mun kustannuksella. Tai siis taitaa se haitata.
Mun tarvii nyt tosissaan tehdä asennemuutos. Vaikka Hoppu on ihana ja kaikin puolin täydellisen hieno niin se ei ole maailman napa. Mun kuuluisi olla sen maailman napa. Minä olen se joka suo Hopulle huomiota, ei toisinpäin.
Vaikea vaikea asia. Mutta Hoppu on nyt kurikuurilla. Ei enää lässytystä. Sinnille saa lässyttää ihan niin paljon ku tarvii. Hopun pitää ansaita kehut ja leikit. Vaikeeta se on, kun kaikkea on tähän asti jaettu yltäkylläisesti ja ilmaiseksi. Mutta nyt pitää tsempata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti