Kumikana

Torstaina Hopun leikeissä hajosi ihanakätevä minikumikana. Se olikin joku löytötavara vuosien takaa, jonka arvon vasta Hoppu oli nyt osoittanut. Torstain tokalla hukilla se antoi periksi ja siksi perjantaina ei ollut luottolelua enää hengissä.

Perjantai oli minulla tosi täysi työpäivä, mutta olin päättänyt mennä illalla treeneihin ja niin tein. Se tarkoitti, että koko päivän kotona odottaneet koirat äkkiä autoon ja suorinta tietä kentälle. Luulin, että Hoppu olisi räjähtänyt käsiin, mutta mitä vielä. Nyt ei leikistä todellakaan tullut enää mitään. Ei jotenkin sitten tuntunut sujuvan mikään mihin leikki liittyi. Ei leikkinyt edes muuten vaan. Namihommat kyllä hoitui, kontaktia ja rengasta tehtiin ihan menestyksellä. Voisin sanoa, että osataan nyt rengas! Älykkölapsi <3

Siitä leikkimisestä on nyt salaa päässyt tulemaan ongelma. Olen yrittänyt ja mielestäni onnistunutkin olemaan stressaamatta mistään, nauttinut vaan pentuilusta, treenannut ja kouluttanut vaan kaikkea kivaa miten hyvältä tuntuu. En ole huolestunut tästä leikkiongelmasta, vaikka se on nostanut tässä päätään jo usempaan otteeseen. Mutta nyt on pakko vähän keskittyä ja miettiä, tällä menolla olen saamassa aikaan suurta ongelmaa. Nyt pitää tietoisesti lakata kaikki ongelmaan liittyvä. Nyt ei käytetä leikkiä palkkana enää. Leikitään muuten vaan, ilman mitään vaatimuksia ja ihan Hopun ehdoilla. Kaikki treenaaminen namipalkalla, vaikka sitten kupilla.

Toivottavasti se haisteleminen loppuu. En ala sitä kieltämään, kun tarkoitus on yksinkertasesti olla itse kiinnostavampi. Jos haistelee, niin tiedänpä taas tekeväni jotain väärin. Keskeytän sen tietysti ja estän, mutta en tee siitä numeroa.

Sinni pääsi perjantaina tekemään hyppytekniikkaa. Tehtiin ilman sitä putkea nyt niin voitiin keskittyä oikeaan asiaan taas... Tehtiin perussarjan lisäksi vaan korkeudenarviointia. Nostin ihan 45 asti ja tosi rennosti meni kaikki. Kun siitä laskin takaisin niin hyppyihin jäi joku jännite, oltiin siinä vaiheessa tehty jo niin paljon, etten sitä jäänyt hinkkaamaan. Paljon kivaa tekemistä oli ollut.

Varsinainen treenaus oli tänään Kiusan kanssa. Eka kerta treeneissä pentujen jälkeen. Ei me siitä mitään paineita otettu, sen kun nautittiin. En aio enää miettiä mitään tavotteita Kiusan kanssa. Tehdään sitä mikä sujuu ja nautiskellaan. Sillä sujuuhan se! Ihanasti irtoaa ja ohjautuu kaukanakin kun on itse vaan looginen ja rauhallinen. Upeasti tekee kontaktit ja kepit. Mun liikkeeseen jää edelleen kiinni liikaa jos pitää paljon liikkua yhdessä. Sitä pitää vaan oppia hallitsemaan, että saa vaihdettua moodia kesken radankin. Varmaan Kiusa kyllä vaihtaa moodia heti kun itse sen teen, eli keskittyy jalkoihin vaan jos minäkin keskityn, seuraa käsiä jos itse käytän niitä kunnolla. Eikä meillä mitään hätää niiden lentävien lähtöjen kanssa ole kun niin upeasti lähtee kauaskin. Itseasiassa luulen, että alut tulee olemaan helpoimpia kun sillon vielä itsekin on rauhassa.

Ennen ja jälkeen lenkkeiltiin koko sakki. Vastaan käveli kokonainen armeija ja hienosti käyttäydyttiin. Poppuli tietysti kaikkein parhaiten.

Lauantaina olin ELMA- ja Lemmikkimessuilla. Saalistin meille kasan kumikanoja, pitäisi vähän aikaa riittää. Lisäksi panostin bitter spray:hin kun sain heti kotoa lähdettyäni puhelun, että Hoppel nakersi eteisen nurkkaa. Alkaa olla aika ruma nurkka jo, ilmeisesti sitä pitää aina vähän maistella kun jää oven väärälle puolelle minun lähtiessä kotoa. Tämä spray oli niin hyvää, että Hoppu nakersi maustettua seinää entistä innokkaammin... palataan Tabascoon.

Lauantain muita aktiviteettejä oli Sinnin pyörälenkki ja Hopun iti-tytäl- lenkki. Aamulla ja llalla siisti pentu tietysti kävi kylvyssä taas ja pesi tuttuun tapaan samalla koko huushollin.