Hei vaan hei, sanoi Hoppu kun iskän näki. Urkki oli komea, fiksu ja lempeä tyttärelleen. Käytiin lenkillä isi-tytär-meiningillä ja kyllä siinä jotain erityistä oli. Ainakin Urkki oli Hopusta oikeesti kiva ja eka iso koira, jonka kanssa leikki on sujunut. Ihan hyvin pystyi juoksemaan yhdessä eikä paljon hirvittänyt. Kyllä siis tuli jotain hetkiä, että oli pakko kiljua apua. Mutta Uu osasi olla jotenkin niin kiltisti, että rohkeus koko ajan kasvoi ja kyllä olikin lystiä!!
Iskä tavattiin tänään. Tätä ennen on jäänyt kertomatta torstai, jolloin Sinnillä oli hyppytekniikkapäivä. Kivasti kulki. Treenien jälkeen käytiin koikkereiden kanssa lenkillä ja nyt lapset alkoi jo löytää yhteistä kieltä. Olivat irti yhdessä koko lenkin, eikä Nena jäänyt enää jalkoihin. Sinni joutui tosin katsomaan kaikkea vaan narun päästä. Kyllä hänenkin aika vielä tulee.
Perjantaina käytiin hyvä normilenkki omissa metsissä. Kahjot kaahasi siihen malliin, että reilun tunnin päästä huokasin helpotuksesta, kun huomasin tapahtuneen jotain rauhottumista. Luulin siis, että olivat jotenkin niin viettien vallassa, etteivät kykene itse rauhottumaan. Mutta se olikin ihan tavallista ylienergiaa :)
Lauantaina ei tehty yhtään mitään. Tyypit riehui sisällä ja hyvä niin. Siksi hyvä, että eivät ole yhdessä vähään aikaan painineet.
Tänään oli sitten tosi puuhapäivä. Ekana Hoppu Urkin kanssa hyvin energisellä lenkillä. Sieltä suoraan treeneihin. Nyt ei leikitty yhtään vaan kaikki palkka oli namia. Se oli ihan kivaa, häntä heilui ja treenit sujui. Tehtiin yhdessä juoksemista, alastuloa ja ylösmenoa ja loppuun vielä keppikujaa.
Hopun treenien jälkeen Kiu ja Sinni mukaan ja lenkille. Oli niin kylmä, että piti aika rapsakka lenkki heittää. Tämän jälkeen Hoppu oli jo ihan sippi, joten autoon syömään ja lepäämään. Isojen tyttöjen kanssa sitten vielä treenattiin.
Kiusa oli ihana supertaitava kiitäjä. Vaativammissa kohdissa pitää vaan itse olla tarkkana. Tuppaan itse luovuttamaan kun tuumaan vaativani liikaa. Pitää vaan tajuta, että kyllä Kiusalta voi vaatia.
Sinnikin teki ihan yllättäviä hienouksia. Siltä ei auta kauheesti vaatia, pitää vaan yrittää luoda mahdollisuudet onnistumiselle. Ja silti sitten lopussa Sinni ihan itse irtosi kepeille. Ja antoi mun juosta mukana sitten jopa! Meillä pitää olla siis kepit vasta maalin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti