Isäänsä ei vielä ole Hoppu tavannut, mutta isotätillä käytiin kylässä tänään. Itse täti kyllä oleili vierailun ajan eri kerroksessa, mutta kyllä se lopussa vilaukselta nähtiin. Ja kylläpä se on nätti! Voi kun olisi henkisesti yhtä kaunis... Bortsut tietysti oli kaikin puolin kauniita ja toimivat ihan mainioina "tässä vaan muina tyttöinä totutellaan hengaamaan isompienkin koirien kanssa"-harjoituskappaleina. Portin takaa siis enimmäkseen. Ulkona Hoppu ja Kuje taisivat jo oikeasti ihan viihtyä yhdessä varsin vauhdikkaasti.
Saatiin siis rokotukset ja passi. Hyvältä kuulosti ja hienosti meni kaikki. Siellä on ikenet turvoksissa siihen malliin, että kohta alkaa hampaat vaihtua! Jee!! Ja voisi jatkossa opetella koiransa syntymäpäivän, se on 15.7. 16 viikkoisrokotukset tuli kyllä oikeaan aikaan, mutta 4 kuukautta tulee täyteen vasta reilun viikon päästä. Sehän sopii, saadaan taas aihetta juhlaan :)
Sukuloinnin jälkeen suuntana Ojanko. Ekana Sinnin yksityisaikaa. Lämmittelyn jälkeen hyppytekniikkaa. Otin nyt projektin sen putken tekemisestä takapalkalla. Lisäsin siihen sen, että sisäänmenopää riippuu ohjaajan sijainnista lähdössä. Tehtiin siis ensin ihan läheltä pelkkää putkea. Sinni oli sivulla ja sai LÄPI-käskyllä lähteä kun katse oli oikein. Piti siis mennä siihen päähän jonka puolella oli muhun nähden. Jos oli vasemmalla, meni vasempaan päähän. Tämä oli loppujenlopuksi aika epäloogista, koska käytännössä se on kauempi pää musta katsottuna. Sillon kun juostaan yhtä matkaa niin mennään mun puoleiseen päähän, koska toiseen en vaan millään kerkiä tyrkkäämään.
Toi pään valitseminen nyt ei ollu niin olennaista, ihan yhtä lailla olisin palkannu minkä vaan pään, kunhan meni. Ongelma oli enemmän tuossa menemisessä. Ihan läheltä siis meni, mutta yhden hypyn takaa oli jo ihan liian kaukana. Lisäksi mun oikealta puolelta lähti huonommin. Näiden treenaamiseen saa siis käyttää loputtomasti aikaa jos ne haluaa toimimaan.. Nytkin lopulta totesin, että jospa vaan juoksen mukana että saadaan tehtyä edes sitä perussarjaa kun hyppytekniikkaa me oikeestaan tultiin tekemään... Lähetin siis taakse sarjan alkuun ja juoksin käskyttämään putkeen. Varsinkin oikealla puolella piti olla tosi hyvissä ajoin tai ei löytyny koko putki. Mutta itse hyppääminen oli ihan ok, vähän tahmeeta, mutta ei kankeeta.
Hopun kanssa käytiin vähän leikkimässä. Juoksi pari kertaa kepit ja putkea. Kerran meni kepit takaa, kauhean taitava :) Itse siis haki ne toisesta päästä kuin tarkoitus oli, mutta oikein, joten palkka tuli tottakai. Leikki sujui ja oli kivaa. Jossain vaiheessa alkoi taas haistelu ja pitäisi kai lähteä sillon aina pois, jos ei tekeminen enää huvita niin ei sitten tehdä. Pysyy ainakin treenit tarpeeksi lyhyinä. Nyt siis otettiin ehkä yhdet kepit kuitenkin vielä ja sitten lähdettiin hyvin leikkien pois. Tavallaan siis palkkasin haistelusta.
Lopuksi käytiin rauhallisella lenkillä. Ei se lopulta niin vaikeaa ole. Sen kun vaan kutsuu toisen pois aina kun leikki on alkamassa. Ihan hienosti näin saatiin rentoa ravia aika paljonkin. Ilokseni voin myös todeta, että Sinni on alkanut jo nyt osoittamaan merkkejä paremmasta käytöksestä. Kyllä se oli selvästi rennompi nyt tällä jälkilenkillä Hopun kanssa kuin alkulenkillä yksin. Kyllä vaan tuo pentukin antaa tukea kun pysyy lunkina vaikka näköpiirissä olisikin jotain Sinniä huolestuttavaa. Saman olen huomannut viimeaikoina muuallakin, kyse ei siis ole vain energiaerosta ennen ja jälkeen treenien.
Voi juku kun olen onnellinen miten hyvin nämä kaksi pelaa yhteen! Suhde muuttuu Hopun kasvaessa, mutta koko ajan se on ollut positiivinen. En usko, että mitään kaameita valtataisteluita on missään vaiheessa tulossa. Ja nyt pidän mahdollisena jo sitäkin, että Sinnin voi pitää ihan hyvässä kunnossa vaikkei enää kaksistaan ollakaan.
Luonnetestiin olisi vaan nyt kova hinku päästä Sinnin kanssa. En malta odottaa mitä siellä tapahtuisi. Tyhmää vaan kun pitää ainakin ensi kevääseen odottaa. Mistä saisi luonnetestin nyt heti äkkiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti