Niin kauniisti aurinko herätteli uuteen päivään, että lähdettiin jo kahdeksalta juoksemaan! Jopa Sinni tuli vapaaehtoisesti eteiseen eikä jumittanut tyynypaikalle.
Kaikkia meidän reittejä ei oltu aurattu, mutta muuten juoksu kulki oikein hyvin. Simppa-bouvier ravasi suurimman osan aikaa!! Hoppu sukelteli pitkin penkkoja, mutta pelleili remmillä jo selvästi vähemmän. Kyllä meidän juoksuharrastus alkaa vielä sujumaan!
Kotona käytiin taas vaan vaihtamassa kuivaa päälle ja pian kaivettiinkin jo autoa kinoksesta- hallille mars!
Töötön hyppytreenipäivä.
1. Setpoint okseri takarima 30-40 cm, eturima 5 cm vähemmän. Uhkarohkea 40 cm kokeilu sujui hyvin!
2. Arviointisuora toka rima 35-40, vika 35-45. Tuli vähän ahnehdittua, ei hypännyt tota 45:sta vaan meni ali. Sen jälkeen meni ali myös 40 ja 35. Vasta 25 hyppäs. Saatiin siis hyviä toistoja ali menemisestä.. Ne mitkä hyppäs, näytti hyvältä.
3. Perussarja oksereilla putkesta lähestyen ja kilpaa juosten. Ensin oli ruotsalaisina mutta tuntui vaan roiskivan läpi niin nostin kunnollisiksi. Oli 15 cm korkeita ja 25 cm pitkiä. Oikeilla oksereilla taisi tehdä huolellisemmin vaikka vedätin aika tavalla.
Sinni harjoitteli "Kirvailua" ilman lelua, siis rentoa ilmavaa verryttelyravia esteiden välissä. Väljemmillä vesillä se jopa sujui ja oli kyllä tosi kivan näköistä ravia. Ahtaammissa paikoissa tarjosi koko ajan jotain estettä, mutta eiköhän tuokin suttaannu. Simppa myös venytteli ja sekin meni hienosti. Taitaa olla hyvässä kunnossa Tättäräinen!
Popeli harjotteli rengasta, paikalla odottamista ja muuria ekalla vuorollaan. Toka ja kolmas käytettiin keppeihin. Kuja oli aika lyhyt koska halusin tehdä vaikeita kulmia ja takanaleikkauksia. Kun teki vaiheissa niin kaikki sujui jopa putkesta 90 asteen umpikulmaan takaaleikaten.. Paljon hankalia jäi kokeilematta kun pallolla palkatessa ei toistoja saa niin paljoa. Välissä pitää aina nautiskella ihanan hassusta mönkijäisotuksesta. Taas pari kertaa nenä meni maahan kun oli liian vaikeeta, mutta pienellä murahduksella työmoraali palasi!
Nyt on viimeiset kerrat ollut aivan liian äänekästä odottamista. Käytännössä odottaja huutaa koko ajan. Ärsyttää ja olen pahoillani muiden hallissa samaan aikaan treenaavien puolesta. Mitähän tässä asialle tekisi...?
Retkikunnassa Sinni, suurten hallitsemattomien tunteiden äänekäs tulkitsija ja Hoppu, iloinen ja viisas jääkarhunpoikanen. Emme tiedä mihin matka vie, toivottavasti se kasvattaa meitä niin, että tuli mitä tuli, me selvitään voittajina.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
tiistai 28. helmikuuta 2012
Varokaa leivänpäähdinta!!
Olen tässä innostunut paahtoleivästä ja parina päivänä on siis leivänpaahdin ollut töissä. Meillä on Mikki Hiiri-paahdin joka laulaa iloisesti valmiista leivästä. Jostain kumman syystä jo Kira inhosi paahtimen laulua ja myös Sinni oppi saman. Niinpä Sinni valpastuu kun leipä laitetaan paahtumaan ja kun se pomppaa ylös alkaa hurja huuto. Pahaenteistä laitetta pitää jäädä päivystämään vielä pitkään operaation jälkeen.. Onneksi ei kovin usein tule paahdettua leipää joten ei tarvi tästä ressiä ottaa.
Ennen paahtimen vahtivuoroa Sinni oli tänäänkin jo väsytetty. Ilma oli aika tuulinen ja luminen joten oli helppo pitää kiinni uimatiistaista. Mentiin ajoissa ja Hopusta oli tosi tylsää kun täytyi odotella, se kovasti vinkui altaalle taas.
Oltiin tänään ekaa kertaa toisella altaalla ja Hopulla kesti hetken ennen kun ymmärsi mistä mennään uimaan. Sinni kyllä ymmärsi, mutta ei se häntä kiinnostanut. Aika väkisin sai neitiä laittaa veteen koko ajan. On se jännä kuinka tuo ei koskaan muutu helpommaksi. Piti kysyä uimaopelta neuvoa, mutta unohdin. Olisi kesällä paljon helpompi uittaa noita luonnonvesissä jos alkaisi sujua Sinnin veteen meneminen itsenäisemmin.
Uinnin jälkeen taas Sinnin pesu ja föönaus. Oli harja mukana nytkin, mutta tolkku myös. Kyllä siitä ihan tarpeeksi kuiva ja takuton tuli vaikka vain vartti meni kuivaukseen.
Illalla päätin käydä Sinnin ylipitkien korvakarvojen kimppuun. Tietäähän sen mitä siitä tuli.. Nyt Sinni näyttää bouvierilta, pienet korvat muuten runsaan karvan seassa. Ei se niin hirveä ole! Sitäpaitsi sieltä tuli esiin yksi Sinnin persoonallinen piirre, vasen korva taittuu kun oikea on ihan pysty. Hän on nätti aina.
Ennen paahtimen vahtivuoroa Sinni oli tänäänkin jo väsytetty. Ilma oli aika tuulinen ja luminen joten oli helppo pitää kiinni uimatiistaista. Mentiin ajoissa ja Hopusta oli tosi tylsää kun täytyi odotella, se kovasti vinkui altaalle taas.
Oltiin tänään ekaa kertaa toisella altaalla ja Hopulla kesti hetken ennen kun ymmärsi mistä mennään uimaan. Sinni kyllä ymmärsi, mutta ei se häntä kiinnostanut. Aika väkisin sai neitiä laittaa veteen koko ajan. On se jännä kuinka tuo ei koskaan muutu helpommaksi. Piti kysyä uimaopelta neuvoa, mutta unohdin. Olisi kesällä paljon helpompi uittaa noita luonnonvesissä jos alkaisi sujua Sinnin veteen meneminen itsenäisemmin.
Uinnin jälkeen taas Sinnin pesu ja föönaus. Oli harja mukana nytkin, mutta tolkku myös. Kyllä siitä ihan tarpeeksi kuiva ja takuton tuli vaikka vain vartti meni kuivaukseen.
Illalla päätin käydä Sinnin ylipitkien korvakarvojen kimppuun. Tietäähän sen mitä siitä tuli.. Nyt Sinni näyttää bouvierilta, pienet korvat muuten runsaan karvan seassa. Ei se niin hirveä ole! Sitäpaitsi sieltä tuli esiin yksi Sinnin persoonallinen piirre, vasen korva taittuu kun oikea on ihan pysty. Hän on nätti aina.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Mainosmallin hommia
Eilen piti hengata kisoissa ja lenkkeillä hyvässä seurassa. Mutta sitten pitikin saada Pomppa-edustuskuva ja se ei ollut ihan läpihuutojuttu näin monen muuttujan kanssa. Kuvassa piti olla minä ja koirat takit päällä ja kaikkien piti näyttää hyvältä.
Käytiin aamupäivällä tossa pikkuniemessä äkkiä napsimassa, mutta siitä tuli katastrofi. Aurinko paistoi niin että silmiä kirveli, kun tietysti piti katsoa aurinkoon. Sinni kaivoi hullun lailla juurta maasta ja huusi, eikä kuullut yhtään kun komensin sitä poseeraamaan. Hoppu päätti ettei halua kiivetä kivelle ja kun yritin asiaa työstää niin se päätti myös alkaa pelleilemään luoksetulon kanssa. Ei saatu kuvaa. Vain irvistyksiä, huutoa ja lällättelyä.
Kävimme välissä lepuuttamassa hermoja siellä hallilla ja pääsin oikein esittelemään miten Hoppu ei tosiaan enää tule luokse käskystä... En voi kuvailla ketutuksen määrää. Lenkkikin jäi aika tyngäksi, mutta jotenkin silti paransi oloa. Lisäksi sain käyttäjätukea kiusankappaleen ruotuun saattamiseen.
Uusin aattein ja pakkoraossa lähdettiin ottamaan kuvaa uudestaan. Taas Hoppu pelleili ja hermo meinasi mennä. Mutta sitten sain yhden hyvän nappasun remmistä ja tuli vähän toinen ilme neidille. Saatiin lopulta ihan ok kuva, vaikka Hoppua piti pitää kiinni ettei saa enää mahdollisuutta. Sen koommin ongelma on ollut järjestyksessä.
Tänään oli juoksuaamu. 45 min Hopun rallattelua ja Sinnin peitsiä. Kyllä ne kummatkin välillä ravasi kauniistikin ja itsestä tuntui hyvältä.
Lenkiltä tultiin kotiin vaihtamaan kamppeet ja lähdettiin suoraan hallille. Sinnin hyppytreenit vuorossa taas.
1. Set point okserilla jossa takarima nousi max 35cm - meni hyvin, ois voinu nostaa vielä
2. Vauhtisuora jossa toka hyppy 30-35cm vika 30-40cm - korkein toisto oli vähän jännittynyt, pitäsiköhän ekaa väliä pidentää kun ottaa sen innarina vaikkei oikein kunnolla yletä.
3. Perussarja 15cm etu- ja takahäiriörimoilla putkesta lähestyen ja kilpaa juosten - itse juostessa en oikein pysty seuraamaan Sinniä, kyllä sillä kiire on, mutta toivon harjotuksen tekevän tehtävänsä
Sinni venytteli ja teki muuta rauhallista aina vuoronsa alussa ja lopussa, jotta seinästä lähtö rauhottuisi ja jotta Hoppu rauhottuu ennen kun tulen takaisin seinälle. Sama juttu siis Hopun kanssa, noiden täytyy oppia että rauhassa pysymällä kaikki on helpompaa ja tulee nopeammin.
Hoppel teki keppejä pitkästä aikaa. Ainakin mielestään viime kerrasta oli ikuisuus, alkuun ei yhtään muistanut mitä tehdä. Kyllä sieltä alkoi oikeakin sisäänmeno löytymään kun väärästä ei tullut palkkaa. Silti pysyi töissä eikä lähtenyt huitelemaan! Täytyi vaan kerran pienesti muistuttaa. Hienosti palkkautui ja leikki pallolla. Rauhallisissa osuuksissa tehtiin paikalla odottamista ja häiriöitä siinä.
Aktiivisen aamun jälkeen neitokaiset ovat olleet tyytyväisen raukeita.
Käytiin aamupäivällä tossa pikkuniemessä äkkiä napsimassa, mutta siitä tuli katastrofi. Aurinko paistoi niin että silmiä kirveli, kun tietysti piti katsoa aurinkoon. Sinni kaivoi hullun lailla juurta maasta ja huusi, eikä kuullut yhtään kun komensin sitä poseeraamaan. Hoppu päätti ettei halua kiivetä kivelle ja kun yritin asiaa työstää niin se päätti myös alkaa pelleilemään luoksetulon kanssa. Ei saatu kuvaa. Vain irvistyksiä, huutoa ja lällättelyä.
Kävimme välissä lepuuttamassa hermoja siellä hallilla ja pääsin oikein esittelemään miten Hoppu ei tosiaan enää tule luokse käskystä... En voi kuvailla ketutuksen määrää. Lenkkikin jäi aika tyngäksi, mutta jotenkin silti paransi oloa. Lisäksi sain käyttäjätukea kiusankappaleen ruotuun saattamiseen.
Uusin aattein ja pakkoraossa lähdettiin ottamaan kuvaa uudestaan. Taas Hoppu pelleili ja hermo meinasi mennä. Mutta sitten sain yhden hyvän nappasun remmistä ja tuli vähän toinen ilme neidille. Saatiin lopulta ihan ok kuva, vaikka Hoppua piti pitää kiinni ettei saa enää mahdollisuutta. Sen koommin ongelma on ollut järjestyksessä.
Tänään oli juoksuaamu. 45 min Hopun rallattelua ja Sinnin peitsiä. Kyllä ne kummatkin välillä ravasi kauniistikin ja itsestä tuntui hyvältä.
Lenkiltä tultiin kotiin vaihtamaan kamppeet ja lähdettiin suoraan hallille. Sinnin hyppytreenit vuorossa taas.
1. Set point okserilla jossa takarima nousi max 35cm - meni hyvin, ois voinu nostaa vielä
2. Vauhtisuora jossa toka hyppy 30-35cm vika 30-40cm - korkein toisto oli vähän jännittynyt, pitäsiköhän ekaa väliä pidentää kun ottaa sen innarina vaikkei oikein kunnolla yletä.
3. Perussarja 15cm etu- ja takahäiriörimoilla putkesta lähestyen ja kilpaa juosten - itse juostessa en oikein pysty seuraamaan Sinniä, kyllä sillä kiire on, mutta toivon harjotuksen tekevän tehtävänsä
Sinni venytteli ja teki muuta rauhallista aina vuoronsa alussa ja lopussa, jotta seinästä lähtö rauhottuisi ja jotta Hoppu rauhottuu ennen kun tulen takaisin seinälle. Sama juttu siis Hopun kanssa, noiden täytyy oppia että rauhassa pysymällä kaikki on helpompaa ja tulee nopeammin.
Hoppel teki keppejä pitkästä aikaa. Ainakin mielestään viime kerrasta oli ikuisuus, alkuun ei yhtään muistanut mitä tehdä. Kyllä sieltä alkoi oikeakin sisäänmeno löytymään kun väärästä ei tullut palkkaa. Silti pysyi töissä eikä lähtenyt huitelemaan! Täytyi vaan kerran pienesti muistuttaa. Hienosti palkkautui ja leikki pallolla. Rauhallisissa osuuksissa tehtiin paikalla odottamista ja häiriöitä siinä.
Aktiivisen aamun jälkeen neitokaiset ovat olleet tyytyväisen raukeita.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Hanki kantaa!
Eilen ei tehty yhtikäs mitään. Ei vaan jotenki kerinny. Illalla koitin jotain naksutella, muttei siitä enää tullu mitään kun en jaksanu keskittyä.
Tänään lähdettiin heti aamulla juoksemaan. Oliko tässä peräti pari viikkoa taukoa kun piti sairastella. Kyllä tauko tuntuikin, aika tehotonta oli, mutta ihan kivaa silti. Hoppu otti kaikki tehot irti ja juoksi koko matkan penkassa tai loikkien muuten vaan. Kakara yritti myös useaan otteeseen taas riehua remmillä vaikka muuten se riesa on jo unohdettu. Fleksin kanssa on vaan hiukan hankalampi puuttua, mutta sain silti viestini perille joka kerta ja aion saada ton nyt kokonaan pois.
Sinni ei tosiaan tehoja kaivannut. Se tökötteli koko retken rumaa peitsiä. Pari ihan pientä ravipätkää sieltä irtosi ja se kyllä näytti oklta. En ottanu asiasta stressiä kun jos vauhti on tuo niin vauhti on tuo. Kyllä Sinni komentamalla ravaisi, mutta sitä saisi komentaa parin metrin välein.
Iltasella käytiin Ojangossa. Saatiin ihan mukava lenkki alkuun. Ihanaa kun alkaa tulla kevät: on valoisaa pidempään ja hanget kantaa. Sinnikin tykkäsi, se ei pysynyt pystyssä ollenkaan vaan nautti kieriskellen pitkin avartunutta maailmaa. Ihmistä hanki ei kantanut vaan oli vielä tyydyttävä pysymään poluilla.
Halliin mentiin tekemään Sinnille hyppytreenit. 1. Setpoint okserilla joka nousi 35cm asti, meni nätisti. 2. Korkeusarviosuora jossa toka rima nousi 35cm ja vika 40cm asti. Tämäkin meni nätisti. 3. Perussarja yhdessä juosten, hypyt 15 cm ja etupuolella häiriörimat. Tömisti tosi pahasti jos olin edellä, mutta rinnalla tullessa aika hiljasta. Täytyy ens kerralla laittaa takapuolellekin häiriörimat.
Hoppu teki Sinnin väleissä rauhallisia juttuja. Naksuttelu on nyt tehnyt semmosen vaikutuksen, että istumassa odottaminen on tosi hankalaa kun pyrkii koko ajan tarjoamaan jotain muuta. Pysyy kyllä nätisti jos lähden itse heti pois, muttei anna mun seistä siinä vieressä palkkaamassa... Eipä sitten seistä. Lopussa Poppu sai juosta isin kanssa ja pallon perässä, olipa lystiä!
Tänään lähdettiin heti aamulla juoksemaan. Oliko tässä peräti pari viikkoa taukoa kun piti sairastella. Kyllä tauko tuntuikin, aika tehotonta oli, mutta ihan kivaa silti. Hoppu otti kaikki tehot irti ja juoksi koko matkan penkassa tai loikkien muuten vaan. Kakara yritti myös useaan otteeseen taas riehua remmillä vaikka muuten se riesa on jo unohdettu. Fleksin kanssa on vaan hiukan hankalampi puuttua, mutta sain silti viestini perille joka kerta ja aion saada ton nyt kokonaan pois.
Sinni ei tosiaan tehoja kaivannut. Se tökötteli koko retken rumaa peitsiä. Pari ihan pientä ravipätkää sieltä irtosi ja se kyllä näytti oklta. En ottanu asiasta stressiä kun jos vauhti on tuo niin vauhti on tuo. Kyllä Sinni komentamalla ravaisi, mutta sitä saisi komentaa parin metrin välein.
Iltasella käytiin Ojangossa. Saatiin ihan mukava lenkki alkuun. Ihanaa kun alkaa tulla kevät: on valoisaa pidempään ja hanget kantaa. Sinnikin tykkäsi, se ei pysynyt pystyssä ollenkaan vaan nautti kieriskellen pitkin avartunutta maailmaa. Ihmistä hanki ei kantanut vaan oli vielä tyydyttävä pysymään poluilla.
Halliin mentiin tekemään Sinnille hyppytreenit. 1. Setpoint okserilla joka nousi 35cm asti, meni nätisti. 2. Korkeusarviosuora jossa toka rima nousi 35cm ja vika 40cm asti. Tämäkin meni nätisti. 3. Perussarja yhdessä juosten, hypyt 15 cm ja etupuolella häiriörimat. Tömisti tosi pahasti jos olin edellä, mutta rinnalla tullessa aika hiljasta. Täytyy ens kerralla laittaa takapuolellekin häiriörimat.
Hoppu teki Sinnin väleissä rauhallisia juttuja. Naksuttelu on nyt tehnyt semmosen vaikutuksen, että istumassa odottaminen on tosi hankalaa kun pyrkii koko ajan tarjoamaan jotain muuta. Pysyy kyllä nätisti jos lähden itse heti pois, muttei anna mun seistä siinä vieressä palkkaamassa... Eipä sitten seistä. Lopussa Poppu sai juosta isin kanssa ja pallon perässä, olipa lystiä!
torstai 23. helmikuuta 2012
Tintti pikku petkuttaja
Taas Sinni on viilannu mua linssiin! Olen jo sen hoksannut, ettei Sinni niin kauhea raukka ja pelkuri olekaan mitä esittää. Oikeasti Tintillä on aika paljonkin munaa ja se selviää ihan itse vaikka mistä tilanteista. Usein on vaan helpompi heittäytyä hysteeriseksi ja päästä luikertelemaan pois vastenmielisestä paikasta. Sinni tahtoo itse päättää missä kohtaa kannattaa nähdä vaivaa ja millon ei. Minun mielipide on ihan toisarvonen, onhan mut niin helppo saada olemaan samaa mieltä Sinnin kanssa...
Näistä henkisistä "heikkouksista" olen jo perillä, mutta fyysiset on vielä käytettävissä. Tänään paljastui, miten tämä hyppyongelma on suuressa määrin Sinnin mukavuudenhalua. Sinni osaa hypätä valtavan hyvin, se pystyy arvioimaan korkeutta ja etäisyyttä täysin suvereenisti ja hallitsee kroppansa oikein mainiosti. Mutta kun se vaatii keskittymistä ja siitä Sinni ei tykkää. Keskittyminen ja itsehillintä ei ole Sinnin alaa.
Tänään pääsimme hyppytreeneihin tuuraamaan ja se tuli todella tarpeeseen.
Ensin tehtiin Set Pointtia. Ponnari viiden askeleen päässä nousevasta okserista. Takarima nousi 20-35 cm asti ja Sinni selvisi hienosti. Eturima tuli 5 cm perässä. Pituus oli n 20cm. Tätä pitää nyt tehdä nimenomaan näin. Maksimikorkeutta voi nostaa vasta kun toi 35 cm menee ihan täysin rennosti. Okseria voi pidentää ja rimojen korkeuseroja säätää. Korkeimmillaan takarima nousee 50 cm asti, aika hurjalta tuntuu!
Toka harjotus oli etäisyys/korkeusarviointia. Kolme pystyä 10 ja 13 askeleen välein. Eka 20 cm, tokaa ja kolmatta säädettiin 20-35. Sinni selvisi tosi komeasti. Ekan välin hän suoritti innarina, mitä sitä turhaan askelia sinne änkemään. Sitten testattiin miten mun liike vaikuttaa ja meno meni aika holtittomaksi. Korkeusvaihtelu täytyy vielä pitää erikseen, eikä noin väljällä harjotuksella kannata tässä vaiheessa muutenkaan häiritä liikoja. Sinni siis kyllä osaisi hypätä nätisti, mutta ei hän kerkiä kun mä häiritsen ja sitäpaitsi pääsee niistä yli hutilovamminkin. Tämä harjotus oli siis oikein hyvä korkeudenlisäämistreeni, mutta pitää tehdä lähettäen. Eikä saa nostaa liian ahneesti, ihan pienikin jännitys pitää huomioida.
Vikana tehtiin vielä perussarjaa. Siinä voidaan jo ottaa mun liike mukaan. Rimat saa olla 15-20 ja niihin kannattaa laittaa kaikkea häiriötä. Liian simppelillä Sinni vaan rynnistää tömistellen. Lähestymiseen saa lisätä esteitä ja muutenkin mitä vaan vaikeutta kannattaa harjotella. Ihan hiljaiseksi suoritusta ei koskaan saa sillä pieni suorittaja murisee mennessään, siis aina osuessaan maahan Sinni päästää pienen urahduksen...
Normaalisti harjotus aina helpotetaan loppua kohden, mutta Sinniliinillä ei sitä tarvita perussarjalla. Ei ole tarvetta korostaa, että lopuksi pääsee helpommalla, kun tarkotus on saada tyyppi tekemään tosissaan töitä. On siis tarve korostaa, että se on ihan normaalia että täytyy keskittyä siihen mitä tekee, riippumatta siitä juoksenko minä vierellä tms.
Simppa siis osaa kyllä hypätä. Sillä ei vaan ole kokemusta korkeammista hypyistä, varsinkaan suuremmissa määrin. Siltä puuttuu rutiini ja itseluottamus ja tietysti myös ihan fyysistä voimaa niihin. Nyt täytyy maltillisesti mutta ahkerasti vaan alkaa lisäämään niitä. Matalammat menee ihan vettä vaan jo ja niissä Sinni ei enää viitsi kauheasti edes keskittyä. Siksi ne mun perussarjatreenit on olleet niin hirveitä. Haasteita siis lisää ja kyllä siitä hyvä tulee :) Kylläpä hyppytekniikka on sikakivaa!!
Sporttikselta lähdettiin suoraan kotiin päin, koska siellä ei kovin houkuttelevia lenkkimaastoja ollut. Mielessäni maalailin ihannelenkkipaikkaa: aurattu kunnon tie, valaistu ja rauhallinen, ei autoteitä tai muuta vaarallista, kunnolla pituutta ja rengasreitti. Naureskelin, että tommosia ei kyllä tähän aikaan vuodesta löydy mistään. Mutta kas vain! Poikkesin Suutarilan kohdalla kehältä ja käänsin vaan kohti jokea. Jätin auton johonkin sopivaan koloon ja lähdettiin katsomaan mitä löytyy. Siellähän me sitten kierrettiin parin sillan kautta reilun tunnin lenkki juurikin kuvailemissani ihanneolosuhteissa! Eipä ole pitkään aikaan ollut noin mukavaa lenkkeillä. Kyllä se täytyy torppa löytää Keravanjoen varrelta niin säilyn järjissäni talvien yli.
Hoppis oli siis mukana ja joutui nököttämään autossa kaiken muun kuin tuon jokilenkin. Lenkistä se otti kaiken irti ja kiipeili pitkin penkkoja sukeltelemassa. Loppumatkasta koettiin erikoinen koiraohitus. Vastaan tuli kolmen koirakon porukka, kaikki rähisivät enemmän tai vähemmän ja tulivat yksi kerrallaan ohitsemme. Sinni oli erinomaisen esimerkillinen! Ihan muutama kinkunpala vaan meni, neiti oli hiljaa vaikka vastapuolella rähistiin ihan tosissaan. Hoppua en siinä kuitenkaan pystynyt samalla huomioimaan, se oli kyllä ihan hiljaa ja pyrki vaan eteenpäin. Ohituksen jälkeen sitten tajusin Hopun järkyttyneen niin pahasti ettei kinkku kelvannut. Kiltti pentuparka ei ymmärtänyt mikä oli jutun juju kun vastaantulijat on niin kiukkusia. Tilanne laukesi kun rähisijät hävisi kuuloetäisyydeltä. Höh.
Niin ja joo. Kookosöljy vaihtui Nutroliniin ja Sinnin maha on nyt ollut parempi. Ei syö edelleenkään ihan normaaliin tahtiin, mutta jotain edes. Kakka kuitenkin on ollut ihan normaalia. Kookosöljyn aikaan oli aina ihme limaa seassa.
Näistä henkisistä "heikkouksista" olen jo perillä, mutta fyysiset on vielä käytettävissä. Tänään paljastui, miten tämä hyppyongelma on suuressa määrin Sinnin mukavuudenhalua. Sinni osaa hypätä valtavan hyvin, se pystyy arvioimaan korkeutta ja etäisyyttä täysin suvereenisti ja hallitsee kroppansa oikein mainiosti. Mutta kun se vaatii keskittymistä ja siitä Sinni ei tykkää. Keskittyminen ja itsehillintä ei ole Sinnin alaa.
Tänään pääsimme hyppytreeneihin tuuraamaan ja se tuli todella tarpeeseen.
Ensin tehtiin Set Pointtia. Ponnari viiden askeleen päässä nousevasta okserista. Takarima nousi 20-35 cm asti ja Sinni selvisi hienosti. Eturima tuli 5 cm perässä. Pituus oli n 20cm. Tätä pitää nyt tehdä nimenomaan näin. Maksimikorkeutta voi nostaa vasta kun toi 35 cm menee ihan täysin rennosti. Okseria voi pidentää ja rimojen korkeuseroja säätää. Korkeimmillaan takarima nousee 50 cm asti, aika hurjalta tuntuu!
Toka harjotus oli etäisyys/korkeusarviointia. Kolme pystyä 10 ja 13 askeleen välein. Eka 20 cm, tokaa ja kolmatta säädettiin 20-35. Sinni selvisi tosi komeasti. Ekan välin hän suoritti innarina, mitä sitä turhaan askelia sinne änkemään. Sitten testattiin miten mun liike vaikuttaa ja meno meni aika holtittomaksi. Korkeusvaihtelu täytyy vielä pitää erikseen, eikä noin väljällä harjotuksella kannata tässä vaiheessa muutenkaan häiritä liikoja. Sinni siis kyllä osaisi hypätä nätisti, mutta ei hän kerkiä kun mä häiritsen ja sitäpaitsi pääsee niistä yli hutilovamminkin. Tämä harjotus oli siis oikein hyvä korkeudenlisäämistreeni, mutta pitää tehdä lähettäen. Eikä saa nostaa liian ahneesti, ihan pienikin jännitys pitää huomioida.
Vikana tehtiin vielä perussarjaa. Siinä voidaan jo ottaa mun liike mukaan. Rimat saa olla 15-20 ja niihin kannattaa laittaa kaikkea häiriötä. Liian simppelillä Sinni vaan rynnistää tömistellen. Lähestymiseen saa lisätä esteitä ja muutenkin mitä vaan vaikeutta kannattaa harjotella. Ihan hiljaiseksi suoritusta ei koskaan saa sillä pieni suorittaja murisee mennessään, siis aina osuessaan maahan Sinni päästää pienen urahduksen...
Normaalisti harjotus aina helpotetaan loppua kohden, mutta Sinniliinillä ei sitä tarvita perussarjalla. Ei ole tarvetta korostaa, että lopuksi pääsee helpommalla, kun tarkotus on saada tyyppi tekemään tosissaan töitä. On siis tarve korostaa, että se on ihan normaalia että täytyy keskittyä siihen mitä tekee, riippumatta siitä juoksenko minä vierellä tms.
Simppa siis osaa kyllä hypätä. Sillä ei vaan ole kokemusta korkeammista hypyistä, varsinkaan suuremmissa määrin. Siltä puuttuu rutiini ja itseluottamus ja tietysti myös ihan fyysistä voimaa niihin. Nyt täytyy maltillisesti mutta ahkerasti vaan alkaa lisäämään niitä. Matalammat menee ihan vettä vaan jo ja niissä Sinni ei enää viitsi kauheasti edes keskittyä. Siksi ne mun perussarjatreenit on olleet niin hirveitä. Haasteita siis lisää ja kyllä siitä hyvä tulee :) Kylläpä hyppytekniikka on sikakivaa!!
Sporttikselta lähdettiin suoraan kotiin päin, koska siellä ei kovin houkuttelevia lenkkimaastoja ollut. Mielessäni maalailin ihannelenkkipaikkaa: aurattu kunnon tie, valaistu ja rauhallinen, ei autoteitä tai muuta vaarallista, kunnolla pituutta ja rengasreitti. Naureskelin, että tommosia ei kyllä tähän aikaan vuodesta löydy mistään. Mutta kas vain! Poikkesin Suutarilan kohdalla kehältä ja käänsin vaan kohti jokea. Jätin auton johonkin sopivaan koloon ja lähdettiin katsomaan mitä löytyy. Siellähän me sitten kierrettiin parin sillan kautta reilun tunnin lenkki juurikin kuvailemissani ihanneolosuhteissa! Eipä ole pitkään aikaan ollut noin mukavaa lenkkeillä. Kyllä se täytyy torppa löytää Keravanjoen varrelta niin säilyn järjissäni talvien yli.
Hoppis oli siis mukana ja joutui nököttämään autossa kaiken muun kuin tuon jokilenkin. Lenkistä se otti kaiken irti ja kiipeili pitkin penkkoja sukeltelemassa. Loppumatkasta koettiin erikoinen koiraohitus. Vastaan tuli kolmen koirakon porukka, kaikki rähisivät enemmän tai vähemmän ja tulivat yksi kerrallaan ohitsemme. Sinni oli erinomaisen esimerkillinen! Ihan muutama kinkunpala vaan meni, neiti oli hiljaa vaikka vastapuolella rähistiin ihan tosissaan. Hoppua en siinä kuitenkaan pystynyt samalla huomioimaan, se oli kyllä ihan hiljaa ja pyrki vaan eteenpäin. Ohituksen jälkeen sitten tajusin Hopun järkyttyneen niin pahasti ettei kinkku kelvannut. Kiltti pentuparka ei ymmärtänyt mikä oli jutun juju kun vastaantulijat on niin kiukkusia. Tilanne laukesi kun rähisijät hävisi kuuloetäisyydeltä. Höh.
Niin ja joo. Kookosöljy vaihtui Nutroliniin ja Sinnin maha on nyt ollut parempi. Ei syö edelleenkään ihan normaaliin tahtiin, mutta jotain edes. Kakka kuitenkin on ollut ihan normaalia. Kookosöljyn aikaan oli aina ihme limaa seassa.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Sadas blogipäivitys!
Tarjoan naurumaljat kaikille: Kädessänne on nyt lasi, kolmannella pohjanmaan kautta, yy-kaa-koo- *NAURUA* Hyvä!
Tässä puuhattiin pari päivää Lahden reissua. Eilen ei tullutkaan lähdettyä niin korvattiin pettymys uinnilla. Hoppu kiskoi altaalle loossista koko sen ajan kun valmistauduin. Uiminen sujui mainiosti, Simppa väsähti 20 min kohdalla, mutta siihen asti meni reippaasti veteen, pari kertaa jopa ihan itse. Hoppu uiskenteli koko rahalla, hänen loikat vaan vaatisi vähän isomman altaan kun nyt loppuu tila turhan nopeasti.
Uinnin jälkeen oli se raskaampi osuus. Halusin hoitaa Sinnin turkin ihan viimesen päälle. Mun viimeisen päälle ei varmasti vastaa ollenkaan käsitystä pumin turkin normaalista huollosta. Ensin pestiin silkkishampoolla, sitten 5 min hoitoainekylpy. Hoppukin tietysti huuhdeltiin siinä jossain välissä.
Kuivaaminen hoidettiin ensin pyyhkeillä ja Hoppu jäi viimeistelemään itse itseään kun Sinni siirtyi turboföönin eteen. Otin samalla kaikki takut sieltä irti ja föönailin siis todella perusteellisesti. Pari tuntia fööniä huudatettuani aloin jo olemaan kypsä. Uskomatonta kyllä, joko tekniikkani on todella pielessä tai uimalan ilmankosteus ei kerta kaikkiaan anna turkin kuivua. Edelleen oli siis kosteutta turkissa.. Mutta se riitti meille.
Kotona vielä kävin kammalla läpi ja saalistin viimeisetkin takut. Sinni näytti aikas karvaselta, pumia se muistutti hyvin vähän. Oli pakko yrittää saksia sieltä vähän piirteitä esiin, ainakin päähän jotain rotia. En halunnut lyhentää turkkia yhtään ylimääräistä, vain hapsottavia latvoja pois. Mutta sepä olikin vaikeaa, aina olen leikellyt rankalla kädellä, jättäen vain jotain olennaisimpia karvakohtia. Tommonen hienosäätö ei ole ollenkaan mun juttu, ei tullut kovin kaunista... Pää on nyt naurettavan pieni suhteessa muuhun kroppaan ja se muu kroppa on vain klommoinen pallo. Tosi hyvä mä!
Tänään päästiin sinne Lahteen. Tosi kiva pitkästä aikaa tehdä kunnon tehotreeniä. Ekalla kiekalla Sinni teki rataa, oikein mainiosti meni kaikki ohjausjutut, Sinni alkaa hakea esteitä oikein ilahduttavasti. Kontaktit oli vähän hasardia, mutta palataan siihen.
Hoppis teki ekaksi HYSsiä. Sitä ei ole tehty kun ihan alkeita vasta ja nyt piti edetä. Hopun mielestä se oli tosi tylsää tiukkapipoilua, hän haluaa vaan kaahata isoja linjoja. Kyllä sieltä alkoi sitten löytyä mielenkiintoa tiukempaankin kääntymiseen kun haistella ei saanut ja palkkaa sai vain kuuntelemalla ohjausta.
Täytyy nyt tehdä sellainen linjaveto, että radalla kutsu on TULE. Siellä ei huudella Hoppua ja HYPPYÄ sikin sokin. Tosin Sinnillehän TULE on vähän negatiivisviritteinen.. En tiiä, ehkä joku muu sana sitten, katotaan nyt.
Sinnin toka kiekka oli kontaktirullausta, ilman sitä rullausta. Nyt piti pysähtyä suoraan vaikka minä menin kauas sivuun eikä lelua näkynyt edessä. Kun palkka tuli aina suoraan niin alkoihan se Tööppökin pysähtymään suoraan. Täytyy vielä treenata ilman apuhenkilöä, löytyykö asento edelleen kun sekä minä että lelu ollaan samassa paikassa sivulla. Kiva jatkaa tästä!
Hoppels muistutteli samaten kontaktin suoritusta. Vähän oli nyt päässyt hämärtymään vaadittu suoritus kun välissä on ollut taukoa ja sitten sekavampaa treeniä muualla. Mutta löytyi se sieltä ja sitten saatiin tosi hienoja toistoja. Ihan kokonaisia vauvapuomeja täydellisillä kontakteilla! Alkuun otettiin ylösmenolle siivekkeet ja pysähdys, mutta sitten jätettiin pysähdys pois kun mitä sitä monimutkaistamaan enää.
Iltasella askartelin Tööpölle kinnertukia. Ei mennyt niin kuin piti. Ei ole ihan helppoa saada niistä oikeasti toimivia. Suurin ongelma on itse käyttäjä, joka oli sitä mieltä, että ainakin suoristaa kintereet kokonaan jos tommosia ällötyksiä niihin laitetaan.
Tässä puuhattiin pari päivää Lahden reissua. Eilen ei tullutkaan lähdettyä niin korvattiin pettymys uinnilla. Hoppu kiskoi altaalle loossista koko sen ajan kun valmistauduin. Uiminen sujui mainiosti, Simppa väsähti 20 min kohdalla, mutta siihen asti meni reippaasti veteen, pari kertaa jopa ihan itse. Hoppu uiskenteli koko rahalla, hänen loikat vaan vaatisi vähän isomman altaan kun nyt loppuu tila turhan nopeasti.
Uinnin jälkeen oli se raskaampi osuus. Halusin hoitaa Sinnin turkin ihan viimesen päälle. Mun viimeisen päälle ei varmasti vastaa ollenkaan käsitystä pumin turkin normaalista huollosta. Ensin pestiin silkkishampoolla, sitten 5 min hoitoainekylpy. Hoppukin tietysti huuhdeltiin siinä jossain välissä.
Kuivaaminen hoidettiin ensin pyyhkeillä ja Hoppu jäi viimeistelemään itse itseään kun Sinni siirtyi turboföönin eteen. Otin samalla kaikki takut sieltä irti ja föönailin siis todella perusteellisesti. Pari tuntia fööniä huudatettuani aloin jo olemaan kypsä. Uskomatonta kyllä, joko tekniikkani on todella pielessä tai uimalan ilmankosteus ei kerta kaikkiaan anna turkin kuivua. Edelleen oli siis kosteutta turkissa.. Mutta se riitti meille.
Kotona vielä kävin kammalla läpi ja saalistin viimeisetkin takut. Sinni näytti aikas karvaselta, pumia se muistutti hyvin vähän. Oli pakko yrittää saksia sieltä vähän piirteitä esiin, ainakin päähän jotain rotia. En halunnut lyhentää turkkia yhtään ylimääräistä, vain hapsottavia latvoja pois. Mutta sepä olikin vaikeaa, aina olen leikellyt rankalla kädellä, jättäen vain jotain olennaisimpia karvakohtia. Tommonen hienosäätö ei ole ollenkaan mun juttu, ei tullut kovin kaunista... Pää on nyt naurettavan pieni suhteessa muuhun kroppaan ja se muu kroppa on vain klommoinen pallo. Tosi hyvä mä!
Tänään päästiin sinne Lahteen. Tosi kiva pitkästä aikaa tehdä kunnon tehotreeniä. Ekalla kiekalla Sinni teki rataa, oikein mainiosti meni kaikki ohjausjutut, Sinni alkaa hakea esteitä oikein ilahduttavasti. Kontaktit oli vähän hasardia, mutta palataan siihen.
Hoppis teki ekaksi HYSsiä. Sitä ei ole tehty kun ihan alkeita vasta ja nyt piti edetä. Hopun mielestä se oli tosi tylsää tiukkapipoilua, hän haluaa vaan kaahata isoja linjoja. Kyllä sieltä alkoi sitten löytyä mielenkiintoa tiukempaankin kääntymiseen kun haistella ei saanut ja palkkaa sai vain kuuntelemalla ohjausta.
Täytyy nyt tehdä sellainen linjaveto, että radalla kutsu on TULE. Siellä ei huudella Hoppua ja HYPPYÄ sikin sokin. Tosin Sinnillehän TULE on vähän negatiivisviritteinen.. En tiiä, ehkä joku muu sana sitten, katotaan nyt.
Sinnin toka kiekka oli kontaktirullausta, ilman sitä rullausta. Nyt piti pysähtyä suoraan vaikka minä menin kauas sivuun eikä lelua näkynyt edessä. Kun palkka tuli aina suoraan niin alkoihan se Tööppökin pysähtymään suoraan. Täytyy vielä treenata ilman apuhenkilöä, löytyykö asento edelleen kun sekä minä että lelu ollaan samassa paikassa sivulla. Kiva jatkaa tästä!
Hoppels muistutteli samaten kontaktin suoritusta. Vähän oli nyt päässyt hämärtymään vaadittu suoritus kun välissä on ollut taukoa ja sitten sekavampaa treeniä muualla. Mutta löytyi se sieltä ja sitten saatiin tosi hienoja toistoja. Ihan kokonaisia vauvapuomeja täydellisillä kontakteilla! Alkuun otettiin ylösmenolle siivekkeet ja pysähdys, mutta sitten jätettiin pysähdys pois kun mitä sitä monimutkaistamaan enää.
Iltasella askartelin Tööpölle kinnertukia. Ei mennyt niin kuin piti. Ei ole ihan helppoa saada niistä oikeasti toimivia. Suurin ongelma on itse käyttäjä, joka oli sitä mieltä, että ainakin suoristaa kintereet kokonaan jos tommosia ällötyksiä niihin laitetaan.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Loputtomasti lunta
Sunnuntaina satoi lunta aivan tolkuttomasti, ja tuuli. Maailma oli siis valkoisten dyynien peitossa. Kiva lenkkeillä siellä kun joka paikassa saa tarpoa niska hiessä ja toisaalta jäätävä tuuli tunkee sinne niskaan jääkiteitä.
Sinnille haalari päälle ja tuulta päin! Kyllä me tunti siellä kestettiin ja metsässä oli melko siedettävää. Itseasiassa metsästä tultiin selkeään maisemaan. Ei siis ihan koko aikaa pyryttänyt. Kotona haalarista kuoriutui kuiva koira, ihan kiva.
Tänä aamuna olikin hauskaa lähteä autolla liikkeelle. Onneksi edellä ollut auto oli kiltisti kaivettu kinoksesta ja pääsin aika pienellä työllä. Hauskinta oli se, että sää oli plussan puolella, oli ihan kevät!
Valtavat kinokset ja plussakeli ei houkuttanut lähtemään metsään, oli siis mentävä hallille. Alkulämmittelyksi Hoppu pääsi päästelemään Tuikkeen kanssa, kätsyä. Sinnistä se oli kaikkea muuta kuin ok, kerrassaan kuvottavaa. Mutta hänen on vaan totuttava Hopun hauskanpitoon, elän toivossa, että sitä kautta Sinni voisi joskus ehkä ottaa siihen osaa itsekin.. Ehkei tule tapahtumaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Sisällä puuhattiin kaikkea sekalaista. Sinni teki vallan komeita keinuja lelulla. Lisäksi Sinni teki ihan mielettömiä keppejä, sisäänmenoissa oli haastetta ja silti pikku kaistapää teki ne takuuvarmasti loppuun asti! Sinnin tekemisessä oli oikeasti ihanaa varmuutta, oikeaa asennetta, superia!
Hopulaari oli alkuun aikamoinen haahuilija, renkaan treenistä ei tullu mitään, eikä kepeistä. Heti jos tuli pienikin virhe niin nenä meni maahan ja siihen loppui tekeminen. Onneksi pääsin nyt rauhassa ratkomaan tätä Marjon kanssa. Tajusin, ettei Hoppu ole mitenkään stressaantunut pakkomiellerauhottelija. Haistelu on tietysti osaksi pakoa mun vaatimuksilta, mutta ei mun vaatimukset ole liikaa vaan haistelu on vaan niin paljon kivempaa. Napakka ja ehdoton kielto auttoi kummasti ja siihen jäi haistelu. Sama homma on ollut remmirepimisen kanssa viime aikoina. En enää jaksa odottaa, että Hoppu valitsisi toimia niin kuin mä haluan, kyllä sen on toimittava mun mielen mukaan nyt heti.
Sitten meillä oli ihan järkevää treeniä. Tolkuttoman pitkän tuntuista keppikujaa, josta sain Hopun aina ennen aikoja ulos kun en osannut heittää lelua tarpeeksi pitkälle. Voisi yrittää tehdä onnistuneita heittoja tai ei treenais ollenkaan. Välillä tehtiin sivua, lopuksi rengasta paljon onnistuneemmin. Nyt ei haitannut virheet vaan sitten yritettiin uusiksi ja edistyttiin hienosti.
Oli aika niukat mutta kivat treenit. Ihanat koirat mulla, ihana kun ne on terveitä ja saa treenata tällain <3x100!!
Toi Sinnin maha on vaan edelleen jotenkin pielessä. Ei maistu ruoka ja kakassa on outoa limaa. Ärsyttävän epämääräinen vaiva taas. En tiedä johtuuko se ruuasta vai onko ehkä juoksusta johtuvaa. En tiedä mikä vaikutus on tällä talvella, kun liikunta on verrattain huonoa.
Ei Sinni vaan pysty kovin paljon nauttimaan ulkoilusta. Hangissa hän ei voi/halua kahlata joten liikkuma-alaa on aika vähän. Kylmä vaivaa varmasti muutenkin, saati kun köpöttelee tuskaisesti polkuja pitkin. Niinpä tyyppi on aika kippurassa. Eikä tässä auta meidän juoksulenkitkään kun niillä vauhti ei ole tarpeeksi kova irtonaiseen raviin.
Tiedä häntä. Muuten on oma energinen itsensä, kiukuttelee tietysti mistä milloinkin, mutta sehän on Sinni. Tosin joku voisi myös miettiä miten paljon Sinnin epävarmuus ja ärhentely liittyy mahdollisiin kipuihin. Mutta minä en mieti tämän enempää, koska ei niistä voi saada tietoa. Parempi vaan yrittää tehdä se mitä pystyy ja nautiskella maailman hassuimmasta Tinttiläisestä.
Sinnille haalari päälle ja tuulta päin! Kyllä me tunti siellä kestettiin ja metsässä oli melko siedettävää. Itseasiassa metsästä tultiin selkeään maisemaan. Ei siis ihan koko aikaa pyryttänyt. Kotona haalarista kuoriutui kuiva koira, ihan kiva.
Tänä aamuna olikin hauskaa lähteä autolla liikkeelle. Onneksi edellä ollut auto oli kiltisti kaivettu kinoksesta ja pääsin aika pienellä työllä. Hauskinta oli se, että sää oli plussan puolella, oli ihan kevät!
Valtavat kinokset ja plussakeli ei houkuttanut lähtemään metsään, oli siis mentävä hallille. Alkulämmittelyksi Hoppu pääsi päästelemään Tuikkeen kanssa, kätsyä. Sinnistä se oli kaikkea muuta kuin ok, kerrassaan kuvottavaa. Mutta hänen on vaan totuttava Hopun hauskanpitoon, elän toivossa, että sitä kautta Sinni voisi joskus ehkä ottaa siihen osaa itsekin.. Ehkei tule tapahtumaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Sisällä puuhattiin kaikkea sekalaista. Sinni teki vallan komeita keinuja lelulla. Lisäksi Sinni teki ihan mielettömiä keppejä, sisäänmenoissa oli haastetta ja silti pikku kaistapää teki ne takuuvarmasti loppuun asti! Sinnin tekemisessä oli oikeasti ihanaa varmuutta, oikeaa asennetta, superia!
Hopulaari oli alkuun aikamoinen haahuilija, renkaan treenistä ei tullu mitään, eikä kepeistä. Heti jos tuli pienikin virhe niin nenä meni maahan ja siihen loppui tekeminen. Onneksi pääsin nyt rauhassa ratkomaan tätä Marjon kanssa. Tajusin, ettei Hoppu ole mitenkään stressaantunut pakkomiellerauhottelija. Haistelu on tietysti osaksi pakoa mun vaatimuksilta, mutta ei mun vaatimukset ole liikaa vaan haistelu on vaan niin paljon kivempaa. Napakka ja ehdoton kielto auttoi kummasti ja siihen jäi haistelu. Sama homma on ollut remmirepimisen kanssa viime aikoina. En enää jaksa odottaa, että Hoppu valitsisi toimia niin kuin mä haluan, kyllä sen on toimittava mun mielen mukaan nyt heti.
Sitten meillä oli ihan järkevää treeniä. Tolkuttoman pitkän tuntuista keppikujaa, josta sain Hopun aina ennen aikoja ulos kun en osannut heittää lelua tarpeeksi pitkälle. Voisi yrittää tehdä onnistuneita heittoja tai ei treenais ollenkaan. Välillä tehtiin sivua, lopuksi rengasta paljon onnistuneemmin. Nyt ei haitannut virheet vaan sitten yritettiin uusiksi ja edistyttiin hienosti.
Oli aika niukat mutta kivat treenit. Ihanat koirat mulla, ihana kun ne on terveitä ja saa treenata tällain <3x100!!
Toi Sinnin maha on vaan edelleen jotenkin pielessä. Ei maistu ruoka ja kakassa on outoa limaa. Ärsyttävän epämääräinen vaiva taas. En tiedä johtuuko se ruuasta vai onko ehkä juoksusta johtuvaa. En tiedä mikä vaikutus on tällä talvella, kun liikunta on verrattain huonoa.
Ei Sinni vaan pysty kovin paljon nauttimaan ulkoilusta. Hangissa hän ei voi/halua kahlata joten liikkuma-alaa on aika vähän. Kylmä vaivaa varmasti muutenkin, saati kun köpöttelee tuskaisesti polkuja pitkin. Niinpä tyyppi on aika kippurassa. Eikä tässä auta meidän juoksulenkitkään kun niillä vauhti ei ole tarpeeksi kova irtonaiseen raviin.
Tiedä häntä. Muuten on oma energinen itsensä, kiukuttelee tietysti mistä milloinkin, mutta sehän on Sinni. Tosin joku voisi myös miettiä miten paljon Sinnin epävarmuus ja ärhentely liittyy mahdollisiin kipuihin. Mutta minä en mieti tämän enempää, koska ei niistä voi saada tietoa. Parempi vaan yrittää tehdä se mitä pystyy ja nautiskella maailman hassuimmasta Tinttiläisestä.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Kun Hoppu lampaan näki
Jasso. Keskiviikkona normilenkki. Pakkasta vähän, maassa paljon lunta. Rankkaa oli mulla. Oli sykemittari mukana ja keskisyke paljon korkeempi kuin juoksulenkillä.. Tötterströmmin turkkihuolto pelasi melko hyvin ja jääkerros muodostui turkin päälle, ei sinne iholle. Hoppelilla oli tietysti muuten vaan kivaa.
Torstaina hallipäivä. Tehtiin vähän kaikkea. Sinni perussarjaa ja kaikkea rauhallista. Ihan ok menee kun vaan tekee ajan kanssa ja järkevästi kaiken. Nyrkin kokonen kalju kohta Sinnille tuli kylkeen kun yhdessä vaiheessa lipsahti ihan päättömäksi homma. Hyppääminen ei silti vaan ole mun mielestä kovin hyvää.
Hoppu teki naksuttelujuttuja ja keppejä pallolla. Teki tosi hienosti, toi palloa innolla mulle ja mikä parasta: Sinni oli ihan hiljaa seinässä! Upeaa harmoniaa meillä! Paikallaoloakin tehtiin ja ihanasti Hoppu kuuntelee ja koittaa parhaansa.
Loppuun esitettiin Marjolle videolle kaikki Hopun temput. Tehtiin kontakteja, jotka oli aika hutilointia. Palkanvahti-kuvaaja ei sittenkään kyennyt yhtäaikaa molempiin tehtäviinsä täydellisesti. Edettiin aika pitkälle SIVUn opettamisessa. Siinä sivussa hävitettiin HÄR kokonaan... Keppien mahtiosaamista ei pystytty todentamaan, ei millään jaksanut 7 kk tänään täyttävä pentu enää kun oli jo muutama tunti hallilla oltu. Pääsi pentu tätinsä kanssa vielä telmimään ja äitinsä vierellä poseeraamaan. Telmiä ei paljon jaksanut ja poseeraaminen oli vaikeeta kun äiti oli vähän pelottava kun ei oltu nähty pitkään aikaan.
Perjantaina oli kiirettä mulla. Myöhästyttiin Hopun treeneistä ja sitten siellä ei sujunut. Haisteluongelma palasi vahvempana kuin koskaan. Sitä ei ole ollut pitkään aikaan, Hoppu on ollut tosi kiinnostunut ja iloinen yhdessä tekemisestä. Nyt piti kertailla rengasta mutta neidin nenä meni vaan maahan ja mistään ei tullut mitään. Sitten olisi otettu muuriin tutustumista mutta se ei onnistunut senkään vertaa ja jätettiin tekemättä. Tosi turhauttava ongelma. Mutta turhaumasta on vaan päästävä yli.
Melko hyvin päästiinkin koska esitettiin ihan kelvollista kepittelyä pallon kanssa. Niin kelvollista, että piti kaventaa aika rajusti. Kavennuksen jälkeen asenne oli taas vähän huono. Itse kepit meni kun mestarilla, ihan selvästi osasi jo varsin kapean kujan. Mutta niitä suorituksia tuli aika vähän kun meni niin paljon aikaa saada nenä irti maasta. Jätämme tämän typerän ongelman taaksemme tästä eteenpäin.
Treenien jälkeen piti taas juosta asioita hoitamassa ja kerkesin heittää vain pikaisen normilenkin molempien kanssa. Sinnillä siis tylsä päivä. Tosin lenkillä oli nyt testissä eräs haalari. Se toimi ihan ok, jotain voisi hioa, mutta hyvin pystyi liikkumaan ja piti kyllä lumen poissa kattamistaan paikoista. Ihan kauhean näköinen turkki sen alta vaan paljastui. Ei haalari ole ideana kovin toimiva koiralla.
Yömyöhään piti palata vielä hallille vetämään treenit. Kyllä sen ihan ilolla nykyään tekee kun on viimein niin mielekäs ryhmä. Vain muutama erittäin tarkkaan valittu koirakko, vain tosi kiinnostavia ja hienoja koiria ja ennenkaikkea oikealla asenteella varustettuja ohjaajia. Tätä pitää kouluttamisen olla!
Lauantaina lähdettiin Hopun kanssa aamuvarhaisella tutkimusmatkalle Somerolle. Siellä nähtiin Ronja-sisko ja pari puoliveljeä lampaiden kanssa. Ronja oli kauhean iso, mutta muuten tutun näköinen. Hopun mielestä sisko oli turhan iso ja innokas, ihan noin vaan ei leikkiin käyty. Luppakorvaisen puoliveljen kanssa leikki sujui paremmin, ja tietysti Tuikelin. Hoppu on nyt aikalailla Kiusan kokoinen, kevyempi vaan. Oikein oivan kokoinen.
Lammasteluosa olikin aika mielenkiintoinen. Meininki oli todella eri kuin mihin olen tottunut. Olen kyllä tiennyt termin tokopaimennus, mutta en ollut tajunnut miten ristiriidassa se on sen kanssa, mitä itse olen paimennuksesta ymmärtänyt. Lampaat ja koirat kyllä toimii samoilla vaistojen sanelemilla säännöillä kummassakin, mutta toisessa ihmisen tehtävä tuntuu olevan sotkea tuo kuvio, ei vahvistaa ja hyödyntää sitä.
Ristiriitaista oli siis päästä Hopun kanssa käyttämään yksi treenivuoro. Hoppu pääsi ihan yllättäin tutustumaan paimentamiseen! Se oli aika jännää ja ensin Hoppu olisi vaan jäänyt kentän reunalle katselemaan. Kehotuksella hän lähti liikkeelle ja kovaa lähtikin. Hopun motto taisi olla: mitä lujempaa, sen turvallisempaa. Ihan hyväntahtosesti se kirmaili lampaiden ympärillä ja nopeasti huomasi ettei se niin vaarallista ollut. Kävi haistelemassa ja oli oikein reipas pieni paimenenalku. En osannut oikein mitään järkevää tehdä, eikä mitään ohjeitakaan ollut, mutta ihan hyvin se silti meni. Hopulla oli kivaa, se oli kiinnostunut lampaista mutta suhtautui niihin oikealla kunnioituksella. Ei pöläytelty lampaita tai muutenkaan pöljäilty. Kumpa tulisi pian kesä ja Kuttukuu!
Retki oli jotenkin niin rankka, etten jaksanut tänään tehdä Sinnin kanssa enää kummempia. Hän oli viettänyt isin kanssa kotipäivän ja oli kyllä hiukan tylsistynyt. Huomenna sitten!
Torstaina hallipäivä. Tehtiin vähän kaikkea. Sinni perussarjaa ja kaikkea rauhallista. Ihan ok menee kun vaan tekee ajan kanssa ja järkevästi kaiken. Nyrkin kokonen kalju kohta Sinnille tuli kylkeen kun yhdessä vaiheessa lipsahti ihan päättömäksi homma. Hyppääminen ei silti vaan ole mun mielestä kovin hyvää.
Hoppu teki naksuttelujuttuja ja keppejä pallolla. Teki tosi hienosti, toi palloa innolla mulle ja mikä parasta: Sinni oli ihan hiljaa seinässä! Upeaa harmoniaa meillä! Paikallaoloakin tehtiin ja ihanasti Hoppu kuuntelee ja koittaa parhaansa.
Loppuun esitettiin Marjolle videolle kaikki Hopun temput. Tehtiin kontakteja, jotka oli aika hutilointia. Palkanvahti-kuvaaja ei sittenkään kyennyt yhtäaikaa molempiin tehtäviinsä täydellisesti. Edettiin aika pitkälle SIVUn opettamisessa. Siinä sivussa hävitettiin HÄR kokonaan... Keppien mahtiosaamista ei pystytty todentamaan, ei millään jaksanut 7 kk tänään täyttävä pentu enää kun oli jo muutama tunti hallilla oltu. Pääsi pentu tätinsä kanssa vielä telmimään ja äitinsä vierellä poseeraamaan. Telmiä ei paljon jaksanut ja poseeraaminen oli vaikeeta kun äiti oli vähän pelottava kun ei oltu nähty pitkään aikaan.
Perjantaina oli kiirettä mulla. Myöhästyttiin Hopun treeneistä ja sitten siellä ei sujunut. Haisteluongelma palasi vahvempana kuin koskaan. Sitä ei ole ollut pitkään aikaan, Hoppu on ollut tosi kiinnostunut ja iloinen yhdessä tekemisestä. Nyt piti kertailla rengasta mutta neidin nenä meni vaan maahan ja mistään ei tullut mitään. Sitten olisi otettu muuriin tutustumista mutta se ei onnistunut senkään vertaa ja jätettiin tekemättä. Tosi turhauttava ongelma. Mutta turhaumasta on vaan päästävä yli.
Melko hyvin päästiinkin koska esitettiin ihan kelvollista kepittelyä pallon kanssa. Niin kelvollista, että piti kaventaa aika rajusti. Kavennuksen jälkeen asenne oli taas vähän huono. Itse kepit meni kun mestarilla, ihan selvästi osasi jo varsin kapean kujan. Mutta niitä suorituksia tuli aika vähän kun meni niin paljon aikaa saada nenä irti maasta. Jätämme tämän typerän ongelman taaksemme tästä eteenpäin.
Treenien jälkeen piti taas juosta asioita hoitamassa ja kerkesin heittää vain pikaisen normilenkin molempien kanssa. Sinnillä siis tylsä päivä. Tosin lenkillä oli nyt testissä eräs haalari. Se toimi ihan ok, jotain voisi hioa, mutta hyvin pystyi liikkumaan ja piti kyllä lumen poissa kattamistaan paikoista. Ihan kauhean näköinen turkki sen alta vaan paljastui. Ei haalari ole ideana kovin toimiva koiralla.
Yömyöhään piti palata vielä hallille vetämään treenit. Kyllä sen ihan ilolla nykyään tekee kun on viimein niin mielekäs ryhmä. Vain muutama erittäin tarkkaan valittu koirakko, vain tosi kiinnostavia ja hienoja koiria ja ennenkaikkea oikealla asenteella varustettuja ohjaajia. Tätä pitää kouluttamisen olla!
Lauantaina lähdettiin Hopun kanssa aamuvarhaisella tutkimusmatkalle Somerolle. Siellä nähtiin Ronja-sisko ja pari puoliveljeä lampaiden kanssa. Ronja oli kauhean iso, mutta muuten tutun näköinen. Hopun mielestä sisko oli turhan iso ja innokas, ihan noin vaan ei leikkiin käyty. Luppakorvaisen puoliveljen kanssa leikki sujui paremmin, ja tietysti Tuikelin. Hoppu on nyt aikalailla Kiusan kokoinen, kevyempi vaan. Oikein oivan kokoinen.
Lammasteluosa olikin aika mielenkiintoinen. Meininki oli todella eri kuin mihin olen tottunut. Olen kyllä tiennyt termin tokopaimennus, mutta en ollut tajunnut miten ristiriidassa se on sen kanssa, mitä itse olen paimennuksesta ymmärtänyt. Lampaat ja koirat kyllä toimii samoilla vaistojen sanelemilla säännöillä kummassakin, mutta toisessa ihmisen tehtävä tuntuu olevan sotkea tuo kuvio, ei vahvistaa ja hyödyntää sitä.
Ristiriitaista oli siis päästä Hopun kanssa käyttämään yksi treenivuoro. Hoppu pääsi ihan yllättäin tutustumaan paimentamiseen! Se oli aika jännää ja ensin Hoppu olisi vaan jäänyt kentän reunalle katselemaan. Kehotuksella hän lähti liikkeelle ja kovaa lähtikin. Hopun motto taisi olla: mitä lujempaa, sen turvallisempaa. Ihan hyväntahtosesti se kirmaili lampaiden ympärillä ja nopeasti huomasi ettei se niin vaarallista ollut. Kävi haistelemassa ja oli oikein reipas pieni paimenenalku. En osannut oikein mitään järkevää tehdä, eikä mitään ohjeitakaan ollut, mutta ihan hyvin se silti meni. Hopulla oli kivaa, se oli kiinnostunut lampaista mutta suhtautui niihin oikealla kunnioituksella. Ei pöläytelty lampaita tai muutenkaan pöljäilty. Kumpa tulisi pian kesä ja Kuttukuu!
Retki oli jotenkin niin rankka, etten jaksanut tänään tehdä Sinnin kanssa enää kummempia. Hän oli viettänyt isin kanssa kotipäivän ja oli kyllä hiukan tylsistynyt. Huomenna sitten!
tiistai 14. helmikuuta 2012
Ystävänpäiväuimarit
Ensin huonot uutiset. Me ollaan Sinnin kanssa kipeitä. Sinnillä on ollu maha sekasin nyt viikon verran, ruoka ei maistu, kakkaa ei tuu ja tyhjä maha oksettaa. Täytyy ottaa huomenna yhteyttä tutkimusihmisiin, jotta mitäs nyt. Mulla on ollu muuten vaan köhnästä. Osaksi jotain flunssaa tai vilustumista ja suuremmaksi osaksi allergiaa. Ärsyttää äärettömästi tämmönen.
Sairastelumme on aiheuttanut menneisiin päiviin sillä lailla, että neljä päivää oltiin juoksematta. Lisäksi lauantai vietettiin siivoomalla huusholli lattiasta vyötärön korkeudelle :) Sinnistä se oli tylsää ja vähän ahdistavaa, Hopusta se oli tosi hauskaa. Hoppu ei hirveesti auttanu roikkumalla imurissa ja loiskuttelemalla vessanpesuvesiä pitkin poikin..
Sunnuntaina käytiin ihastumassa kotiehdokkaaseen. Nyt eletään aika jänniä aikoja. Suurten päätösten ääreltä kirmasin treeneihin. Pitkästä aikaa molemmat oikeissa treeneissä, super hauskaa, meistä kaikista!
Hopun vuoro oli eka. Ensin tehtiin alkeellista rataa. Hoopo kaahasi hepulirallia pitkin poikin ja minä juoksin mukana huudellen kohdalle osuvia esteitä. Kyllä siellä taisi jotain onnistunuttakin kommunikaatiota olla. Seuraavaksi tehtiin ylösmenoa. Siivekkeitä otettiin jo vähän väljemmälle ja Hoppel teki hienosti suoraan silti, tosi fiksu! Viimeiseksi otettiin vielä alastuloa. Tehtiin oikealla puomilla kun ei hallissa ole vauvaesteitä. Eihän siinä mitään jos ei oltais jo niin pitkällä. En jaksanu nostaa tyyppiä ihan tasaiselle osalle ja ylösmenolta asti ei nyt ihan viittiny vielä tehdä. Oli aika iisiä siis. Toisaalta ihan sopivaa kun kerran tässä ympäristössä ei ennen ole tehty.
Treenien jälkeen mentiin koikkereiden kanssa lenkille. Sinnikin sai olla pari pikkuhetkeä irti, eikä syönyt Nenaa vaikka se juoksi täysiä ohi! Harmonia rikkoutui heti kun ympäristössä tapahtui niin radikaali muutos, että tultiin avarampaan kohtaan. Kyllä se siitä silti vielä.
Lenkin jälkeen mentiin yhdessä sulattelemaan halliin. Siellä katseltiin treenejä ja koirat odotti yhdessä siististi seinässä kun olin tutustumassa rataan. Heidän kanssaan oli oikein mukava hengailla vaikka agilityhallissa oltiinkin! Sinnin radan ajaksi vein Hopun autoon.
Sinni meni ihan hullun lailla! Toisaalta superhienosti ja toisaalta tehden tyypillisiä ongelmointejaan. Onnistui upeasti keppien jälkeen valssi, leijeröinti ja takanaleikkaus molempiin suuntiin! Puomin kontakti oli vähän hukassa kun se tehtiin seinään päin. Poikkeuksellisesti ongelma oli siis se, että pysähtyi liian aikaisin. Se nyt meni ihan treenitauon piikkiin. Sen sijaan se pahin ongelmakohta oli turhauttavan ratkaisematon sinnimäisyys: Ei irtoa eteenpäin kun kiiruhdan itsekin samaan suuntaan, Sinni pystyy silloin tähtäämään vain mun jalkoihin. Joku jekku tohon on pakko keksiä kun ei me voida täysin välttää kilpajuoksupaikkoja.
Kaikkensa antanut Sinni oli ihanan onnellinen treenien päätteeksi. Ihan sama vaikka olis mitä ongelmia, Tööttö on kaikessa hulluudessan ihan superihana <3
Maanantaina sitten päätin lakata olemasta kipeä. Nyt oli viimein aika lähteä testaamaan uusi juoksukalusto. Se koostuu pikkuruisista nauhaflekseistä ja mustekaloista päässä pehmentämässä. Pienen pienetkin fleksit on aika painavat kun niitä on kaksi roikkumassa vyössä. Ja kolme metriä nauhaa+puoli metriä kumpparia on sittenkin aika paljon hallitsematonta pituutta. Kyllähän ne ihan ok toimii jos ei tule ketään vastaan ja penkka pitää autotien ulottumattomissa. Onneksi fleksit saa lukittua "kaupunkiasetukseen" ja kumpparin ansiosta liikkumatilaa jää silti edes vähän. Siis silloin kun nauha on niin lyhyellä, ettei remmit sekoa jalkoihin. Nämä nyt siis toimi kuitenkin parhaiten näistä viimeaikasista viritelmistä. Kun hinausköysi täytyy rajata ulos kertakäyttöisyyden takia. Mennään pastelliflekseissä kunnes seuraava työn alla oleva ratkaisu aktualisoituu...
Itse juoksu sujui omalta osalta ihan hyvin. Päätös tervehtymisestä piti ja olen terve nyt seuraavanakin päivänä! Sinnin osalta lenkin alku meni oikein kivasti, sukat jalassa ravi kulki ja selkä oli suora ja elastinen. Puolivälistä meininki heikkeni tuntemattomasta syystä. Hopulla sen sijaan onnistuminen meni päinvastoin. Ensimmäisen puolikkaan se leikki remmillä. Annoin sen touhuta kunhan ei kiusaa mua tai Sinniä tai kisko väärään suuntaan. Eikä se kuitenkaan saanut kunnolla kiskottua kun fleksi antoi periksi niin paljon. Halusin nähdä millon se kyllästyy ja turhautuihan se lopulta. Alkoi hyppimään mua päin kun halusi kunnolla kiskoa. Silloin komensin lopettamaan ja ihme kyllä, totteli heti. Loppulenkillä yritti pari kertaa, mutta kun pysyin rauhallisena itse niin tilanteet meni aika iisisti ohi.
Tiistaina sitten menimme uimalaan heti aamusta. Aika tasasesti nyt uiskenneltiin. Hoppu ei uinut itsekseen kovinkaan paljon, mutta mielellään hyppi aina kun toivoi mun heittävän lelua. Sinni suostui tuomaan lelun koko ajan, muttei vapaaehtoisesti mennyt veteen kertaakaan vaan narulla piti auttaa.
Uinnin jälkeen oli retken tärkein osuus, lauantain suursiivouksen viimeistely: koirien pesu. Ostin eilen oikein kallista shampootakin, jotain silkkijuttua. Ja lisäksi halvalla ihmisten silkkiseerumia kun koirien vastaava oli onneksi loppu. Toi maksoi 3€ kun koirien olisi ollut 34€. Laitoin sitä Sinnille ja föönasin koko tyypin. Kyllä nyt pitäisi olla hilseettömiä hyypiöitä! Tänään ei tarvi muuta puuhaillakaan.
Sairastelumme on aiheuttanut menneisiin päiviin sillä lailla, että neljä päivää oltiin juoksematta. Lisäksi lauantai vietettiin siivoomalla huusholli lattiasta vyötärön korkeudelle :) Sinnistä se oli tylsää ja vähän ahdistavaa, Hopusta se oli tosi hauskaa. Hoppu ei hirveesti auttanu roikkumalla imurissa ja loiskuttelemalla vessanpesuvesiä pitkin poikin..
Sunnuntaina käytiin ihastumassa kotiehdokkaaseen. Nyt eletään aika jänniä aikoja. Suurten päätösten ääreltä kirmasin treeneihin. Pitkästä aikaa molemmat oikeissa treeneissä, super hauskaa, meistä kaikista!
Hopun vuoro oli eka. Ensin tehtiin alkeellista rataa. Hoopo kaahasi hepulirallia pitkin poikin ja minä juoksin mukana huudellen kohdalle osuvia esteitä. Kyllä siellä taisi jotain onnistunuttakin kommunikaatiota olla. Seuraavaksi tehtiin ylösmenoa. Siivekkeitä otettiin jo vähän väljemmälle ja Hoppel teki hienosti suoraan silti, tosi fiksu! Viimeiseksi otettiin vielä alastuloa. Tehtiin oikealla puomilla kun ei hallissa ole vauvaesteitä. Eihän siinä mitään jos ei oltais jo niin pitkällä. En jaksanu nostaa tyyppiä ihan tasaiselle osalle ja ylösmenolta asti ei nyt ihan viittiny vielä tehdä. Oli aika iisiä siis. Toisaalta ihan sopivaa kun kerran tässä ympäristössä ei ennen ole tehty.
Treenien jälkeen mentiin koikkereiden kanssa lenkille. Sinnikin sai olla pari pikkuhetkeä irti, eikä syönyt Nenaa vaikka se juoksi täysiä ohi! Harmonia rikkoutui heti kun ympäristössä tapahtui niin radikaali muutos, että tultiin avarampaan kohtaan. Kyllä se siitä silti vielä.
Lenkin jälkeen mentiin yhdessä sulattelemaan halliin. Siellä katseltiin treenejä ja koirat odotti yhdessä siististi seinässä kun olin tutustumassa rataan. Heidän kanssaan oli oikein mukava hengailla vaikka agilityhallissa oltiinkin! Sinnin radan ajaksi vein Hopun autoon.
Sinni meni ihan hullun lailla! Toisaalta superhienosti ja toisaalta tehden tyypillisiä ongelmointejaan. Onnistui upeasti keppien jälkeen valssi, leijeröinti ja takanaleikkaus molempiin suuntiin! Puomin kontakti oli vähän hukassa kun se tehtiin seinään päin. Poikkeuksellisesti ongelma oli siis se, että pysähtyi liian aikaisin. Se nyt meni ihan treenitauon piikkiin. Sen sijaan se pahin ongelmakohta oli turhauttavan ratkaisematon sinnimäisyys: Ei irtoa eteenpäin kun kiiruhdan itsekin samaan suuntaan, Sinni pystyy silloin tähtäämään vain mun jalkoihin. Joku jekku tohon on pakko keksiä kun ei me voida täysin välttää kilpajuoksupaikkoja.
Kaikkensa antanut Sinni oli ihanan onnellinen treenien päätteeksi. Ihan sama vaikka olis mitä ongelmia, Tööttö on kaikessa hulluudessan ihan superihana <3
Maanantaina sitten päätin lakata olemasta kipeä. Nyt oli viimein aika lähteä testaamaan uusi juoksukalusto. Se koostuu pikkuruisista nauhaflekseistä ja mustekaloista päässä pehmentämässä. Pienen pienetkin fleksit on aika painavat kun niitä on kaksi roikkumassa vyössä. Ja kolme metriä nauhaa+puoli metriä kumpparia on sittenkin aika paljon hallitsematonta pituutta. Kyllähän ne ihan ok toimii jos ei tule ketään vastaan ja penkka pitää autotien ulottumattomissa. Onneksi fleksit saa lukittua "kaupunkiasetukseen" ja kumpparin ansiosta liikkumatilaa jää silti edes vähän. Siis silloin kun nauha on niin lyhyellä, ettei remmit sekoa jalkoihin. Nämä nyt siis toimi kuitenkin parhaiten näistä viimeaikasista viritelmistä. Kun hinausköysi täytyy rajata ulos kertakäyttöisyyden takia. Mennään pastelliflekseissä kunnes seuraava työn alla oleva ratkaisu aktualisoituu...
Itse juoksu sujui omalta osalta ihan hyvin. Päätös tervehtymisestä piti ja olen terve nyt seuraavanakin päivänä! Sinnin osalta lenkin alku meni oikein kivasti, sukat jalassa ravi kulki ja selkä oli suora ja elastinen. Puolivälistä meininki heikkeni tuntemattomasta syystä. Hopulla sen sijaan onnistuminen meni päinvastoin. Ensimmäisen puolikkaan se leikki remmillä. Annoin sen touhuta kunhan ei kiusaa mua tai Sinniä tai kisko väärään suuntaan. Eikä se kuitenkaan saanut kunnolla kiskottua kun fleksi antoi periksi niin paljon. Halusin nähdä millon se kyllästyy ja turhautuihan se lopulta. Alkoi hyppimään mua päin kun halusi kunnolla kiskoa. Silloin komensin lopettamaan ja ihme kyllä, totteli heti. Loppulenkillä yritti pari kertaa, mutta kun pysyin rauhallisena itse niin tilanteet meni aika iisisti ohi.
Tiistaina sitten menimme uimalaan heti aamusta. Aika tasasesti nyt uiskenneltiin. Hoppu ei uinut itsekseen kovinkaan paljon, mutta mielellään hyppi aina kun toivoi mun heittävän lelua. Sinni suostui tuomaan lelun koko ajan, muttei vapaaehtoisesti mennyt veteen kertaakaan vaan narulla piti auttaa.
Uinnin jälkeen oli retken tärkein osuus, lauantain suursiivouksen viimeistely: koirien pesu. Ostin eilen oikein kallista shampootakin, jotain silkkijuttua. Ja lisäksi halvalla ihmisten silkkiseerumia kun koirien vastaava oli onneksi loppu. Toi maksoi 3€ kun koirien olisi ollut 34€. Laitoin sitä Sinnille ja föönasin koko tyypin. Kyllä nyt pitäisi olla hilseettömiä hyypiöitä! Tänään ei tarvi muuta puuhaillakaan.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Hiljaa hyvä tulee
Jatkoimme tänään hallielämää. Ennen kun päästiin sisään halliin, Hoppu pääsi moikkaamaan pikku Ihkua. Pentu oli väsynyt ja Hoppu ei, joten ei siitä mitään leikkiä syntynyt vaikka Hoppu kovasti yritti. Ja Terhin mielestä Hoppu on muka maxi!! Ja pöh, sehän on vain juuri oikean kokoinen!
Kierrettiin kentät ja mentiin sisälle. Siellä oltiinkin yhtä pissataukoa lukuunottamatta seuraavat pari tuntia. Tein lyhyissä vuoroissa välillä rauhallisempaa välillä vauhdikkaampaa.
Hoppu jo aika hyvin osaa pyöriä vastapäivään kun sanon HYR ja myötäpäivään kun sanon HÄÄR.
Siitä olikin hyvä jatkaa opettamaan SIVUa kun tyyppi vaihtoi nyt koko ajan suuntaa ja hyppi villisti ympyrää kun olisi pitänyt vaan törmätä mun jalkaan. Mutta kyllä sekin sieltä saatiin esiin.
Lisäksi Hoppel teki takaakiertoja aika kaukaa ja HYSsiä. Vähän tehtiin ihan paikalla oloa ja tietysti leikittiin kovasti. Odottelu sujui häneltä ihan hyvin ja mikä hauskinta, hän kaahasi riemulla aina seinälle kun tiesi, että saa namia.
Sinni treenasi pääasiassa rauhallista ja positiivista mielialaa. Kinkun avulla seinään meno ei ollut ihan niin kauheeta, pystyi syömään. Eikä siellä seinässä ollut niin hirveetä jos Hoppu ei tehnyt mitään kiihdyttävää. Siellä pystyi ihan rennon oloisena maakaamaan jo loppuajasta. Koko ajan Sinni oli sillälailla tolkuissaan, ettei repinyt väkivalloin syliin kun tulin ottamaan sitä seinästä :) Ainoastaan lopussa pari kertaa oli sitä mieltä ettei tule seinälle takas oman vuoron jälkeen kun oli tehty vauhtijuttuja. Siinä tuli joku muistuma menneestä. Niin ja tietysti aina ryysäsi huutaen kentälle kun pääsi irti. Mutta kaiken kaikkiaan paljon parempi kuin eilen, ihanaa <3
Tehtiin paljon SIVUa ja SUVIa kun ne toimii parhaiten rauhottamisessa. Naksuttelua ei voinut yhtään, koska silloin alkoi heti tähyily muualle. Välillä venyteltiin ja tehtiin asennonvaihtoja. Selkä toimi ihan ok. Rakensin perussarjan ja tehtiin sillon tällön muutama toisto. Lähtöön piti aina jäädä rauhassa ja mulle ei saanut haukkua perään. Hyppääminen oli rumaa, mutta Sinni teki sen hiljaa ja rauhallisesti. Tajusin myöhemmin, että taisi olla aika pitkät välit, oli isot kengät jalassa..
Kun Sinni oli hiljaa, oli Hoppukin hiljaa ja makoili odottaen omaa vuoroa. Mutta aina kun Sinnin oli pakko vähän huutaa, myös Hoppu säesti. Sinni huusi seinässä Hopulle silloin kun tehtiin esteitä vaikka Hoppu oli sillon hiljaa. Pitää nyt vähän katsoa, aionko saada odottamisen täysin hiljaiseksi vai riittääkö tämä.. Ei se kyllä riitä kun jatkossa tulee koko ajan enemmän oikeeta agilityn tekemistä. Ehkä pitää luottaa tottumuksen voimaan. Kun tyypit oppii, että seinässä vaan odotetaan, oma vuoro tulee kyllä ajallaan, niin ehkä on mahdollista osata olla siellä rauhassa.
Joka tapauksessa tommonen treenaaminen on tosi antoisaa. Ei ole kiire, ei tarvi katsoa sormien läpi huonoa käytöstä vaan voi palkata oikeasta. Kivaa kun voi olla mukavasti sisällä koko ajan kaikki yhdessä. Saa tehtyä tosi vaihtelevasti ja tarpeeksi lyhyesti kaikkea kun aina tehdään pari minuuttia kerrallaan. Voi edetä tarpeeksi hitaasti ja puuttua koko ajan siihen mikä on oikeasti ongelma. Tulee tehtyä tosi perusteellisesti ja ennen kaikkea on aikaa ihan pelkästään nautiskella koirien kanssa puuhailusta <3 Eikä paha ole sekään, että nyt on tosi väsyneitä koiria lojumassa lattialla :) Näin saadaan pakkaspäivän puuhailut tehtyä mukavasti sisällä. Tosin fyysisesti tuo ei ole kovin kehittävää, mutta se on toinen juttu.
Sinni ei nyt taidakkaan olla kipeä. Se söi eilen hallilla kuitenkin aikalailla koko päivän ruuan kun sai muutakin namia kun sen aamuruuan. Ei ihme ettei lopussa enää maistunut, ei maistunut tänäänkään kotimatkalla autossa. Eikä ole ihme ettei illallakaan vielä tehnyt mieli kun ei siinä niin paljon väliä ollut. Ja muu vaisuuskin on ollut ihan ymmärrettävää väsymystä, oli rankkaa pienellä otuksella taistella mörköjen kanssa. Tänään ei enää tarvinnut pelätä mörköjä vaan piti vaan niin kovasti hallita itseään.
Kierrettiin kentät ja mentiin sisälle. Siellä oltiinkin yhtä pissataukoa lukuunottamatta seuraavat pari tuntia. Tein lyhyissä vuoroissa välillä rauhallisempaa välillä vauhdikkaampaa.
Hoppu jo aika hyvin osaa pyöriä vastapäivään kun sanon HYR ja myötäpäivään kun sanon HÄÄR.
Siitä olikin hyvä jatkaa opettamaan SIVUa kun tyyppi vaihtoi nyt koko ajan suuntaa ja hyppi villisti ympyrää kun olisi pitänyt vaan törmätä mun jalkaan. Mutta kyllä sekin sieltä saatiin esiin.
Lisäksi Hoppel teki takaakiertoja aika kaukaa ja HYSsiä. Vähän tehtiin ihan paikalla oloa ja tietysti leikittiin kovasti. Odottelu sujui häneltä ihan hyvin ja mikä hauskinta, hän kaahasi riemulla aina seinälle kun tiesi, että saa namia.
Sinni treenasi pääasiassa rauhallista ja positiivista mielialaa. Kinkun avulla seinään meno ei ollut ihan niin kauheeta, pystyi syömään. Eikä siellä seinässä ollut niin hirveetä jos Hoppu ei tehnyt mitään kiihdyttävää. Siellä pystyi ihan rennon oloisena maakaamaan jo loppuajasta. Koko ajan Sinni oli sillälailla tolkuissaan, ettei repinyt väkivalloin syliin kun tulin ottamaan sitä seinästä :) Ainoastaan lopussa pari kertaa oli sitä mieltä ettei tule seinälle takas oman vuoron jälkeen kun oli tehty vauhtijuttuja. Siinä tuli joku muistuma menneestä. Niin ja tietysti aina ryysäsi huutaen kentälle kun pääsi irti. Mutta kaiken kaikkiaan paljon parempi kuin eilen, ihanaa <3
Tehtiin paljon SIVUa ja SUVIa kun ne toimii parhaiten rauhottamisessa. Naksuttelua ei voinut yhtään, koska silloin alkoi heti tähyily muualle. Välillä venyteltiin ja tehtiin asennonvaihtoja. Selkä toimi ihan ok. Rakensin perussarjan ja tehtiin sillon tällön muutama toisto. Lähtöön piti aina jäädä rauhassa ja mulle ei saanut haukkua perään. Hyppääminen oli rumaa, mutta Sinni teki sen hiljaa ja rauhallisesti. Tajusin myöhemmin, että taisi olla aika pitkät välit, oli isot kengät jalassa..
Kun Sinni oli hiljaa, oli Hoppukin hiljaa ja makoili odottaen omaa vuoroa. Mutta aina kun Sinnin oli pakko vähän huutaa, myös Hoppu säesti. Sinni huusi seinässä Hopulle silloin kun tehtiin esteitä vaikka Hoppu oli sillon hiljaa. Pitää nyt vähän katsoa, aionko saada odottamisen täysin hiljaiseksi vai riittääkö tämä.. Ei se kyllä riitä kun jatkossa tulee koko ajan enemmän oikeeta agilityn tekemistä. Ehkä pitää luottaa tottumuksen voimaan. Kun tyypit oppii, että seinässä vaan odotetaan, oma vuoro tulee kyllä ajallaan, niin ehkä on mahdollista osata olla siellä rauhassa.
Joka tapauksessa tommonen treenaaminen on tosi antoisaa. Ei ole kiire, ei tarvi katsoa sormien läpi huonoa käytöstä vaan voi palkata oikeasta. Kivaa kun voi olla mukavasti sisällä koko ajan kaikki yhdessä. Saa tehtyä tosi vaihtelevasti ja tarpeeksi lyhyesti kaikkea kun aina tehdään pari minuuttia kerrallaan. Voi edetä tarpeeksi hitaasti ja puuttua koko ajan siihen mikä on oikeasti ongelma. Tulee tehtyä tosi perusteellisesti ja ennen kaikkea on aikaa ihan pelkästään nautiskella koirien kanssa puuhailusta <3 Eikä paha ole sekään, että nyt on tosi väsyneitä koiria lojumassa lattialla :) Näin saadaan pakkaspäivän puuhailut tehtyä mukavasti sisällä. Tosin fyysisesti tuo ei ole kovin kehittävää, mutta se on toinen juttu.
Sinni ei nyt taidakkaan olla kipeä. Se söi eilen hallilla kuitenkin aikalailla koko päivän ruuan kun sai muutakin namia kun sen aamuruuan. Ei ihme ettei lopussa enää maistunut, ei maistunut tänäänkään kotimatkalla autossa. Eikä ole ihme ettei illallakaan vielä tehnyt mieli kun ei siinä niin paljon väliä ollut. Ja muu vaisuuskin on ollut ihan ymmärrettävää väsymystä, oli rankkaa pienellä otuksella taistella mörköjen kanssa. Tänään ei enää tarvinnut pelätä mörköjä vaan piti vaan niin kovasti hallita itseään.
torstai 9. helmikuuta 2012
Mainioita hetkiä
Tiistaina päästiin ekaa kertaa pitkästä aikaa ihan tavalliselle lenkille. Sää oli leuto ja sen huomasi Sinnistä selvästi. Sinni oli riemuissaan, ravasi rennosti, hepuloi hangessa, haastoi Hoppua leikkiin, toi mulle keppiä.. Turkki sai lumikuorrutuksen, mutta jotenkin se tuntui nyt jäävän pintaan, ei tullut yhtään kylmä. Olipas mukavaa!
Lenkille osui se jyrkännekohta, johon jäätiin Hopun kanssa jumiin aikaisemmin. Nyt otin vekaran ajoissa remmiin ja pidin siitä visusti kiinni kun hyppäsin itse alas. Aika rumasti täytyi neiti harata reunalle, mutta sitten reunalta oli helppo nostaa alas. Nostin sen vielä uudestaan ylös ja syötin namia siinä reunalla. En tiedä oliko tosta nyt mitään hyötyä, koska ei Hoppu siinä lopuksi syönyt sylissä namia. Täytyy kai alkaa pitämään sitä ylipäänsä sylissä enemmän jos korkeanpaikankammo helpottaisi. Heti maassa oli kyllä oma itsensä ja jäi kerjäämään nameja.
Keskiviikkona oli aamulla lenkkiaika. Puolikkaat puhelinjohdot toimi ihan yhtä huonosti kuin kokonainen. Pakkasta oli taas kivasti, joten muovinen kierre jäätyi asentoonsa, Hopulla aika pitkäksi, Sinnillä lyhyeksi. Siinä olikin kiva juosta omituisten tankojen kanssa.. Sinni ei hirveän hyvin ravannut kun joutui olemaan niin lähellä. Sukat jalassa toimi taas hyvin ja ilman takkia tarkeni Tööttö.
Sitten päätinkin lähteä testaamaan uuden uimalan. Se on ihan naapurissa ja kolmatta kuukautta auki ja minä menen vasta nyt! Paikka oli ihan hieno ja kaikki meni hyvin. Saatiin mennä jo ekalla kerralla ilman uittajaa kun ollaan niin ammattilaisia. Ei ollut vaan kovin pro olo kun kummankin koiran sain työläästi väkisin repiä altaaseen alussa. Sitten kun Hoppu oli kerran saatu veteen niin lapsihan hullaantui. Ensimmäiset 20 min Hoppu hoiti itse viihdyttämisensä. Sinniä laitoin koko ajan narusta veteen ja sain käydä vahtimassa, että hän noukkii lelun mukaan. Hoppu seuraili mukana, ui ympyrää lelu suussa, kävi välillä rampilla ottamassa vauhtia loikatakseen takaisin uimaan.
Viimeiset kymmenen minuuttia jouduin heittämään lelua molemmille ja Sinni piti jo vetää uimaan aika väkisin. En ymmärrä mistä sen vastahakoisuus johtuu. Selvästihän se väsyy siis, mutta miksi? Se ui liivien kanssa ihan hyvässä asennossa ja on uinut jo tosi paljon. Miten sen kunto ei muka nouse? Ei se mitenkään niin tunnemyrskyssäkään siellä vedessä ole, että se rasittaisi. En tiedä. Me vaan jatketaan harjoituksia, hyvää uiminen joka tapauksessa Sinnille tekee. Niin ja syvässä hiljaisuudessa tämä kaikki edelleen tapahtuu. Sinnistä ei mitään huutoa edes saa esiin paitsi ympäristön vahtimista. Lelut ei häntä kovin paljon kiinnosta.
Illalla oli todella väsyneitä koiria.
Tänään oli aika mennä hallille pitkästä aikaa. Tarkoitus oli tehdä hyvä lenkki Ojangossa ennen treenejä, mutta eihän siellä pysty mitään pitkää kiekkaa tekemään. Lumi tukkii ja sähkötyömaa katkaisee kaikki reitit. Jonkunlainen tarpeidentekoretki tehtiin ja sitten halliin. Tavoitteeni on saada aikaan se onnellinen tila, jossa voin pitää molemmat koirat radalla samaan aikaan. Siis toinen odottaa hiljaa ja kiltisti reunalla kun toinen tekee.
Tavoite on tällaisten koirien kohdalla vähintään haastava, ellei mahdoton. Mutta nyt talven ajan ainakin olisi kiva pitää kummatkin sisällä koko ajan eikä ravata autolla joka välissä. Treenataan sitten vaan semmosia juttuja, että onnistuu yhdessä oleminen. Oikeissa treeneissä sitten ovat yksitellen mukana ja tehdään vauhdikkaammin.
Kotona naksutellessa toinen koira odottaa aina kiltisti selän takana kun toinen tekee. Tästä oli siis helppo ottaa lähtökohta. Hopulle tämä oli helppo nakki, sillähän ei ole oikein muutakaan käyttäytymismallia hallille. Sinnillä on vähän toinen juttu. Jo pelkästään hallissa oleminen on Sinnille tosi jännää. Siellä pitää huutaa varmuuden vuoksi koko ajan. Sen oli vaikea keskittyä naksuttelujuttuun omalla vuorollaan. Odottaminen oli silti Sinnille se vaikein juttu. Sehän menee ihan kipsiin kun sen laittaa seinään. Seinässä kiinni ollessa ei voi syödä, olo on tosi paha. Ilmeisesti se ahdistuu kovasti kun on jumissa ja yksin. Vaikka siis oltiin siinä juuri ja juuri Sinnin ulottumattomissa ja ihan turvallinen sillä oli olla. Mutta sen mielikuva on vahva ja sillä lailla totuudenmukainen, että paljon kauempanahan mä yleensä olen. Mitään sille ei ole seinässä koskaan tapahtunut. Paitsi silloin pikkupentuna se kaatoi kangaspakan päälleen ollessaan kytkettynä sen viereen Marjaniemessä pihalla. (kuulostaa omituiselta, mutta kangaslasti oli siis juuri tullut ja Sinni piti pitää sivussa vähän aikaa)
Annoin sitten Sinnin olla irti, kunhan pysyi siellä hihnojen luona. Nätisti hän kyllä pysyi siellä, mutta ei se tilannetta helpottanut. Tein lyhyitä vuoroja, että sain paljon vaihtoja ja tilanne meni siihen, ettei Sinni halunnut vuorollaan tehdä enää mitään kun ennakoi jo odottamaan joutumista.. Pitää vaan jatkaa vielä iisimmin. Eiköhän rauhallisessa hallissa mukavasti hengaillen pikkuhiljaa saada Tööttö rentoutumaan.
Hoppu käytti vuoronsa tehokkaasti. Se pyörii jo kumpaankin suuntaan tosi hienosti etutassujen ympäri. Pitää vaan saada käskyt vielä eriteltyä niin pystyy hallitsemaan sitä pyörimistä.
Lopussa tein Sinnille vielä parit 10 cm korkeat perussarjat. Ei siitä paljon iloa ollut kun Sinni oli ihan kipsissä edelleen. Muutama melko rento toisto saatiin. Hoppu sai vuorostaan leikkiä pallolla vikaksi. Olipa kivaa neidillä.
Ojangosta lähdettiin vähän ajelemaan. Käytiin tilaamassa Sinnille haalareita :) Pian Sinnikin tarkenee hangissa :) Itse sovittelija alkoi olla jo ihan poikki. Hän oli jopa ihan hiljaa autossa kun pysähdyttiin! Hän on matkustanut mun vieressä ja saanut namia haukkujen sijaan. Silti ne huudot on sieltä aina tulleet jos vaan ei ole ollut juuri namia suussa. Tänään siis Sinni oli ihan hiljaa. Melkein apaattisena nuokkui vaan paikoillaan. Itseasiassa se ei edes halunnut namia enää. Onkohan se nyt sitten kipeä? Ei syönyt iltaruokaakaan, vaikka siinä oli mahaa ja kaikkea. Katsotaan nyt alkaako yskimään kohta. Vai oliko oikeesti niin rankkaa olla rauhallisesti hallilla.
On kyllä itselläkin nyt vähän kipeä olo, toivottavasti päästään huomenna testaamaan mun uusin juoksunaruviritys ;)
Lenkille osui se jyrkännekohta, johon jäätiin Hopun kanssa jumiin aikaisemmin. Nyt otin vekaran ajoissa remmiin ja pidin siitä visusti kiinni kun hyppäsin itse alas. Aika rumasti täytyi neiti harata reunalle, mutta sitten reunalta oli helppo nostaa alas. Nostin sen vielä uudestaan ylös ja syötin namia siinä reunalla. En tiedä oliko tosta nyt mitään hyötyä, koska ei Hoppu siinä lopuksi syönyt sylissä namia. Täytyy kai alkaa pitämään sitä ylipäänsä sylissä enemmän jos korkeanpaikankammo helpottaisi. Heti maassa oli kyllä oma itsensä ja jäi kerjäämään nameja.
Keskiviikkona oli aamulla lenkkiaika. Puolikkaat puhelinjohdot toimi ihan yhtä huonosti kuin kokonainen. Pakkasta oli taas kivasti, joten muovinen kierre jäätyi asentoonsa, Hopulla aika pitkäksi, Sinnillä lyhyeksi. Siinä olikin kiva juosta omituisten tankojen kanssa.. Sinni ei hirveän hyvin ravannut kun joutui olemaan niin lähellä. Sukat jalassa toimi taas hyvin ja ilman takkia tarkeni Tööttö.
Sitten päätinkin lähteä testaamaan uuden uimalan. Se on ihan naapurissa ja kolmatta kuukautta auki ja minä menen vasta nyt! Paikka oli ihan hieno ja kaikki meni hyvin. Saatiin mennä jo ekalla kerralla ilman uittajaa kun ollaan niin ammattilaisia. Ei ollut vaan kovin pro olo kun kummankin koiran sain työläästi väkisin repiä altaaseen alussa. Sitten kun Hoppu oli kerran saatu veteen niin lapsihan hullaantui. Ensimmäiset 20 min Hoppu hoiti itse viihdyttämisensä. Sinniä laitoin koko ajan narusta veteen ja sain käydä vahtimassa, että hän noukkii lelun mukaan. Hoppu seuraili mukana, ui ympyrää lelu suussa, kävi välillä rampilla ottamassa vauhtia loikatakseen takaisin uimaan.
Viimeiset kymmenen minuuttia jouduin heittämään lelua molemmille ja Sinni piti jo vetää uimaan aika väkisin. En ymmärrä mistä sen vastahakoisuus johtuu. Selvästihän se väsyy siis, mutta miksi? Se ui liivien kanssa ihan hyvässä asennossa ja on uinut jo tosi paljon. Miten sen kunto ei muka nouse? Ei se mitenkään niin tunnemyrskyssäkään siellä vedessä ole, että se rasittaisi. En tiedä. Me vaan jatketaan harjoituksia, hyvää uiminen joka tapauksessa Sinnille tekee. Niin ja syvässä hiljaisuudessa tämä kaikki edelleen tapahtuu. Sinnistä ei mitään huutoa edes saa esiin paitsi ympäristön vahtimista. Lelut ei häntä kovin paljon kiinnosta.
Illalla oli todella väsyneitä koiria.
Tänään oli aika mennä hallille pitkästä aikaa. Tarkoitus oli tehdä hyvä lenkki Ojangossa ennen treenejä, mutta eihän siellä pysty mitään pitkää kiekkaa tekemään. Lumi tukkii ja sähkötyömaa katkaisee kaikki reitit. Jonkunlainen tarpeidentekoretki tehtiin ja sitten halliin. Tavoitteeni on saada aikaan se onnellinen tila, jossa voin pitää molemmat koirat radalla samaan aikaan. Siis toinen odottaa hiljaa ja kiltisti reunalla kun toinen tekee.
Tavoite on tällaisten koirien kohdalla vähintään haastava, ellei mahdoton. Mutta nyt talven ajan ainakin olisi kiva pitää kummatkin sisällä koko ajan eikä ravata autolla joka välissä. Treenataan sitten vaan semmosia juttuja, että onnistuu yhdessä oleminen. Oikeissa treeneissä sitten ovat yksitellen mukana ja tehdään vauhdikkaammin.
Kotona naksutellessa toinen koira odottaa aina kiltisti selän takana kun toinen tekee. Tästä oli siis helppo ottaa lähtökohta. Hopulle tämä oli helppo nakki, sillähän ei ole oikein muutakaan käyttäytymismallia hallille. Sinnillä on vähän toinen juttu. Jo pelkästään hallissa oleminen on Sinnille tosi jännää. Siellä pitää huutaa varmuuden vuoksi koko ajan. Sen oli vaikea keskittyä naksuttelujuttuun omalla vuorollaan. Odottaminen oli silti Sinnille se vaikein juttu. Sehän menee ihan kipsiin kun sen laittaa seinään. Seinässä kiinni ollessa ei voi syödä, olo on tosi paha. Ilmeisesti se ahdistuu kovasti kun on jumissa ja yksin. Vaikka siis oltiin siinä juuri ja juuri Sinnin ulottumattomissa ja ihan turvallinen sillä oli olla. Mutta sen mielikuva on vahva ja sillä lailla totuudenmukainen, että paljon kauempanahan mä yleensä olen. Mitään sille ei ole seinässä koskaan tapahtunut. Paitsi silloin pikkupentuna se kaatoi kangaspakan päälleen ollessaan kytkettynä sen viereen Marjaniemessä pihalla. (kuulostaa omituiselta, mutta kangaslasti oli siis juuri tullut ja Sinni piti pitää sivussa vähän aikaa)
Annoin sitten Sinnin olla irti, kunhan pysyi siellä hihnojen luona. Nätisti hän kyllä pysyi siellä, mutta ei se tilannetta helpottanut. Tein lyhyitä vuoroja, että sain paljon vaihtoja ja tilanne meni siihen, ettei Sinni halunnut vuorollaan tehdä enää mitään kun ennakoi jo odottamaan joutumista.. Pitää vaan jatkaa vielä iisimmin. Eiköhän rauhallisessa hallissa mukavasti hengaillen pikkuhiljaa saada Tööttö rentoutumaan.
Hoppu käytti vuoronsa tehokkaasti. Se pyörii jo kumpaankin suuntaan tosi hienosti etutassujen ympäri. Pitää vaan saada käskyt vielä eriteltyä niin pystyy hallitsemaan sitä pyörimistä.
Lopussa tein Sinnille vielä parit 10 cm korkeat perussarjat. Ei siitä paljon iloa ollut kun Sinni oli ihan kipsissä edelleen. Muutama melko rento toisto saatiin. Hoppu sai vuorostaan leikkiä pallolla vikaksi. Olipa kivaa neidillä.
Ojangosta lähdettiin vähän ajelemaan. Käytiin tilaamassa Sinnille haalareita :) Pian Sinnikin tarkenee hangissa :) Itse sovittelija alkoi olla jo ihan poikki. Hän oli jopa ihan hiljaa autossa kun pysähdyttiin! Hän on matkustanut mun vieressä ja saanut namia haukkujen sijaan. Silti ne huudot on sieltä aina tulleet jos vaan ei ole ollut juuri namia suussa. Tänään siis Sinni oli ihan hiljaa. Melkein apaattisena nuokkui vaan paikoillaan. Itseasiassa se ei edes halunnut namia enää. Onkohan se nyt sitten kipeä? Ei syönyt iltaruokaakaan, vaikka siinä oli mahaa ja kaikkea. Katsotaan nyt alkaako yskimään kohta. Vai oliko oikeesti niin rankkaa olla rauhallisesti hallilla.
On kyllä itselläkin nyt vähän kipeä olo, toivottavasti päästään huomenna testaamaan mun uusin juoksunaruviritys ;)
maanantai 6. helmikuuta 2012
Elämää!!
Hiiohei! Me alettiin taas elämään, pakkaset helpotti ja puhelinlankaki löytyi jo testiin!
Lauantai-iltana Hoppu oli jo niin hirveä kauhukakara, että päätin ottaa sen lenkille heti kun mahdollista. Heräsin siis sunnuntaiaamuna kahdeksalta ja riemukkaasti lähdettiin ulos. Pakkasta oli 25 astetta joten takit kaikille päälle ja Töötölle villasukat. Ei me oltu kuin 20 min, mutta sekin tuntui oikein helpottavalta. Hoppu sai kaahata pitkin hankia minkä jaksoi ja jaksoihan se. Sinnistä tämä ei ollut ihan niin hauska lenkki, ei oikein riitä hänen huumorintaju tällaiseen talveen.
Ihan hetken oli vähän rauhallisempaa kotona lenkin jälkeen. Tosiaankaan tuo pentu ei ole kipeä. En usko sen olleen kipeä enää vähään aikaan, mutta kai se oli parempi odottaa kaikkien pienimpienkin köhähdysten loppumiseen.
Maanantaina suunnattiin Hyvinkäälle uimaan. Hopulla riitti virtaa taas, se loikki altaaseen välillä reunoiltakin. Sinnikin oli ihan reipas, mutta sitten vasta reipastuikin kun otin toisenlaisen lelun sille. Näkyvämpi ja pehmeämpi lelu oli niin kiva, että Sinnikin meni ihan itse taas veteen.
Kotimatkalla kävin etsimässä "puhelinjohtoa". Se on siis joku hydrauliikkatarvike, spiraaliletku, ilman liittimiä. Siellä oli valikoima vähän nafti ja tietoja niissä harvoissa niukalti. Olisi ollut sellaista n. 3 cm halkaisijaltaan, mutta se vaikutti niin lyhyeltä, että valitsin seuraavaksi kapeimman, 5cm leveän. Tuosta sain selvää sen, että vaikka se kasassa ollessaan on alle metrin pitkä niin venyy jopa 6 metriin, pitäisi riittää.
Iltasella lähdettiin kokeilemaan uutta välinettä. Laitoin sen kokonaisena Hopulle ja Sinni oli fleksissä.
Hieno spiraali venyi heti kättelyssä kahjon Hopun kaahauksessa sinne kuuteen metriin. Eikä sitten palannut. Juostiin siis 40 min sellasen painavan melkein kolmen mertin remmin kanssa, joka venyi ihan tolkuttomasti vielä siitäkin. Mulla oli tosi hallittu ja turvallinen kombo kun toinen painelee viiden metrin fleksissä missä sattuu ja toinen ainakin yhtä kaukana sitäkin hullummin. Kummatkin oli siis kiinni vetovyössä ja niitä oli vähän hankala siitä nopeasti ottaa hallintaan. Onneksi vasta loppumatkasta mentiin niin lähellä autotietä, että oli pakko haalia remmejä käsiin.
Mulla on niin hienosti käyttäytyvät koirat, että ei mitään vaaratilanteita saatu aikaan :) Jostain syystä oikeasti kumpikin oli aika siivosti. Sinni ei huutanut koirille, vaikka meni edellä, kunhan kerran aina muistutin. Hoppu kyllä yritti vähän väliä leikkiä remmillä, mutta lopetti aina kiltisti yhdellä sanalla. Vaikka siis huitelivat siellä viiden metrin päässä. Silti Sinnikin ravasi taas ihan nätisti ja rennosti. Hoppu meni välillä myyränä penkkaa pitkin, supersöpöä! Hän vaan niin kovasti tykkää lumesta.
Tänään on ollut rauhallista ja rentoa kotona, ihanaa! Puhelinlangan jaoin nyt kahteen osaan. Jännä nähdä miten toimii tuollaiset pätkät. Ja meneekö spiraalit ihan hirveeseen solmuun keskenään...
Lauantai-iltana Hoppu oli jo niin hirveä kauhukakara, että päätin ottaa sen lenkille heti kun mahdollista. Heräsin siis sunnuntaiaamuna kahdeksalta ja riemukkaasti lähdettiin ulos. Pakkasta oli 25 astetta joten takit kaikille päälle ja Töötölle villasukat. Ei me oltu kuin 20 min, mutta sekin tuntui oikein helpottavalta. Hoppu sai kaahata pitkin hankia minkä jaksoi ja jaksoihan se. Sinnistä tämä ei ollut ihan niin hauska lenkki, ei oikein riitä hänen huumorintaju tällaiseen talveen.
Ihan hetken oli vähän rauhallisempaa kotona lenkin jälkeen. Tosiaankaan tuo pentu ei ole kipeä. En usko sen olleen kipeä enää vähään aikaan, mutta kai se oli parempi odottaa kaikkien pienimpienkin köhähdysten loppumiseen.
Maanantaina suunnattiin Hyvinkäälle uimaan. Hopulla riitti virtaa taas, se loikki altaaseen välillä reunoiltakin. Sinnikin oli ihan reipas, mutta sitten vasta reipastuikin kun otin toisenlaisen lelun sille. Näkyvämpi ja pehmeämpi lelu oli niin kiva, että Sinnikin meni ihan itse taas veteen.
Kotimatkalla kävin etsimässä "puhelinjohtoa". Se on siis joku hydrauliikkatarvike, spiraaliletku, ilman liittimiä. Siellä oli valikoima vähän nafti ja tietoja niissä harvoissa niukalti. Olisi ollut sellaista n. 3 cm halkaisijaltaan, mutta se vaikutti niin lyhyeltä, että valitsin seuraavaksi kapeimman, 5cm leveän. Tuosta sain selvää sen, että vaikka se kasassa ollessaan on alle metrin pitkä niin venyy jopa 6 metriin, pitäisi riittää.
Iltasella lähdettiin kokeilemaan uutta välinettä. Laitoin sen kokonaisena Hopulle ja Sinni oli fleksissä.
Hieno spiraali venyi heti kättelyssä kahjon Hopun kaahauksessa sinne kuuteen metriin. Eikä sitten palannut. Juostiin siis 40 min sellasen painavan melkein kolmen mertin remmin kanssa, joka venyi ihan tolkuttomasti vielä siitäkin. Mulla oli tosi hallittu ja turvallinen kombo kun toinen painelee viiden metrin fleksissä missä sattuu ja toinen ainakin yhtä kaukana sitäkin hullummin. Kummatkin oli siis kiinni vetovyössä ja niitä oli vähän hankala siitä nopeasti ottaa hallintaan. Onneksi vasta loppumatkasta mentiin niin lähellä autotietä, että oli pakko haalia remmejä käsiin.
Mulla on niin hienosti käyttäytyvät koirat, että ei mitään vaaratilanteita saatu aikaan :) Jostain syystä oikeasti kumpikin oli aika siivosti. Sinni ei huutanut koirille, vaikka meni edellä, kunhan kerran aina muistutin. Hoppu kyllä yritti vähän väliä leikkiä remmillä, mutta lopetti aina kiltisti yhdellä sanalla. Vaikka siis huitelivat siellä viiden metrin päässä. Silti Sinnikin ravasi taas ihan nätisti ja rennosti. Hoppu meni välillä myyränä penkkaa pitkin, supersöpöä! Hän vaan niin kovasti tykkää lumesta.
Tänään on ollut rauhallista ja rentoa kotona, ihanaa! Puhelinlangan jaoin nyt kahteen osaan. Jännä nähdä miten toimii tuollaiset pätkät. Ja meneekö spiraalit ihan hirveeseen solmuun keskenään...
lauantai 4. helmikuuta 2012
Ty-yy-yy-yylsäää-ää-ä
Hoppu köhii vieläkin. Kerran päivässä kun sopivasti innostuu. Tässä on nyt viikko sairastettu ja alkaa tuntua aika älyttömältä. Ei ole järkeä pitää energistä pentua neljän seinän sisällä ihan loputtomiin ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sinnillä on ollut tylsää sitten säiden takia. Ollaan käyty juoksemassa ma, ti to ja la, mutta ei sitten muuta. Ei Sinnin kanssa voi lähteä tonne hankiin temmeltämään kun jäätyy näillä pakkaslukemilla jo muutenkin. Eikä me ole saatu pakkasvarustusta haalittua kasaan. Sinnillä on ollut takki päällä ja se on ollut fleksissä. Ravia ei ole näkynyt juuri yhtään, lähinnä Sinni könkkää ja jännittää. Maailma on niin kamalan vaarallinen ja epämiellyttävä paikka. Sinni ei kertakaikkiaan halua olla ainoa koira.
Tänään neuloa pyöräytin Sinnille villasukat. Olen itse pitänyt villasukkia varvaskenkien päällä ja on tarennut ja toiminut mainiosti. Kyllä ne varmana Sinnilläkin toimii. Jesarilla sukat kiinni ja menoksi! Pari minuuttia ihmetteli töppösiä, mutta ulos päästessä kaikki huomio suuntasi tietysti tärkeään ympäristön tarkkailuun. Ei nostellut kinttuja kertaakaan, vaikka köntysteli melkein tunnin tuolla 20 asteen pakkasessa.
Sisällä on naksuteltu joka päivä ainakin toinen ateria. Sinni käyttää aina pari vuoroa venyttelyyn ja jumppaamiseen. Toivottavasti pysyy näin jotenkin elastisena sen selkä.
Hopulaari on kunnostautunut palloleikeissä. Se toisi palloa koko ajan ellei se jotenkin aina vierisi sohvan alle. Mun kanssa palloleikki on sitä, että tuodaan pallo, annetaan kauniisti käteen ja juostaan hakemaan. Isin kanssa pallolla leikitään työntämällä se sohvan alle ja vinkumalla isi apuun ja sitten purraan isiä kun se kaivaa palloa esiin. Heti kun pallo on takaisin Hopulla se joutuu takas sohvan alle..
Lisäksi Hoppu on käyttänyt aikaa harjoittelemalla silppuamista. Hän silppuaa kohteen erittäin pieneksi ja tasaiseksi hileeksi. Onneksi kohteet on olleet vain pahvia ja paperia, ihan laillisia siis.
Sisäsiisteys on kärsinyt kovan takapakin. Kerrostalossa on aika työlästä saada pentu ulos joka välissä kun ulkoilua ei muuten harrasteta. Raivostuttavaa. Kaiken kukkuraksi on ollut ripulia parit kakat... Ilmeisesti olen antanut liikaa kookosöljyä välillä.
Toivotaan, että viimeisetkin köhät on köhitty jo ja pakkaset alkaa hellittämään niin päästään pian normaaliin elämään.
Sinnillä on ollut tylsää sitten säiden takia. Ollaan käyty juoksemassa ma, ti to ja la, mutta ei sitten muuta. Ei Sinnin kanssa voi lähteä tonne hankiin temmeltämään kun jäätyy näillä pakkaslukemilla jo muutenkin. Eikä me ole saatu pakkasvarustusta haalittua kasaan. Sinnillä on ollut takki päällä ja se on ollut fleksissä. Ravia ei ole näkynyt juuri yhtään, lähinnä Sinni könkkää ja jännittää. Maailma on niin kamalan vaarallinen ja epämiellyttävä paikka. Sinni ei kertakaikkiaan halua olla ainoa koira.
Tänään neuloa pyöräytin Sinnille villasukat. Olen itse pitänyt villasukkia varvaskenkien päällä ja on tarennut ja toiminut mainiosti. Kyllä ne varmana Sinnilläkin toimii. Jesarilla sukat kiinni ja menoksi! Pari minuuttia ihmetteli töppösiä, mutta ulos päästessä kaikki huomio suuntasi tietysti tärkeään ympäristön tarkkailuun. Ei nostellut kinttuja kertaakaan, vaikka köntysteli melkein tunnin tuolla 20 asteen pakkasessa.
Sisällä on naksuteltu joka päivä ainakin toinen ateria. Sinni käyttää aina pari vuoroa venyttelyyn ja jumppaamiseen. Toivottavasti pysyy näin jotenkin elastisena sen selkä.
Hopulaari on kunnostautunut palloleikeissä. Se toisi palloa koko ajan ellei se jotenkin aina vierisi sohvan alle. Mun kanssa palloleikki on sitä, että tuodaan pallo, annetaan kauniisti käteen ja juostaan hakemaan. Isin kanssa pallolla leikitään työntämällä se sohvan alle ja vinkumalla isi apuun ja sitten purraan isiä kun se kaivaa palloa esiin. Heti kun pallo on takaisin Hopulla se joutuu takas sohvan alle..
Lisäksi Hoppu on käyttänyt aikaa harjoittelemalla silppuamista. Hän silppuaa kohteen erittäin pieneksi ja tasaiseksi hileeksi. Onneksi kohteet on olleet vain pahvia ja paperia, ihan laillisia siis.
Sisäsiisteys on kärsinyt kovan takapakin. Kerrostalossa on aika työlästä saada pentu ulos joka välissä kun ulkoilua ei muuten harrasteta. Raivostuttavaa. Kaiken kukkuraksi on ollut ripulia parit kakat... Ilmeisesti olen antanut liikaa kookosöljyä välillä.
Toivotaan, että viimeisetkin köhät on köhitty jo ja pakkaset alkaa hellittämään niin päästään pian normaaliin elämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)