Tarjoan naurumaljat kaikille: Kädessänne on nyt lasi, kolmannella pohjanmaan kautta, yy-kaa-koo- *NAURUA* Hyvä!
Tässä puuhattiin pari päivää Lahden reissua. Eilen ei tullutkaan lähdettyä niin korvattiin pettymys uinnilla. Hoppu kiskoi altaalle loossista koko sen ajan kun valmistauduin. Uiminen sujui mainiosti, Simppa väsähti 20 min kohdalla, mutta siihen asti meni reippaasti veteen, pari kertaa jopa ihan itse. Hoppu uiskenteli koko rahalla, hänen loikat vaan vaatisi vähän isomman altaan kun nyt loppuu tila turhan nopeasti.
Uinnin jälkeen oli se raskaampi osuus. Halusin hoitaa Sinnin turkin ihan viimesen päälle. Mun viimeisen päälle ei varmasti vastaa ollenkaan käsitystä pumin turkin normaalista huollosta. Ensin pestiin silkkishampoolla, sitten 5 min hoitoainekylpy. Hoppukin tietysti huuhdeltiin siinä jossain välissä.
Kuivaaminen hoidettiin ensin pyyhkeillä ja Hoppu jäi viimeistelemään itse itseään kun Sinni siirtyi turboföönin eteen. Otin samalla kaikki takut sieltä irti ja föönailin siis todella perusteellisesti. Pari tuntia fööniä huudatettuani aloin jo olemaan kypsä. Uskomatonta kyllä, joko tekniikkani on todella pielessä tai uimalan ilmankosteus ei kerta kaikkiaan anna turkin kuivua. Edelleen oli siis kosteutta turkissa.. Mutta se riitti meille.
Kotona vielä kävin kammalla läpi ja saalistin viimeisetkin takut. Sinni näytti aikas karvaselta, pumia se muistutti hyvin vähän. Oli pakko yrittää saksia sieltä vähän piirteitä esiin, ainakin päähän jotain rotia. En halunnut lyhentää turkkia yhtään ylimääräistä, vain hapsottavia latvoja pois. Mutta sepä olikin vaikeaa, aina olen leikellyt rankalla kädellä, jättäen vain jotain olennaisimpia karvakohtia. Tommonen hienosäätö ei ole ollenkaan mun juttu, ei tullut kovin kaunista... Pää on nyt naurettavan pieni suhteessa muuhun kroppaan ja se muu kroppa on vain klommoinen pallo. Tosi hyvä mä!
Tänään päästiin sinne Lahteen. Tosi kiva pitkästä aikaa tehdä kunnon tehotreeniä. Ekalla kiekalla Sinni teki rataa, oikein mainiosti meni kaikki ohjausjutut, Sinni alkaa hakea esteitä oikein ilahduttavasti. Kontaktit oli vähän hasardia, mutta palataan siihen.
Hoppis teki ekaksi HYSsiä. Sitä ei ole tehty kun ihan alkeita vasta ja nyt piti edetä. Hopun mielestä se oli tosi tylsää tiukkapipoilua, hän haluaa vaan kaahata isoja linjoja. Kyllä sieltä alkoi sitten löytyä mielenkiintoa tiukempaankin kääntymiseen kun haistella ei saanut ja palkkaa sai vain kuuntelemalla ohjausta.
Täytyy nyt tehdä sellainen linjaveto, että radalla kutsu on TULE. Siellä ei huudella Hoppua ja HYPPYÄ sikin sokin. Tosin Sinnillehän TULE on vähän negatiivisviritteinen.. En tiiä, ehkä joku muu sana sitten, katotaan nyt.
Sinnin toka kiekka oli kontaktirullausta, ilman sitä rullausta. Nyt piti pysähtyä suoraan vaikka minä menin kauas sivuun eikä lelua näkynyt edessä. Kun palkka tuli aina suoraan niin alkoihan se Tööppökin pysähtymään suoraan. Täytyy vielä treenata ilman apuhenkilöä, löytyykö asento edelleen kun sekä minä että lelu ollaan samassa paikassa sivulla. Kiva jatkaa tästä!
Hoppels muistutteli samaten kontaktin suoritusta. Vähän oli nyt päässyt hämärtymään vaadittu suoritus kun välissä on ollut taukoa ja sitten sekavampaa treeniä muualla. Mutta löytyi se sieltä ja sitten saatiin tosi hienoja toistoja. Ihan kokonaisia vauvapuomeja täydellisillä kontakteilla! Alkuun otettiin ylösmenolle siivekkeet ja pysähdys, mutta sitten jätettiin pysähdys pois kun mitä sitä monimutkaistamaan enää.
Iltasella askartelin Tööpölle kinnertukia. Ei mennyt niin kuin piti. Ei ole ihan helppoa saada niistä oikeasti toimivia. Suurin ongelma on itse käyttäjä, joka oli sitä mieltä, että ainakin suoristaa kintereet kokonaan jos tommosia ällötyksiä niihin laitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti