lauantai 18. helmikuuta 2012

Kun Hoppu lampaan näki

Jasso. Keskiviikkona normilenkki. Pakkasta vähän, maassa paljon lunta. Rankkaa oli mulla. Oli sykemittari mukana ja keskisyke paljon korkeempi kuin juoksulenkillä.. Tötterströmmin turkkihuolto pelasi melko hyvin ja jääkerros muodostui turkin päälle, ei sinne iholle. Hoppelilla oli tietysti muuten vaan kivaa.

Torstaina hallipäivä. Tehtiin vähän kaikkea. Sinni perussarjaa ja kaikkea rauhallista. Ihan ok menee kun vaan tekee ajan kanssa ja järkevästi kaiken. Nyrkin kokonen kalju kohta Sinnille tuli kylkeen kun yhdessä vaiheessa lipsahti ihan päättömäksi homma. Hyppääminen ei silti vaan ole mun mielestä kovin hyvää.

Hoppu teki naksuttelujuttuja ja keppejä pallolla. Teki tosi hienosti, toi palloa innolla mulle ja mikä parasta: Sinni oli ihan hiljaa seinässä! Upeaa harmoniaa meillä! Paikallaoloakin tehtiin ja ihanasti Hoppu kuuntelee ja koittaa parhaansa.

Loppuun esitettiin Marjolle videolle kaikki Hopun temput. Tehtiin kontakteja, jotka oli aika hutilointia. Palkanvahti-kuvaaja ei sittenkään kyennyt yhtäaikaa molempiin tehtäviinsä täydellisesti. Edettiin aika pitkälle SIVUn opettamisessa. Siinä sivussa hävitettiin HÄR kokonaan... Keppien mahtiosaamista ei pystytty todentamaan, ei millään jaksanut 7 kk tänään täyttävä pentu enää kun oli jo muutama tunti hallilla oltu. Pääsi pentu tätinsä kanssa vielä telmimään ja äitinsä vierellä poseeraamaan. Telmiä ei paljon jaksanut ja poseeraaminen oli vaikeeta kun äiti oli vähän pelottava kun ei oltu nähty pitkään aikaan.

Perjantaina oli kiirettä mulla. Myöhästyttiin Hopun treeneistä ja sitten siellä ei sujunut. Haisteluongelma palasi vahvempana kuin koskaan. Sitä ei ole ollut pitkään aikaan, Hoppu on ollut tosi kiinnostunut ja iloinen yhdessä tekemisestä. Nyt piti kertailla rengasta mutta neidin nenä meni vaan maahan ja mistään ei tullut mitään. Sitten olisi otettu muuriin tutustumista mutta se ei onnistunut senkään vertaa ja jätettiin tekemättä. Tosi turhauttava ongelma. Mutta turhaumasta on vaan päästävä yli.

Melko hyvin päästiinkin koska esitettiin ihan kelvollista kepittelyä pallon kanssa. Niin kelvollista, että piti kaventaa aika rajusti. Kavennuksen jälkeen asenne oli taas vähän huono. Itse kepit meni kun mestarilla, ihan selvästi osasi jo varsin kapean kujan. Mutta niitä suorituksia tuli aika vähän kun meni niin paljon aikaa saada nenä irti maasta. Jätämme tämän typerän ongelman taaksemme tästä eteenpäin.

Treenien jälkeen piti taas juosta asioita hoitamassa ja kerkesin heittää vain pikaisen normilenkin molempien kanssa. Sinnillä siis tylsä päivä. Tosin lenkillä oli nyt testissä eräs haalari. Se toimi ihan ok, jotain voisi hioa, mutta hyvin pystyi liikkumaan ja piti kyllä lumen poissa kattamistaan paikoista. Ihan kauhean näköinen turkki sen alta vaan paljastui. Ei haalari ole ideana kovin toimiva koiralla.

Yömyöhään piti palata vielä hallille vetämään treenit. Kyllä sen ihan ilolla nykyään tekee kun on viimein niin mielekäs ryhmä. Vain muutama erittäin tarkkaan valittu koirakko, vain tosi kiinnostavia ja hienoja koiria ja ennenkaikkea oikealla asenteella varustettuja ohjaajia. Tätä pitää kouluttamisen olla!

Lauantaina lähdettiin Hopun kanssa aamuvarhaisella tutkimusmatkalle Somerolle. Siellä nähtiin Ronja-sisko ja pari puoliveljeä lampaiden kanssa. Ronja oli kauhean iso, mutta muuten tutun näköinen. Hopun mielestä sisko oli turhan iso ja innokas, ihan noin vaan ei leikkiin käyty. Luppakorvaisen puoliveljen kanssa leikki sujui paremmin, ja tietysti Tuikelin. Hoppu on nyt aikalailla Kiusan kokoinen, kevyempi vaan. Oikein oivan kokoinen.

Lammasteluosa olikin aika mielenkiintoinen. Meininki oli todella eri kuin mihin olen tottunut. Olen kyllä tiennyt termin tokopaimennus, mutta en ollut tajunnut miten ristiriidassa se on sen kanssa, mitä itse olen paimennuksesta ymmärtänyt. Lampaat ja koirat kyllä toimii samoilla vaistojen sanelemilla säännöillä kummassakin, mutta toisessa ihmisen tehtävä tuntuu olevan sotkea tuo kuvio, ei vahvistaa ja hyödyntää sitä.

Ristiriitaista oli siis päästä Hopun kanssa käyttämään yksi treenivuoro. Hoppu pääsi ihan yllättäin tutustumaan paimentamiseen! Se oli aika jännää ja ensin Hoppu olisi vaan jäänyt kentän reunalle katselemaan. Kehotuksella hän lähti liikkeelle ja kovaa lähtikin. Hopun motto taisi olla: mitä lujempaa, sen turvallisempaa. Ihan hyväntahtosesti se kirmaili lampaiden ympärillä ja nopeasti huomasi ettei se niin vaarallista ollut. Kävi haistelemassa ja oli oikein reipas pieni paimenenalku. En osannut oikein mitään järkevää tehdä, eikä mitään ohjeitakaan ollut, mutta ihan hyvin se silti meni. Hopulla oli kivaa, se oli kiinnostunut lampaista mutta suhtautui niihin oikealla kunnioituksella. Ei pöläytelty lampaita tai muutenkaan pöljäilty. Kumpa tulisi pian kesä ja Kuttukuu!

Retki oli jotenkin niin rankka, etten jaksanut tänään tehdä Sinnin kanssa enää kummempia. Hän oli viettänyt isin kanssa kotipäivän ja oli kyllä hiukan tylsistynyt. Huomenna sitten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti