Ystävänpäiväuimarit

Ensin huonot uutiset. Me ollaan Sinnin kanssa kipeitä. Sinnillä on ollu maha sekasin nyt viikon verran, ruoka ei maistu, kakkaa ei tuu ja tyhjä maha oksettaa. Täytyy ottaa huomenna yhteyttä tutkimusihmisiin, jotta mitäs nyt. Mulla on ollu muuten vaan köhnästä. Osaksi jotain flunssaa tai vilustumista ja suuremmaksi osaksi allergiaa. Ärsyttää äärettömästi tämmönen.

Sairastelumme on aiheuttanut menneisiin päiviin sillä lailla, että neljä päivää oltiin juoksematta. Lisäksi lauantai vietettiin siivoomalla huusholli lattiasta vyötärön korkeudelle :) Sinnistä se oli tylsää ja vähän ahdistavaa, Hopusta se oli tosi hauskaa. Hoppu ei hirveesti auttanu roikkumalla imurissa ja loiskuttelemalla vessanpesuvesiä pitkin poikin..

Sunnuntaina käytiin ihastumassa kotiehdokkaaseen. Nyt eletään aika jänniä aikoja. Suurten päätösten ääreltä kirmasin treeneihin. Pitkästä aikaa molemmat oikeissa treeneissä, super hauskaa, meistä kaikista!

Hopun vuoro oli eka. Ensin tehtiin alkeellista rataa. Hoopo kaahasi hepulirallia pitkin poikin ja minä juoksin mukana huudellen kohdalle osuvia esteitä. Kyllä siellä taisi jotain onnistunuttakin kommunikaatiota olla. Seuraavaksi tehtiin ylösmenoa. Siivekkeitä otettiin jo vähän väljemmälle ja Hoppel teki hienosti suoraan silti, tosi fiksu! Viimeiseksi otettiin vielä alastuloa. Tehtiin oikealla puomilla kun ei hallissa ole vauvaesteitä. Eihän siinä mitään jos ei oltais jo niin pitkällä. En jaksanu nostaa tyyppiä ihan tasaiselle osalle ja ylösmenolta asti ei nyt ihan viittiny vielä tehdä. Oli aika iisiä siis. Toisaalta ihan sopivaa kun kerran tässä ympäristössä ei ennen ole tehty.

Treenien jälkeen mentiin koikkereiden kanssa lenkille. Sinnikin sai olla pari pikkuhetkeä irti, eikä syönyt Nenaa vaikka se juoksi täysiä ohi! Harmonia rikkoutui heti kun ympäristössä tapahtui niin radikaali muutos, että tultiin avarampaan kohtaan. Kyllä se siitä silti vielä.

Lenkin jälkeen mentiin yhdessä sulattelemaan halliin. Siellä katseltiin treenejä ja koirat odotti yhdessä siististi seinässä kun olin tutustumassa rataan. Heidän kanssaan oli oikein mukava hengailla vaikka agilityhallissa oltiinkin! Sinnin radan ajaksi vein Hopun autoon.

Sinni meni ihan hullun lailla! Toisaalta superhienosti ja toisaalta tehden tyypillisiä ongelmointejaan. Onnistui upeasti keppien jälkeen valssi, leijeröinti ja takanaleikkaus molempiin suuntiin! Puomin kontakti oli vähän hukassa kun se tehtiin seinään päin. Poikkeuksellisesti ongelma oli siis se, että pysähtyi liian aikaisin. Se nyt meni ihan treenitauon piikkiin. Sen sijaan se pahin ongelmakohta oli turhauttavan ratkaisematon sinnimäisyys: Ei irtoa eteenpäin kun kiiruhdan itsekin samaan suuntaan, Sinni pystyy silloin tähtäämään vain mun jalkoihin. Joku jekku tohon on pakko keksiä kun ei me voida täysin välttää kilpajuoksupaikkoja.

Kaikkensa antanut Sinni oli ihanan onnellinen treenien päätteeksi. Ihan sama vaikka olis mitä ongelmia, Tööttö on kaikessa hulluudessan ihan superihana <3

Maanantaina sitten päätin lakata olemasta kipeä. Nyt oli viimein aika lähteä testaamaan uusi juoksukalusto. Se koostuu pikkuruisista nauhaflekseistä ja mustekaloista päässä pehmentämässä. Pienen pienetkin fleksit on aika painavat kun niitä on kaksi roikkumassa vyössä. Ja kolme metriä nauhaa+puoli metriä kumpparia on sittenkin aika paljon hallitsematonta pituutta. Kyllähän ne ihan ok toimii jos ei tule ketään vastaan ja penkka pitää autotien ulottumattomissa. Onneksi fleksit saa lukittua "kaupunkiasetukseen" ja kumpparin ansiosta liikkumatilaa jää silti edes vähän. Siis silloin kun nauha on niin lyhyellä, ettei remmit sekoa jalkoihin. Nämä nyt siis toimi kuitenkin parhaiten näistä viimeaikasista viritelmistä. Kun hinausköysi täytyy rajata ulos kertakäyttöisyyden takia. Mennään pastelliflekseissä kunnes seuraava työn alla oleva ratkaisu aktualisoituu...

Itse juoksu sujui omalta osalta ihan hyvin. Päätös tervehtymisestä piti ja olen terve nyt seuraavanakin päivänä! Sinnin osalta lenkin alku meni oikein kivasti, sukat jalassa ravi kulki ja selkä oli suora ja elastinen. Puolivälistä meininki heikkeni tuntemattomasta syystä. Hopulla sen sijaan onnistuminen meni päinvastoin. Ensimmäisen puolikkaan se leikki remmillä. Annoin sen touhuta kunhan ei kiusaa mua tai Sinniä tai kisko väärään suuntaan. Eikä se kuitenkaan saanut kunnolla kiskottua kun fleksi antoi periksi niin paljon. Halusin nähdä millon se kyllästyy ja turhautuihan se lopulta. Alkoi hyppimään mua päin kun halusi kunnolla kiskoa. Silloin komensin lopettamaan ja ihme kyllä, totteli heti. Loppulenkillä yritti pari kertaa, mutta kun pysyin rauhallisena itse niin tilanteet meni aika iisisti ohi.

Tiistaina sitten menimme uimalaan heti aamusta. Aika tasasesti nyt uiskenneltiin. Hoppu ei uinut itsekseen kovinkaan paljon, mutta mielellään hyppi aina kun toivoi mun heittävän lelua. Sinni suostui tuomaan lelun koko ajan, muttei vapaaehtoisesti mennyt veteen kertaakaan vaan narulla piti auttaa.

Uinnin jälkeen oli retken tärkein osuus, lauantain suursiivouksen viimeistely: koirien pesu. Ostin eilen oikein kallista shampootakin, jotain silkkijuttua. Ja lisäksi halvalla ihmisten silkkiseerumia kun koirien vastaava oli onneksi loppu. Toi maksoi 3€ kun koirien olisi ollut 34€. Laitoin sitä Sinnille ja föönasin koko tyypin. Kyllä nyt pitäisi olla hilseettömiä hyypiöitä! Tänään ei tarvi muuta puuhaillakaan.