Elämää!!

Hiiohei! Me alettiin taas elämään, pakkaset helpotti ja puhelinlankaki löytyi jo testiin!

Lauantai-iltana Hoppu oli jo niin hirveä kauhukakara, että päätin ottaa sen lenkille heti kun mahdollista. Heräsin siis sunnuntaiaamuna kahdeksalta ja riemukkaasti lähdettiin ulos. Pakkasta oli 25 astetta joten takit kaikille päälle ja Töötölle villasukat. Ei me oltu kuin 20 min, mutta sekin tuntui oikein helpottavalta. Hoppu sai kaahata pitkin hankia minkä jaksoi ja jaksoihan se. Sinnistä tämä ei ollut ihan niin hauska lenkki, ei oikein riitä hänen huumorintaju tällaiseen talveen.

Ihan hetken oli vähän rauhallisempaa kotona lenkin jälkeen. Tosiaankaan tuo pentu ei ole kipeä. En usko sen olleen kipeä enää vähään aikaan, mutta kai se oli parempi odottaa kaikkien pienimpienkin köhähdysten loppumiseen.

Maanantaina suunnattiin Hyvinkäälle uimaan. Hopulla riitti virtaa taas, se loikki altaaseen välillä reunoiltakin. Sinnikin oli ihan reipas, mutta sitten vasta reipastuikin kun otin toisenlaisen lelun sille. Näkyvämpi ja pehmeämpi lelu oli niin kiva, että Sinnikin meni ihan itse taas veteen.

Kotimatkalla kävin etsimässä "puhelinjohtoa". Se on siis joku hydrauliikkatarvike, spiraaliletku, ilman liittimiä. Siellä oli valikoima vähän nafti ja tietoja niissä harvoissa niukalti. Olisi ollut sellaista n. 3 cm halkaisijaltaan, mutta se vaikutti niin lyhyeltä, että valitsin seuraavaksi kapeimman, 5cm leveän. Tuosta sain selvää sen, että vaikka se kasassa ollessaan on alle metrin pitkä niin venyy jopa 6 metriin, pitäisi riittää.

Iltasella lähdettiin kokeilemaan uutta välinettä. Laitoin sen kokonaisena Hopulle ja Sinni oli fleksissä.

Hieno spiraali venyi heti kättelyssä kahjon Hopun kaahauksessa sinne kuuteen metriin. Eikä sitten palannut. Juostiin siis 40 min sellasen painavan melkein kolmen mertin remmin kanssa, joka venyi ihan tolkuttomasti vielä siitäkin. Mulla oli tosi hallittu ja turvallinen kombo kun toinen painelee viiden metrin fleksissä missä sattuu ja toinen ainakin yhtä kaukana sitäkin hullummin. Kummatkin oli siis kiinni vetovyössä ja niitä oli vähän hankala siitä nopeasti ottaa hallintaan. Onneksi vasta loppumatkasta mentiin niin lähellä autotietä, että oli pakko haalia remmejä käsiin.

Mulla on niin hienosti käyttäytyvät koirat, että ei mitään vaaratilanteita saatu aikaan :) Jostain syystä oikeasti kumpikin oli aika siivosti. Sinni ei huutanut koirille, vaikka meni edellä, kunhan kerran aina muistutin. Hoppu kyllä yritti vähän väliä leikkiä remmillä, mutta lopetti aina kiltisti yhdellä sanalla. Vaikka siis huitelivat siellä viiden metrin päässä. Silti Sinnikin ravasi taas ihan nätisti ja rennosti. Hoppu meni välillä myyränä penkkaa pitkin, supersöpöä! Hän vaan niin kovasti tykkää lumesta.

Tänään on ollut rauhallista ja rentoa kotona, ihanaa! Puhelinlangan jaoin nyt kahteen osaan. Jännä nähdä miten toimii tuollaiset pätkät. Ja meneekö spiraalit ihan hirveeseen solmuun keskenään...