Tiistaina päästiin ekaa kertaa pitkästä aikaa ihan tavalliselle lenkille. Sää oli leuto ja sen huomasi Sinnistä selvästi. Sinni oli riemuissaan, ravasi rennosti, hepuloi hangessa, haastoi Hoppua leikkiin, toi mulle keppiä.. Turkki sai lumikuorrutuksen, mutta jotenkin se tuntui nyt jäävän pintaan, ei tullut yhtään kylmä. Olipas mukavaa!
Lenkille osui se jyrkännekohta, johon jäätiin Hopun kanssa jumiin aikaisemmin. Nyt otin vekaran ajoissa remmiin ja pidin siitä visusti kiinni kun hyppäsin itse alas. Aika rumasti täytyi neiti harata reunalle, mutta sitten reunalta oli helppo nostaa alas. Nostin sen vielä uudestaan ylös ja syötin namia siinä reunalla. En tiedä oliko tosta nyt mitään hyötyä, koska ei Hoppu siinä lopuksi syönyt sylissä namia. Täytyy kai alkaa pitämään sitä ylipäänsä sylissä enemmän jos korkeanpaikankammo helpottaisi. Heti maassa oli kyllä oma itsensä ja jäi kerjäämään nameja.
Keskiviikkona oli aamulla lenkkiaika. Puolikkaat puhelinjohdot toimi ihan yhtä huonosti kuin kokonainen. Pakkasta oli taas kivasti, joten muovinen kierre jäätyi asentoonsa, Hopulla aika pitkäksi, Sinnillä lyhyeksi. Siinä olikin kiva juosta omituisten tankojen kanssa.. Sinni ei hirveän hyvin ravannut kun joutui olemaan niin lähellä. Sukat jalassa toimi taas hyvin ja ilman takkia tarkeni Tööttö.
Sitten päätinkin lähteä testaamaan uuden uimalan. Se on ihan naapurissa ja kolmatta kuukautta auki ja minä menen vasta nyt! Paikka oli ihan hieno ja kaikki meni hyvin. Saatiin mennä jo ekalla kerralla ilman uittajaa kun ollaan niin ammattilaisia. Ei ollut vaan kovin pro olo kun kummankin koiran sain työläästi väkisin repiä altaaseen alussa. Sitten kun Hoppu oli kerran saatu veteen niin lapsihan hullaantui. Ensimmäiset 20 min Hoppu hoiti itse viihdyttämisensä. Sinniä laitoin koko ajan narusta veteen ja sain käydä vahtimassa, että hän noukkii lelun mukaan. Hoppu seuraili mukana, ui ympyrää lelu suussa, kävi välillä rampilla ottamassa vauhtia loikatakseen takaisin uimaan.
Viimeiset kymmenen minuuttia jouduin heittämään lelua molemmille ja Sinni piti jo vetää uimaan aika väkisin. En ymmärrä mistä sen vastahakoisuus johtuu. Selvästihän se väsyy siis, mutta miksi? Se ui liivien kanssa ihan hyvässä asennossa ja on uinut jo tosi paljon. Miten sen kunto ei muka nouse? Ei se mitenkään niin tunnemyrskyssäkään siellä vedessä ole, että se rasittaisi. En tiedä. Me vaan jatketaan harjoituksia, hyvää uiminen joka tapauksessa Sinnille tekee. Niin ja syvässä hiljaisuudessa tämä kaikki edelleen tapahtuu. Sinnistä ei mitään huutoa edes saa esiin paitsi ympäristön vahtimista. Lelut ei häntä kovin paljon kiinnosta.
Illalla oli todella väsyneitä koiria.
Tänään oli aika mennä hallille pitkästä aikaa. Tarkoitus oli tehdä hyvä lenkki Ojangossa ennen treenejä, mutta eihän siellä pysty mitään pitkää kiekkaa tekemään. Lumi tukkii ja sähkötyömaa katkaisee kaikki reitit. Jonkunlainen tarpeidentekoretki tehtiin ja sitten halliin. Tavoitteeni on saada aikaan se onnellinen tila, jossa voin pitää molemmat koirat radalla samaan aikaan. Siis toinen odottaa hiljaa ja kiltisti reunalla kun toinen tekee.
Tavoite on tällaisten koirien kohdalla vähintään haastava, ellei mahdoton. Mutta nyt talven ajan ainakin olisi kiva pitää kummatkin sisällä koko ajan eikä ravata autolla joka välissä. Treenataan sitten vaan semmosia juttuja, että onnistuu yhdessä oleminen. Oikeissa treeneissä sitten ovat yksitellen mukana ja tehdään vauhdikkaammin.
Kotona naksutellessa toinen koira odottaa aina kiltisti selän takana kun toinen tekee. Tästä oli siis helppo ottaa lähtökohta. Hopulle tämä oli helppo nakki, sillähän ei ole oikein muutakaan käyttäytymismallia hallille. Sinnillä on vähän toinen juttu. Jo pelkästään hallissa oleminen on Sinnille tosi jännää. Siellä pitää huutaa varmuuden vuoksi koko ajan. Sen oli vaikea keskittyä naksuttelujuttuun omalla vuorollaan. Odottaminen oli silti Sinnille se vaikein juttu. Sehän menee ihan kipsiin kun sen laittaa seinään. Seinässä kiinni ollessa ei voi syödä, olo on tosi paha. Ilmeisesti se ahdistuu kovasti kun on jumissa ja yksin. Vaikka siis oltiin siinä juuri ja juuri Sinnin ulottumattomissa ja ihan turvallinen sillä oli olla. Mutta sen mielikuva on vahva ja sillä lailla totuudenmukainen, että paljon kauempanahan mä yleensä olen. Mitään sille ei ole seinässä koskaan tapahtunut. Paitsi silloin pikkupentuna se kaatoi kangaspakan päälleen ollessaan kytkettynä sen viereen Marjaniemessä pihalla. (kuulostaa omituiselta, mutta kangaslasti oli siis juuri tullut ja Sinni piti pitää sivussa vähän aikaa)
Annoin sitten Sinnin olla irti, kunhan pysyi siellä hihnojen luona. Nätisti hän kyllä pysyi siellä, mutta ei se tilannetta helpottanut. Tein lyhyitä vuoroja, että sain paljon vaihtoja ja tilanne meni siihen, ettei Sinni halunnut vuorollaan tehdä enää mitään kun ennakoi jo odottamaan joutumista.. Pitää vaan jatkaa vielä iisimmin. Eiköhän rauhallisessa hallissa mukavasti hengaillen pikkuhiljaa saada Tööttö rentoutumaan.
Hoppu käytti vuoronsa tehokkaasti. Se pyörii jo kumpaankin suuntaan tosi hienosti etutassujen ympäri. Pitää vaan saada käskyt vielä eriteltyä niin pystyy hallitsemaan sitä pyörimistä.
Lopussa tein Sinnille vielä parit 10 cm korkeat perussarjat. Ei siitä paljon iloa ollut kun Sinni oli ihan kipsissä edelleen. Muutama melko rento toisto saatiin. Hoppu sai vuorostaan leikkiä pallolla vikaksi. Olipa kivaa neidillä.
Ojangosta lähdettiin vähän ajelemaan. Käytiin tilaamassa Sinnille haalareita :) Pian Sinnikin tarkenee hangissa :) Itse sovittelija alkoi olla jo ihan poikki. Hän oli jopa ihan hiljaa autossa kun pysähdyttiin! Hän on matkustanut mun vieressä ja saanut namia haukkujen sijaan. Silti ne huudot on sieltä aina tulleet jos vaan ei ole ollut juuri namia suussa. Tänään siis Sinni oli ihan hiljaa. Melkein apaattisena nuokkui vaan paikoillaan. Itseasiassa se ei edes halunnut namia enää. Onkohan se nyt sitten kipeä? Ei syönyt iltaruokaakaan, vaikka siinä oli mahaa ja kaikkea. Katsotaan nyt alkaako yskimään kohta. Vai oliko oikeesti niin rankkaa olla rauhallisesti hallilla.
On kyllä itselläkin nyt vähän kipeä olo, toivottavasti päästään huomenna testaamaan mun uusin juoksunaruviritys ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti