Hiljaa hyvä tulee

Jatkoimme tänään hallielämää. Ennen kun päästiin sisään halliin, Hoppu pääsi moikkaamaan pikku Ihkua. Pentu oli väsynyt ja Hoppu ei, joten ei siitä mitään leikkiä syntynyt vaikka Hoppu kovasti yritti. Ja Terhin mielestä Hoppu on muka maxi!! Ja pöh, sehän on vain juuri oikean kokoinen!

Kierrettiin kentät ja mentiin sisälle. Siellä oltiinkin yhtä pissataukoa lukuunottamatta seuraavat pari tuntia. Tein lyhyissä vuoroissa välillä rauhallisempaa välillä vauhdikkaampaa.

Hoppu jo aika hyvin osaa pyöriä vastapäivään kun sanon HYR ja myötäpäivään kun sanon HÄÄR.

Siitä olikin hyvä jatkaa opettamaan SIVUa kun tyyppi vaihtoi nyt koko ajan suuntaa ja hyppi villisti ympyrää kun olisi pitänyt vaan törmätä mun jalkaan. Mutta kyllä sekin sieltä saatiin esiin.

Lisäksi Hoppel teki takaakiertoja aika kaukaa ja HYSsiä. Vähän tehtiin ihan paikalla oloa ja tietysti leikittiin kovasti. Odottelu sujui häneltä ihan hyvin ja mikä hauskinta, hän kaahasi riemulla aina seinälle kun tiesi, että saa namia.

Sinni treenasi pääasiassa rauhallista ja positiivista mielialaa. Kinkun avulla seinään meno ei ollut ihan niin kauheeta, pystyi syömään. Eikä siellä seinässä ollut niin hirveetä jos Hoppu ei tehnyt mitään kiihdyttävää. Siellä pystyi ihan rennon oloisena maakaamaan jo loppuajasta. Koko ajan Sinni oli sillälailla tolkuissaan, ettei repinyt väkivalloin syliin kun tulin ottamaan sitä seinästä :) Ainoastaan lopussa pari kertaa oli sitä mieltä ettei tule seinälle takas oman vuoron jälkeen kun oli tehty vauhtijuttuja. Siinä tuli joku muistuma menneestä. Niin ja tietysti aina ryysäsi huutaen kentälle kun pääsi irti. Mutta kaiken kaikkiaan paljon parempi kuin eilen, ihanaa <3

Tehtiin paljon SIVUa ja SUVIa kun ne toimii parhaiten rauhottamisessa. Naksuttelua ei voinut yhtään, koska silloin alkoi heti tähyily muualle. Välillä venyteltiin ja tehtiin asennonvaihtoja. Selkä toimi ihan ok. Rakensin perussarjan ja tehtiin sillon tällön muutama toisto. Lähtöön piti aina jäädä rauhassa ja mulle ei saanut haukkua perään. Hyppääminen oli rumaa, mutta Sinni teki sen hiljaa ja rauhallisesti. Tajusin myöhemmin, että taisi olla aika pitkät välit, oli isot kengät jalassa..

Kun Sinni oli hiljaa, oli Hoppukin hiljaa ja makoili odottaen omaa vuoroa. Mutta aina kun Sinnin oli pakko vähän huutaa, myös Hoppu säesti. Sinni huusi seinässä Hopulle silloin kun tehtiin esteitä vaikka Hoppu oli sillon hiljaa. Pitää nyt vähän katsoa, aionko saada odottamisen täysin hiljaiseksi vai riittääkö tämä.. Ei se kyllä riitä kun jatkossa tulee koko ajan enemmän oikeeta agilityn tekemistä. Ehkä pitää luottaa tottumuksen voimaan. Kun tyypit oppii, että seinässä vaan odotetaan, oma vuoro tulee kyllä ajallaan, niin ehkä on mahdollista osata olla siellä rauhassa.

Joka tapauksessa tommonen treenaaminen on tosi antoisaa. Ei ole kiire, ei tarvi katsoa sormien läpi huonoa käytöstä vaan voi palkata oikeasta. Kivaa kun voi olla mukavasti sisällä koko ajan kaikki yhdessä. Saa tehtyä tosi vaihtelevasti ja tarpeeksi lyhyesti kaikkea kun aina tehdään pari minuuttia kerrallaan. Voi edetä tarpeeksi hitaasti ja puuttua koko ajan siihen mikä on oikeasti ongelma. Tulee tehtyä tosi perusteellisesti ja ennen kaikkea on aikaa ihan pelkästään nautiskella koirien kanssa puuhailusta <3 Eikä paha ole sekään, että nyt on tosi väsyneitä koiria lojumassa lattialla :) Näin saadaan pakkaspäivän puuhailut tehtyä mukavasti sisällä. Tosin fyysisesti tuo ei ole kovin kehittävää, mutta se on toinen juttu.

Sinni ei nyt taidakkaan olla kipeä. Se söi eilen hallilla kuitenkin aikalailla koko päivän ruuan kun sai muutakin namia kun sen aamuruuan. Ei ihme ettei lopussa enää maistunut, ei maistunut tänäänkään kotimatkalla autossa.  Eikä ole ihme ettei illallakaan vielä tehnyt mieli kun ei siinä niin paljon väliä ollut. Ja muu vaisuuskin on ollut ihan ymmärrettävää väsymystä, oli rankkaa pienellä otuksella taistella mörköjen kanssa. Tänään ei enää tarvinnut pelätä mörköjä vaan piti vaan niin kovasti hallita itseään.