Olen tässä innostunut paahtoleivästä ja parina päivänä on siis leivänpaahdin ollut töissä. Meillä on Mikki Hiiri-paahdin joka laulaa iloisesti valmiista leivästä. Jostain kumman syystä jo Kira inhosi paahtimen laulua ja myös Sinni oppi saman. Niinpä Sinni valpastuu kun leipä laitetaan paahtumaan ja kun se pomppaa ylös alkaa hurja huuto. Pahaenteistä laitetta pitää jäädä päivystämään vielä pitkään operaation jälkeen.. Onneksi ei kovin usein tule paahdettua leipää joten ei tarvi tästä ressiä ottaa.
Ennen paahtimen vahtivuoroa Sinni oli tänäänkin jo väsytetty. Ilma oli aika tuulinen ja luminen joten oli helppo pitää kiinni uimatiistaista. Mentiin ajoissa ja Hopusta oli tosi tylsää kun täytyi odotella, se kovasti vinkui altaalle taas.
Oltiin tänään ekaa kertaa toisella altaalla ja Hopulla kesti hetken ennen kun ymmärsi mistä mennään uimaan. Sinni kyllä ymmärsi, mutta ei se häntä kiinnostanut. Aika väkisin sai neitiä laittaa veteen koko ajan. On se jännä kuinka tuo ei koskaan muutu helpommaksi. Piti kysyä uimaopelta neuvoa, mutta unohdin. Olisi kesällä paljon helpompi uittaa noita luonnonvesissä jos alkaisi sujua Sinnin veteen meneminen itsenäisemmin.
Uinnin jälkeen taas Sinnin pesu ja föönaus. Oli harja mukana nytkin, mutta tolkku myös. Kyllä siitä ihan tarpeeksi kuiva ja takuton tuli vaikka vain vartti meni kuivaukseen.
Illalla päätin käydä Sinnin ylipitkien korvakarvojen kimppuun. Tietäähän sen mitä siitä tuli.. Nyt Sinni näyttää bouvierilta, pienet korvat muuten runsaan karvan seassa. Ei se niin hirveä ole! Sitäpaitsi sieltä tuli esiin yksi Sinnin persoonallinen piirre, vasen korva taittuu kun oikea on ihan pysty. Hän on nätti aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti