Uimaaan!!

Eilen kerkisin treeneihin vasta Sinnin vuorolle. Meidän lisäksi oli vaan yksi muu niin tein sitten Kiusan kanssa samalla rahalla. Se oli oikeen rentouttava ratkaisu pimeässä ja kiireessä, tarkotti siis järkyttävää huutoa ja hälinää kun lenkitin nämä kaikki kolme yhdessä. Eihän siinä lenkkeilyssä mitään, mitä nyt Hoppu kiusaa Sinniä kun tekisi oikeesti mieli leikkiä äiskän kanssa.

Mutta se autosta ottaminen on aina yhtä hirveä show. Hopun voi vielä vaatia rauhottumaan ja tulemaan siististi autosta, mutta muita ottaessa sekin kyllä yhtyy huutoon. Ne muuthan huutaa sitten koko ajan. Periaatteessa nekin ehkä oppisi olemaan hiljaa häkkileikin tyyppisellä tilanteen assosioimisella namitteluun. Mutta monen vuoden huutamisrutiinia on aika työläs lähteä purkamaan, jonkun verran huutaisivat vielä pitkään silti. Eli eipä niitä hiljaiseksi saa, paras vaan selvitä autosta mahdollisimman nopeasti.  Ja vaikea tosiaan Hoppuakaan pitää täysin hiljaa kun kerralla pystyy kuitenkin keskittymään vain yhteen...

Mutta joo, treenit meni ihan kivasti. Ekana Kiusan kanssa, se menee ihan mielettömän hienosti kun vaan ohjaa oikein. Toisin kun Sinni, joka ei pysty tekemään oikeen mitään taitojensa mukaan jos päässä porisee kun on jo päässyt vauhtiin. Kummallakin hienoja kontakteja, Sinnilläkin ihan radalla! Kyllä viime viikon jankkauksesta taisi jotain jäädä mieleen. Sinnikin kyllä teki alussa ihan hienosti kuvioita, kerrassaan sikamakeeta kääntymistä ja kaikkea. Mutta keppejä ei pystynyt tekemään sitten yhtään kun oli rataa alla ja kuvioitakin vähän heikommin ihan jo siksikin, että vauhti on niin hirmuinen.

No, on vähän huono noita kahta verrata. Sinni on Sinni, annetaan hänen olla oma itsensä. Juuri siksi on hyvä että on Kiusa. Ja Sinnihän kuitenkin pysyy lähdössä, iso plussa siitä!

Hopun kanssa kävin kokeilemassa miten kontaktille peruuttaminen sujuu suoraan kentällä opetettuna. En ole saanut aikaiseksi tehdä sitä kotona, niin kai sitä koittaa saa. Ja mikäs siinä koettaessa kun tämä tyyppi teki töitä oikein mallikkaasti! Se siis oppi homman heti! Tosin, se oppi myös hyppämään kontaktilta komealla loikalla heti JES:in kuultuaan.. Ei se mitään, onpahan innoissaan :)

Tänään Hoppu pääsi viimein kunnon altaalle kylppärin vauva-ammeen sijaan. Olihan se aika ihmeellinen paikka ja tilanne, mutta vedessä Populi oli ihan kotonaan. Osasi heti uida tosi nätisti eikä hätäillyt yhtään vaan kääntyilykin sujui muitta mutkitta. Veteen meneminen ja lelujen ottaminen vedestä oli vielä vierasta, mutta mielettömän hieno ensiuinti! Uinnin jälkeen föönattiin ja sekin oli lopulta aika hauskaa, sehän oli vaan rapsuttelua ja pepun heilutusta. Kovin rankka ei tämä kokemus ollut, koska illalla jaksoi ihan hyvin tuoda kumikanaa sohvalle vaikka kuinka kauan... Äkkiä uusiksi!

Sinnikin pääsi uimaan tietysti. Eivät menneet samaan aikaan, koska elätän toivoa, että saisin pidettyä Hopun uimisen hiljaisena. Sinnihän huutaa, aivan kestämättömästi. Ui kyllä ihan hullun lailla, mutta kun ei siellä vedessä voi koko aikaa olla niin aina rannalla pitää huutaa minkä kerkiää. Sinniliini on kyllä nyt väsynyt, hänenhän oli tosiaan käytettävä aika paljon tarkemmin uimiseen. Hopun kokemus oli enempi fiilistelyä ja polskimista vain tunnustelun verran.