Eilen oltiin taasen kisaamassa! Kyllä me sitten ihan hurjia ollaan, enää ei juuri treenata kun kisataan vaan. Ja se näkyy... Ina kuvasi puhelimeensa meidän radat kun olin unohtanut kameran. Inan muistia oli rajallisesti käytössä ja eka rata poistettiin kun olin kerran sen katsonut. Eikä siinä paljon säästettävää ollutkaan. Melkein pidin silti kiinni periaatteestani kuvata kaikki meidän radat ja ikuistaa ne tänne.
Molemmilla radoilla lähdöt oli nyt hyviä. Mulla oli aurauskeppi tukena ;) Ei siis keppiä siellä radalla, mutta se helpotti sitä odottelua. Rata oli hauska, varsin mentävissä ja alkoikin oikein hienosti. Mutta sitten kun tuli eka moka niin mikään ei enää onnistunu. Ei irronnu hypyille paitsi yhden takaakierron kiersi kokonaan, ei löytäny A:ta, luisti yli kontakteista. Ainoa hyvä oli loppusuora, sen irtosi ihan peräti mun edelle!!
Tokalla radalla pidin omasta mielestä pakan paremmin kasassa, jatkoin kunnolla vaikka nyt eka virhe tuli jopa aiemmin. Kontaktit meni taas kaikki vauhdilla yli, palautin aina, mutta en muuta. Puomilla, radan vikalla kontaktilla otin sitten jo koko esteen uusiks, mutta meni silti yli... Ei Simppa vielä osaa noita vauhdissa. Olihan sillä korokkeellakin hirveän vaikeeta, hän ei halua pysähtyä!
Ennen ratoja käytiin Sinnin kaa kahestaan lenkillä, jäähylle pääsi Höntti mukaan. Hänellä oli hirveän hauskaa sukellellessa pientareen heinikoita pitkin. Energiaa riitti lenkin jälkeen vielä riehua siskojen kanssa tovi. Kohta ei siskojengi enää voi kokoontua näin :( Mistä Hoppu sitten löytää saman rajun huumorintajun omaavaa rettelöintiseuraa?
Tänään oli tuikitavallinen sateinen treenivetopäivä. Ennen treenejä käytiin Sinnin kanssa lenkillä ja loppupuhteiksi hyppytekniikkaa. 4x perussarja, 4x korkeuden arviointi: 40 cm maksimi, oli huteran näköinen. Lopuksi aattelin muistutella niitä kontakteja, mutta ei jotenkin ollu yhtään fiilistä Sinnillä siihen, räyhäs vaan puomin päältä naapuriradan koiralle...
Radanrakennusta ennen olin Hoppulin kanssa leikkimässä kentällä. Piti leikkiä kahden pallon leikkiä, mutta se muuttui hyvin pian yhden pallon leikiksi ja pieni epeli toi mallikelpoisesti sitä kerta toisensa jälkeen mulle takas. Treenien jälkeen oli jo tosi märkää ja suunnitelmista poiketen Hoppu jäi autoon, Sinni pääsi Lilyn kanssa lenkille.
Ruokapäivitys: Hoppu syö nyt aamu/päivän aikana desin ja illalla toisen desin Acana junioria. Sinni illalla desin ANF performancea ja toisen saman merkin tavallista adultia. Sain alennuksesta ton adult säkin kaupan päälle vaikka performancea vaan halusin koklaa, toi adultti on jo aiemmin hyväksi todettu. Performance on nyt viimein ihan huippulöytö, sopii Sinnille ja on kuitenki ihan energistä ja vielä just sopivan kokosta nappulaa! Aika halpaa ja helposti saataavaakin vielä!
Lisäksi mulla on vielä tota Roburin penturuokaa, joka on nyt vähärasvasempaa kuin noi Acana ja performance. En tiiä mitä sillä teen, sopii kyllä siis molemmille, mutta ihan turhaa nyt. Ja kaiken huipuksi selvitin sen virolaisen puolikostean ruuan Cistalta, oli Techni-Cal. Löysin sitä jopa säkin mini puppya. Ja voi perse! Se onkin ihan kuivaa! Pyysin Cistaa silti tuomaan sitä Virosta, jos olis siellä pehmeetä... Mutta nyt mulla on siis myös 3 kg säkki sitä, mitähän sillä tekis? Tai siis joo, kyllä sen syötettyä saa, mutta ihan turhaan senkin tähän sotkin.
Mä kun haluisin nyt löytää namiratkasun. Hoppu ei oo kovin indenä nappuloista namina, eikä kanakierrekään mitään ylintä herkkua oo. Sydämestä tuli se ripsa. No joo, ei se puolikostea nappula siis sellasta treeninamia nyt oliskaan, lähinnä lenkkinappulaa. Haluisin kuitenki alkaa jo naksuttelee ja joku huippunami pitäs keksii. Kokeilin kyllä sydäntä nyt uusiks eilen ja taisi olla ok. Ehkä mä nyt alotan naksuttelun sillä. (Ihme ongelmia sitä taas kehittää.. onhan tässä sekin ongelma, että keittiön matto on nyt otettu pois ja missä mä muka naksuttelen kun siinä oon aina ollu..)
Joo ja ostin Hopulle eilen pannan viimein, se on oranssi ja hyvin ärsyttävä kantajansa mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti