Martta-täti tuli viikoksi iloksemme. Vaikka hyppysellinen sarkasmia on tästä luettavissa, niin on tuo oikeasti ihan mukava koira. Juuri oltiin isojen tyttöjen kanssa lenkillä ja Martta se taas on fiksu ja helppo kun Sinni järjestää kohtauksia ihan kaikesta. No olihan tuolla jo vähän hämärää... mutta tarviiko jokaiselle ihmiselle silti haukkua? Ihmisten kohdalla päätin jo vaihtaa nyt sellaiseen taktiikkaan, että kohdatkoon sitten kauhunsa. Sinni joutuu siis ohittamaan pelottavat ihmiset niiden puolelta, ei pääse mun taakse turvaan pöhisemään enää. Ainakin tällä pikakokeilulla oli tämä tepsi.
Päivällä oltiin sukuloimassa itin veljen kallioisella omakotipihalla. Kyllä oli vuoristokoiria mulla siellä, tosi hauskaa oli tyypeillä.
Viimein selvisi myös Hopun oikea isä, se on Urkki, maailman nopein koira!! Hyvähyvähyvä! Nyt pitää vaan vielä tavata se isä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti