Ilmoja pidelly

Aika on juossut hirven lailla, johan se taas viikko vierähti. Mitä jäi käteen? Ainakin vettä tuli niin, että tietää tulleen.

Maanantaina satoi. Mentiin silti urheasti Oilin ja Kistiinan kanssa koko sakki Ojankoon. Tein Sinnin kanssa korokekontakteja kahden tolpan välissä. Tarkoitus oli tähdentää sitä, että siihen oikeeseen paikkaan pitää pysähtyä, vaikka vauhtia nyt sattuis vähän olemaanki.

Sai laittaa tolpat tosi lähellä, ennen kuin pystyi pysähtymään. Olin ihan epätoivonen, kun niitä tolppia lähensin ja aina vaan valui yli.. Taisi noin metri olla matkaa kun alkoi vauhti olemaan sitä luokkaa, että pysähtyi. Siitä sain sitten pikkuhiljaa matkaa taas lisättyä ja lopussa tuntui, että ehkä tuo vielä oppii pysähtymään.. Tosin olihan se taas väsyneempikin.

Sitten otettiin yhdet toistot kummaltakin puolelta keppejä, maltilla palkaten. Oli niin väsy, että ei olisi millään keskittynyt aloittamaan oikein, mutta kun sisään pääsi niin teki hienosti loppuun. Ja mä maltoin palkata vasta kun tuli ulos! Mikähän kiire siinä muka on? Kyllä Sinni jo tajuaa mistä palkka tulee, vaikka kerkiäisi kunnolla ulos asti...

Martan kanssa leikin kahden lelun leikkiä ja tein jotain hyppykuviota. Ne sujui oikein hyvin, kepeistä tai kontakteista sillä ei ole hajuakaan. Lähdössä istuminen oli hallussa ja oli oikein kiva ohjata etenevää koiraa :)

Hoppulin kanssa leikittiin vaan wuballa, ihanasti se vaan tuokin sitä! Hän oli myös loppulenkillä mukana, tosin se ei sateessa ollut kovin pitkä rupeama.

Tiistaina satoi melkein koko päivän, mutta jossain välissä pääsin äkkiä ulos. Lähdettiin koko lauman kanssa metsään. Tarkoitus oli mennä hengaamaan rannalle, mutta ei siitä kovin pitkää ja nautittavaa retkeä tullut kun sää oli mitä oli. Käytiin kuitenkin yhdellä rannalla ja tyypit kaahaili siellä ihan riemuissaan. Hoppukin jaksoi koko pitkän retken hienosti. Kanniskelin sitä aina välillä, mutta halusi aina pian takaisin temmeltämään. Taisin iltasella vielä naksutella kaikille.

Myöhemmin illalla vietiin Martta pois, sinne itin veljen perheen riemuksi. Ei Martasta muuten mitään haittaa ole, mutta tämän pikkupentuajan nyt ainakin haluaisi panostaa kaiken ylimääräisen energian Hoppuliin.

Keskiviikkona satoi. Hoppu oli mulla mukana työpäivän ja leikittiin aina välillä jotain. Käytiinpähän hakemassa taas säkki ruokaa! Nyt nimittäin löytyi puolikostea kunnollinen ruoka!! Nimi on Platinum Natural ja sitä myy vain yksi tyyppi Suomessa. Onneksi tossa Kilossa, ja ihan saavutettavissa. Merkistä olisi olemassa pentuversio, jossa pienemmät nappulat, mutta nyt oli saatavilla vain aikuisten. Otettiin sitä, palkkatarkotuksessa se pitää pistää neljään osaan. Maistuu ainakin!

Sinnin kanssa käytiin extreme-pyöräilemässä illalla. Oli pimeää, satoi, tiet täynnä kuoppia ja lätäköitä. Pimeällä Sinni tietysti näkee mörköjä joka paikassa ja sätkii milloin mihinkin suuntaan. Haukkupanta ei toimi sateella ja tietysti kaikki kylän koirat oli just nyt ulkona. Melko vaivatta päästiin suurimmasta osasta ohi, mutta poikkeuksia oli. Eräät ääliöt tuli kahden malin kanssa pitkillä hihnoilla koirat edellä kiskoen ja räyhäten. Melko vaarallista polkea niin, että Sinni kiskoo täysiä ajotielle koirista vastakkaiseen suuntaan. Ei siinä voinu muuta kun pysähtyä ja odottaa niiden menevän ohi.

Toiset ääliöt oli ihan ystävällisiä ja ongelma oli enemmän meidän. Toinen osapuoli tulee vastaan väärällä puolella tietä joten pysähdyn vaihtamaan Sinniä toiselle puolelle. Silloin toinen osapuoli tulee meidän takaa myös väärällä puolella tietä, eli sillä mihin yritän Sinniä vaihtaa... Totesin olevani umpikujassa ja odotan että ovat ohittaneet toisensa ja katson sitten mitä teen. Eihän nämä tietenkään ohita! Jäävät leikittämään koiriaan, vallaten koko tien leveyden. Ja me siellä odotetaan Sinnin yrittäessä rähjätä minkä kerkiää.. Lähdin sitten takaisinpäin ja toista kautta kotiin. Ei tainnut olla kovin hyvä tai terveyttä edistävä lenkki tämä, rankka se kyllä oli ja aivan naatteja oltiin molemmat sen jälkeen.

Illalla vielä järjestettiin Hopulle lastenhuone eteiseen. En halua enää yhtään yötä nukkua puoliksi hereillä valvoen kakaran puuhia. Saa luvan alkaa opettelemaan meidän rytmiin. Nyt hänellä on rajattu turva-alue, jossa ei voi tuhota tai sotkea mitään. Alueelta pääsee kulkemaan kaksiovisen häkin kautta, joten se on helppo sulkea tai avata tarpeen mukaan. Lisäksi ajattelin, että Hopun on helpompi hyväksyä kohtalonsa kun häkki on tuttu elementti jo muuten, eikä sieltä pääse mitenkään pois. Jos olisi vaan kompostikehikkoa, niin saattaisi kiivetä kun se kerran on mahdollista. Tuonne jäi oikein nätisti ja yöt on nyt menneet mielettömän ihanasti. Minä saan nukkua! Pissaa ja kakkaa tonne kertyy, mutta ne on kaikki paperilla eikä karvamatolla enää! Karvamatot lähti muutenkin nyt kokonaan pois, kun ne tuntui olevan olemassa pissaa varten.

Torstaina satoi. Kävin ennen treenejä pienen lenkin ja päivän kotona olleet koirat oli oikein riekuissaan. Treenien jälkeen kaivoin märät koirat autosta ja nyt käytiin vähän pidempi lenkki. Enää ei satanut, mutta maailma oli niin märkä, että melkein sama se oli. Lenkin jälkeen Hoppu pääsi leikkimään Jesse kelpin kanssa. Ihan hyvin se taisi mennä, vaikka itse tuppaan kammoilemaan näitä Sinnin jäljiltä. Pitää ottaa uusiksi säännöllisesti.

Perjantaina oli kaunis päivä! Paitsi tietysti jouduin yhden hyvän aamun jälkeen nyt heräämään taas liian aikaisin. Sinnillä oli nyt hätä, se oksensi sille ainoalle matolle mikä jäljellä oli. Se on tässä pikkuhiljaa taas mennyt huonommaksi, on pieniä oksennuksia tullut aiemmin viikolla. Kakkakin ollut vähän löysää ja eilen illalla ihan vetistä. Ei taas ole ruoka-asiat hyvin. Jäi päiväksi kotiin yksin parantelemaan ja oli kiivennyt häkkiviritelmän yli papereille ripulille :(

Iltapäivällä käytiin Sinnin kanssa kahdestaan hyvä lenkki. On selkä taas kippurassa, useampaan otteeseen sitä jumppailtiin ja ei rentoudu kokonaan ei. Tosin osansa oli myös sillä, että jumpat sijottui aina rantaan. Haluan nyt syksyn aikana saada rantamielentilaa alemmas. Rantaan pysähtyminen ei tarkoita hirveää huutoa ja riehumista, eihän? Mutta siis oli se selkä huono muuallakin, liikkeiden perusteella. Sitä en tiedä paljonko mahakipukin siihen vaikuttaa.

Hoppu on tänään ollut tasan kolme viikkoa meillä ja eihän Sinnin fysiikan ylläpito ole ollut ihan yhtä tapetilla tässä kuin ennen. Se on leikkinyt ihan hirveästi ja normilenkkejä on ollut vähemmän. Ja se hullu pyörälenkkikin saattaa vielä näkyä.

Voi voi, Sinni paralla on nyt asiat huonosti. Se on syönyt nyt aika villisti kun olen kuvitellut, että se sen kestää. En edes osaa sanoa mitä se on syönyt, kun niin paljon eri nappuloita olen tässä pyöritellyt. Tällä hetkellä tuolla on säiliöllinen miksausta, jossa Roburin penturuuan jämät, Acanan penturuokaa ja ANF Performancea. Lisäksi on säkki ANF Adultia ja tietysti tuo ihana Platinum. Selvästi ainakaan Paltinumia Sinnille ei kannata antaa. Se on tosi tujua. Mutta nuo kaikki muut on olleet käytössä jo jonkin aikaa, olen luullut niiden olevan ok.

Sinnihän söi Roburia ja Franksia päällekkäin ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, lopussa pelkkää Roburia. Sitten saatiin samaan aikaan tuo Acana ja ANF:t. Hoppu söi alussa Roburia ja Acanaa, Sinni silloin taisi siirtyä aika nopeasti ANF-miksiin, jossa suurin osa adultia. Söi silti Hopulta jääneitä noita muitakin. Siksi päätin yhdistää nuo kaikki tujummat ruuat. Ajattelin, että kaikki on jo Sinnille tuttuja. Annoin nyt Sinnille pääosan mixiä, jatkeeksi adultia. Kakka on koko ajan ollut hyvää, vähän ehkä löysää sillon tällön. Mutta niitä oksennuksia on pienesti tullut sillon tällön, voi kun muistais millon. Ruohoa tuo on syönyt jo pitkään. Kunnossa se ei siis ole, vaikka niin olen tahtonut ajatella.

Luulen, että Platinum, vaikka olikin vain maistiaisena, katkaisi kamelin selän. Oliskohan noissa nyt sitten kalaa kaikissa muissa paitsi Roburissa ja vahvuushan on noussut tosi paljon. Nyt annan vaan tota adultia ja toivon, että laimeus rauhottaa mahan. Jos ei toimi, niin pitää mennä ostamaan jotain kalatonta mietoa taas. Ja Hopulla on sitten ihan hulluna ruokaa.. Mutta kasvavana lapsena se onneksi syökin ihan tehokkaasti.

Lenkin jälkeen Sinni tunsi ilmeisesti olevansa jo parempi ja leikitti Hoppua niin kauan, että pentukaan ei enää jaksanut.. Vaikka oli siis ollut nukkumassa sitä ennen tosi pitkään. Että näin, mitäs teillä?