Kumikana

Torstaina Hopun leikeissä hajosi ihanakätevä minikumikana. Se olikin joku löytötavara vuosien takaa, jonka arvon vasta Hoppu oli nyt osoittanut. Torstain tokalla hukilla se antoi periksi ja siksi perjantaina ei ollut luottolelua enää hengissä.

Perjantai oli minulla tosi täysi työpäivä, mutta olin päättänyt mennä illalla treeneihin ja niin tein. Se tarkoitti, että koko päivän kotona odottaneet koirat äkkiä autoon ja suorinta tietä kentälle. Luulin, että Hoppu olisi räjähtänyt käsiin, mutta mitä vielä. Nyt ei leikistä todellakaan tullut enää mitään. Ei jotenkin sitten tuntunut sujuvan mikään mihin leikki liittyi. Ei leikkinyt edes muuten vaan. Namihommat kyllä hoitui, kontaktia ja rengasta tehtiin ihan menestyksellä. Voisin sanoa, että osataan nyt rengas! Älykkölapsi <3

Siitä leikkimisestä on nyt salaa päässyt tulemaan ongelma. Olen yrittänyt ja mielestäni onnistunutkin olemaan stressaamatta mistään, nauttinut vaan pentuilusta, treenannut ja kouluttanut vaan kaikkea kivaa miten hyvältä tuntuu. En ole huolestunut tästä leikkiongelmasta, vaikka se on nostanut tässä päätään jo usempaan otteeseen. Mutta nyt on pakko vähän keskittyä ja miettiä, tällä menolla olen saamassa aikaan suurta ongelmaa. Nyt pitää tietoisesti lakata kaikki ongelmaan liittyvä. Nyt ei käytetä leikkiä palkkana enää. Leikitään muuten vaan, ilman mitään vaatimuksia ja ihan Hopun ehdoilla. Kaikki treenaaminen namipalkalla, vaikka sitten kupilla.

Toivottavasti se haisteleminen loppuu. En ala sitä kieltämään, kun tarkoitus on yksinkertasesti olla itse kiinnostavampi. Jos haistelee, niin tiedänpä taas tekeväni jotain väärin. Keskeytän sen tietysti ja estän, mutta en tee siitä numeroa.

Sinni pääsi perjantaina tekemään hyppytekniikkaa. Tehtiin ilman sitä putkea nyt niin voitiin keskittyä oikeaan asiaan taas... Tehtiin perussarjan lisäksi vaan korkeudenarviointia. Nostin ihan 45 asti ja tosi rennosti meni kaikki. Kun siitä laskin takaisin niin hyppyihin jäi joku jännite, oltiin siinä vaiheessa tehty jo niin paljon, etten sitä jäänyt hinkkaamaan. Paljon kivaa tekemistä oli ollut.

Varsinainen treenaus oli tänään Kiusan kanssa. Eka kerta treeneissä pentujen jälkeen. Ei me siitä mitään paineita otettu, sen kun nautittiin. En aio enää miettiä mitään tavotteita Kiusan kanssa. Tehdään sitä mikä sujuu ja nautiskellaan. Sillä sujuuhan se! Ihanasti irtoaa ja ohjautuu kaukanakin kun on itse vaan looginen ja rauhallinen. Upeasti tekee kontaktit ja kepit. Mun liikkeeseen jää edelleen kiinni liikaa jos pitää paljon liikkua yhdessä. Sitä pitää vaan oppia hallitsemaan, että saa vaihdettua moodia kesken radankin. Varmaan Kiusa kyllä vaihtaa moodia heti kun itse sen teen, eli keskittyy jalkoihin vaan jos minäkin keskityn, seuraa käsiä jos itse käytän niitä kunnolla. Eikä meillä mitään hätää niiden lentävien lähtöjen kanssa ole kun niin upeasti lähtee kauaskin. Itseasiassa luulen, että alut tulee olemaan helpoimpia kun sillon vielä itsekin on rauhassa.

Ennen ja jälkeen lenkkeiltiin koko sakki. Vastaan käveli kokonainen armeija ja hienosti käyttäydyttiin. Poppuli tietysti kaikkein parhaiten.

Lauantaina olin ELMA- ja Lemmikkimessuilla. Saalistin meille kasan kumikanoja, pitäisi vähän aikaa riittää. Lisäksi panostin bitter spray:hin kun sain heti kotoa lähdettyäni puhelun, että Hoppel nakersi eteisen nurkkaa. Alkaa olla aika ruma nurkka jo, ilmeisesti sitä pitää aina vähän maistella kun jää oven väärälle puolelle minun lähtiessä kotoa. Tämä spray oli niin hyvää, että Hoppu nakersi maustettua seinää entistä innokkaammin... palataan Tabascoon.

Lauantain muita aktiviteettejä oli Sinnin pyörälenkki ja Hopun iti-tytäl- lenkki. Aamulla ja llalla siisti pentu tietysti kävi kylvyssä taas ja pesi tuttuun tapaan samalla koko huushollin.

Se on ajoitus, ei voima

Ihana huurteinen ja aurinkoinen pakkasaamupäivä PAWin merkeissä. Voisko paremmin ollakaan?

Simpan kanssa ekaksi pimputeltiin "rytmitystä" putkelta törkkäsyyn. Herkkään se reagoi jos vaan osaa oikein ajottaa. Mun pitää ottaa myös oma liikkuminen pimputteluun. Ei sitäkään saa alkaa välttämään ja pelkäämään.

Populin kanssa piti vaan leikkiä, mutta osasin jotenkin olla niin väärin, että nenä veti vaan maahan. Neuvottomana tultiin vaan pois ja parkkiksella leikki alkoikin luistaa taas normaaliin tyyliin. Käytiin sitten pikavierailulla kentällä ja otettiin tosi hyvät leikit ja sitten pois.

Sinnin toka vuoro oli varmaan joku ennätys, ainakin puoli tuntia häntä putkeen työstettiin. Aiheena oli kontaktit. Hyvin kesti toistoa tyyppi, tai miten sen nyt ottaa, Sinni ei taida sitä edes tajuta toistoksi. Kerta toisensa jälkeen hän lähtee suoritukseen ihan kuin ekaa kertaa, ihan sama huuto ja älytön riekkuminen. Hyvä onkin, että kestää toistoja, koska niitä todella tarvitaan. Kyllä siinä junnatessa pikkuhiljaa tuloksia saatiin. Sinnille on erikseen käsiteltäviä haasteita ennen kontaktia olevat esteet, kontaktin ja palkan välissä olevat esteet, palkattomat kontaktit, kontaktin ohi juokseva ohjaaja... Kaikkea piti treenata ja viilata vuorotellen, ennen kun kuvio hyppy-A-3hyppyä-puomi onnistui.

Todettiin, että on oltava ehdoton, jos vain toinenkin takatassu käy maassa-> ei palkkaa, uusiksi. Ei haittaa vaikka tulisi tuhat yritystä, helpottaa ei saa, kyllä se lopulta pystyy pitämään ne jalat kurissa.

Lisäksi kannattaa näin kontakteja treenatessa pitää rimat tosi matalalla ja ohjata ne hypyt mahdollisimman helposti, vaikka liikkeellä auttaen. Ei siis tarkota viemistä vaan vauhdin ottamista.

Jauhamista ei tosiaan saa pelätä, se tekee vaan hyvää, kunhan säilyy maltti ja osaa muokata palkkaa ja vaatimusta niin, että tulee onnistumisiakin välillä.

Sinnin kanssa uurastaminen vei tehokkaasti mehut minustakin ja tehtiin Hopun kanssa lopussa vaan hyvin nopea ja tehokas leikkipyrähdys. Oli kivaa, hienosti meni, nenä ei kerinnyt maahan ollenkaan.

Loppuun vielä hyvä lenkki kauniissa huurremaailmassa ja Ikeaan syömään suussasulavaa tryffelikakkua.

Illalla treeneissä oli vaan yksi ohjaaja, kahdella koiralla sentään. Saatiin hienoa rataa aikaseksi ja vuosisatojen solmu auki :) Tavallaan. Satu on aina halunnut ohjata kauniisti ja pienieleisesti, mutta vuosien varrella ohjaus on mennyt koko ajan voimakkaammaksi kun valtavirtaneuvot vie siihen suuntaan. Pikkuhiljaa oma visio on hävinnyt ja on jäänyt vain vääntäminen. Ei siinä tarvi kun vaihtaa näkökulmaa, satsata ennemmin ajoitukseen kuin ohjauksen voimakkuuteen. Niin vaan saatiin keijukaismaisella ohjauksella tosi kaunista, nopeaa ja tehokasta rataa. Tosi ihanaa!!

Tylsää

Ei tapahdu yhtään mitään.

Eilen kävin ihan normilenkin pimenevässä Uutelassa. Koirat ei kovin paljon keskenään leikkineet, joten aika kevyt päivä oli. Illalla tein vielä jotain häkkileikkejä, mutta oma maltti ei nyt riittänyt niin ei ollut mitään superia.

Hoppu kakkaa yöllä ihan tolkuttomasti, koska syö nykyään niin iltapainotteisesti, melkein 3 mittaa joskus yhdeksän aikaan (aamulla yhden ja illansuussa yhden). Samaan aikaa syö Sinnikin ja olen ajatellut, että pakkohan pennunkin on lopulta samaan rytmiin tottua. Mutta jos nyt kuitenkin vielä toistakseksi tasottaisi syömistä päivän mittaan enemmän niin saisi suurimman osan kakasta ulos...

Tänään käytiin pitkästä aikaa Oilin kanssa lenkillä, Sinni pääsi viimein esittelemään bestiksensä Hopulle. Oikeastaan Hoppu esitteli itse itsensä parhaiten ja kaksikko leikki oikein makoisasti ennen kun Sinni peto pääsi autosta. Kolmikolla leikki ei oikein lähtenyt koko lenkillä kulkemaan. Mun riiviöt vaan kiusasi Oilia, joka joutui kaikessa pasifistisuudessaan jopa murahtelemaan Hopulle. Hoppu ei edes yrittänyt leikkiä vaan vaani ja hyökkäili näykkien. Sinni ei sitten osannut tehdä muuta kun huutaa. Ehkä he vielä oppivat leikkimään yhdessä.

Kotiin tullessa leikittiin autolla häkkipelejä. Sinnin kanssa oli todella paljon vaikeampaa ja koko ajan sai alottaa alusta. Hoppu oli taas ihan fiksu. Kylmyys vei lopulta maltin multa, mutta eiköhän tuosta jotain hyötyä ollut.