Mainioita hetkiä

Tiistaina päästiin ekaa kertaa pitkästä aikaa ihan tavalliselle lenkille. Sää oli leuto ja sen huomasi Sinnistä selvästi. Sinni oli riemuissaan, ravasi rennosti, hepuloi hangessa, haastoi Hoppua leikkiin, toi mulle keppiä.. Turkki sai lumikuorrutuksen, mutta jotenkin se tuntui nyt jäävän pintaan, ei tullut yhtään kylmä. Olipas mukavaa!

Lenkille osui se jyrkännekohta, johon jäätiin Hopun kanssa jumiin aikaisemmin. Nyt otin vekaran ajoissa remmiin ja pidin siitä visusti kiinni kun hyppäsin itse alas. Aika rumasti täytyi neiti harata reunalle, mutta sitten reunalta oli helppo nostaa alas. Nostin sen vielä uudestaan ylös ja syötin namia siinä reunalla. En tiedä oliko tosta nyt mitään hyötyä, koska ei Hoppu siinä lopuksi syönyt sylissä namia. Täytyy kai alkaa pitämään sitä ylipäänsä sylissä enemmän jos korkeanpaikankammo helpottaisi. Heti maassa oli kyllä oma itsensä ja jäi kerjäämään nameja.

Keskiviikkona oli aamulla lenkkiaika. Puolikkaat puhelinjohdot toimi ihan yhtä huonosti kuin kokonainen. Pakkasta oli taas kivasti, joten muovinen kierre jäätyi asentoonsa, Hopulla aika pitkäksi, Sinnillä lyhyeksi. Siinä olikin kiva juosta omituisten tankojen kanssa.. Sinni ei hirveän hyvin ravannut kun joutui olemaan niin lähellä. Sukat jalassa toimi taas hyvin ja ilman takkia tarkeni Tööttö.

Sitten päätinkin lähteä testaamaan uuden uimalan. Se on ihan naapurissa ja kolmatta kuukautta auki ja minä menen vasta nyt! Paikka oli ihan hieno ja kaikki meni hyvin. Saatiin mennä jo ekalla kerralla ilman uittajaa kun ollaan niin ammattilaisia. Ei ollut vaan kovin pro olo kun kummankin koiran sain työläästi väkisin repiä altaaseen alussa. Sitten kun Hoppu oli kerran saatu veteen niin lapsihan hullaantui. Ensimmäiset 20 min Hoppu hoiti itse viihdyttämisensä. Sinniä laitoin koko ajan narusta veteen ja sain käydä vahtimassa, että hän noukkii lelun mukaan. Hoppu seuraili mukana, ui ympyrää lelu suussa, kävi välillä rampilla ottamassa vauhtia loikatakseen takaisin uimaan.

Viimeiset kymmenen minuuttia jouduin heittämään lelua molemmille ja Sinni piti jo vetää uimaan aika väkisin. En ymmärrä mistä sen vastahakoisuus johtuu. Selvästihän se väsyy siis, mutta miksi? Se ui liivien kanssa ihan hyvässä asennossa ja on uinut jo tosi paljon. Miten sen kunto ei muka nouse? Ei se mitenkään niin tunnemyrskyssäkään siellä vedessä ole, että se rasittaisi. En tiedä. Me vaan jatketaan harjoituksia, hyvää uiminen joka tapauksessa Sinnille tekee. Niin ja syvässä hiljaisuudessa tämä kaikki edelleen tapahtuu. Sinnistä ei mitään huutoa edes saa esiin paitsi ympäristön vahtimista. Lelut ei häntä kovin paljon kiinnosta.

Illalla oli todella väsyneitä koiria.

Tänään oli aika mennä hallille pitkästä aikaa. Tarkoitus oli tehdä hyvä lenkki Ojangossa ennen treenejä, mutta eihän siellä pysty mitään pitkää kiekkaa tekemään. Lumi tukkii ja sähkötyömaa katkaisee kaikki reitit. Jonkunlainen tarpeidentekoretki tehtiin ja sitten halliin. Tavoitteeni on saada aikaan se onnellinen tila, jossa voin pitää molemmat koirat radalla samaan aikaan. Siis toinen odottaa hiljaa ja kiltisti reunalla kun toinen tekee.

Tavoite on tällaisten koirien kohdalla vähintään haastava, ellei mahdoton. Mutta nyt talven ajan ainakin olisi kiva pitää kummatkin sisällä koko ajan eikä ravata autolla joka välissä. Treenataan sitten vaan semmosia juttuja, että onnistuu yhdessä oleminen. Oikeissa treeneissä sitten ovat yksitellen mukana ja tehdään vauhdikkaammin.

Kotona naksutellessa toinen koira odottaa aina kiltisti selän takana kun toinen tekee. Tästä oli siis helppo ottaa lähtökohta. Hopulle tämä oli helppo nakki, sillähän ei ole oikein muutakaan käyttäytymismallia hallille. Sinnillä on vähän toinen juttu. Jo pelkästään hallissa oleminen on Sinnille tosi jännää. Siellä pitää huutaa varmuuden vuoksi koko ajan. Sen oli vaikea keskittyä naksuttelujuttuun omalla vuorollaan. Odottaminen oli silti Sinnille se vaikein juttu. Sehän menee ihan kipsiin kun sen laittaa seinään. Seinässä kiinni ollessa ei voi syödä, olo on tosi paha. Ilmeisesti se ahdistuu kovasti kun on jumissa ja yksin. Vaikka siis oltiin siinä juuri ja juuri Sinnin ulottumattomissa ja ihan turvallinen sillä oli olla. Mutta sen mielikuva on vahva ja sillä lailla totuudenmukainen, että paljon kauempanahan mä yleensä olen. Mitään sille ei ole seinässä koskaan tapahtunut. Paitsi silloin pikkupentuna se kaatoi kangaspakan päälleen ollessaan kytkettynä sen viereen Marjaniemessä pihalla. (kuulostaa omituiselta, mutta kangaslasti oli siis juuri tullut ja Sinni piti pitää sivussa vähän aikaa)

Annoin sitten Sinnin olla irti, kunhan pysyi siellä hihnojen luona. Nätisti hän kyllä pysyi siellä, mutta ei se tilannetta helpottanut. Tein lyhyitä vuoroja, että sain paljon vaihtoja ja tilanne meni siihen, ettei Sinni halunnut vuorollaan tehdä enää mitään kun ennakoi jo odottamaan joutumista.. Pitää vaan jatkaa vielä iisimmin. Eiköhän rauhallisessa hallissa mukavasti hengaillen pikkuhiljaa saada Tööttö rentoutumaan.

Hoppu käytti vuoronsa tehokkaasti. Se pyörii jo kumpaankin suuntaan tosi hienosti etutassujen ympäri. Pitää vaan saada käskyt vielä eriteltyä niin pystyy hallitsemaan sitä pyörimistä.

Lopussa tein Sinnille vielä parit 10 cm korkeat perussarjat. Ei siitä paljon iloa ollut kun Sinni oli ihan kipsissä edelleen. Muutama melko rento toisto saatiin. Hoppu sai vuorostaan leikkiä pallolla vikaksi. Olipa kivaa neidillä.

Ojangosta lähdettiin vähän ajelemaan. Käytiin tilaamassa Sinnille haalareita :) Pian Sinnikin tarkenee hangissa :) Itse sovittelija alkoi olla jo ihan poikki. Hän oli jopa ihan hiljaa autossa kun pysähdyttiin! Hän on matkustanut mun vieressä ja saanut namia haukkujen sijaan. Silti ne huudot on sieltä aina tulleet jos vaan ei ole ollut juuri namia suussa. Tänään siis Sinni oli ihan hiljaa. Melkein apaattisena nuokkui vaan paikoillaan. Itseasiassa se ei edes halunnut namia enää. Onkohan se nyt sitten kipeä? Ei syönyt iltaruokaakaan, vaikka siinä oli mahaa ja kaikkea. Katsotaan nyt alkaako yskimään kohta. Vai oliko oikeesti niin rankkaa olla rauhallisesti hallilla.

On kyllä itselläkin nyt vähän kipeä olo, toivottavasti päästään huomenna testaamaan mun uusin juoksunaruviritys ;)

Elämää!!

Hiiohei! Me alettiin taas elämään, pakkaset helpotti ja puhelinlankaki löytyi jo testiin!

Lauantai-iltana Hoppu oli jo niin hirveä kauhukakara, että päätin ottaa sen lenkille heti kun mahdollista. Heräsin siis sunnuntaiaamuna kahdeksalta ja riemukkaasti lähdettiin ulos. Pakkasta oli 25 astetta joten takit kaikille päälle ja Töötölle villasukat. Ei me oltu kuin 20 min, mutta sekin tuntui oikein helpottavalta. Hoppu sai kaahata pitkin hankia minkä jaksoi ja jaksoihan se. Sinnistä tämä ei ollut ihan niin hauska lenkki, ei oikein riitä hänen huumorintaju tällaiseen talveen.

Ihan hetken oli vähän rauhallisempaa kotona lenkin jälkeen. Tosiaankaan tuo pentu ei ole kipeä. En usko sen olleen kipeä enää vähään aikaan, mutta kai se oli parempi odottaa kaikkien pienimpienkin köhähdysten loppumiseen.

Maanantaina suunnattiin Hyvinkäälle uimaan. Hopulla riitti virtaa taas, se loikki altaaseen välillä reunoiltakin. Sinnikin oli ihan reipas, mutta sitten vasta reipastuikin kun otin toisenlaisen lelun sille. Näkyvämpi ja pehmeämpi lelu oli niin kiva, että Sinnikin meni ihan itse taas veteen.

Kotimatkalla kävin etsimässä "puhelinjohtoa". Se on siis joku hydrauliikkatarvike, spiraaliletku, ilman liittimiä. Siellä oli valikoima vähän nafti ja tietoja niissä harvoissa niukalti. Olisi ollut sellaista n. 3 cm halkaisijaltaan, mutta se vaikutti niin lyhyeltä, että valitsin seuraavaksi kapeimman, 5cm leveän. Tuosta sain selvää sen, että vaikka se kasassa ollessaan on alle metrin pitkä niin venyy jopa 6 metriin, pitäisi riittää.

Iltasella lähdettiin kokeilemaan uutta välinettä. Laitoin sen kokonaisena Hopulle ja Sinni oli fleksissä.

Hieno spiraali venyi heti kättelyssä kahjon Hopun kaahauksessa sinne kuuteen metriin. Eikä sitten palannut. Juostiin siis 40 min sellasen painavan melkein kolmen mertin remmin kanssa, joka venyi ihan tolkuttomasti vielä siitäkin. Mulla oli tosi hallittu ja turvallinen kombo kun toinen painelee viiden metrin fleksissä missä sattuu ja toinen ainakin yhtä kaukana sitäkin hullummin. Kummatkin oli siis kiinni vetovyössä ja niitä oli vähän hankala siitä nopeasti ottaa hallintaan. Onneksi vasta loppumatkasta mentiin niin lähellä autotietä, että oli pakko haalia remmejä käsiin.

Mulla on niin hienosti käyttäytyvät koirat, että ei mitään vaaratilanteita saatu aikaan :) Jostain syystä oikeasti kumpikin oli aika siivosti. Sinni ei huutanut koirille, vaikka meni edellä, kunhan kerran aina muistutin. Hoppu kyllä yritti vähän väliä leikkiä remmillä, mutta lopetti aina kiltisti yhdellä sanalla. Vaikka siis huitelivat siellä viiden metrin päässä. Silti Sinnikin ravasi taas ihan nätisti ja rennosti. Hoppu meni välillä myyränä penkkaa pitkin, supersöpöä! Hän vaan niin kovasti tykkää lumesta.

Tänään on ollut rauhallista ja rentoa kotona, ihanaa! Puhelinlangan jaoin nyt kahteen osaan. Jännä nähdä miten toimii tuollaiset pätkät. Ja meneekö spiraalit ihan hirveeseen solmuun keskenään...

Ty-yy-yy-yylsäää-ää-ä

Hoppu köhii vieläkin. Kerran päivässä kun sopivasti innostuu. Tässä on nyt viikko sairastettu ja alkaa tuntua aika älyttömältä. Ei ole järkeä pitää energistä pentua neljän seinän sisällä ihan loputtomiin ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sinnillä on ollut tylsää sitten säiden takia. Ollaan käyty juoksemassa ma, ti to ja la, mutta ei sitten muuta. Ei Sinnin kanssa voi lähteä tonne hankiin temmeltämään kun jäätyy näillä pakkaslukemilla jo muutenkin. Eikä me ole saatu pakkasvarustusta haalittua kasaan. Sinnillä on ollut takki päällä ja se on ollut fleksissä. Ravia ei ole näkynyt juuri yhtään, lähinnä Sinni könkkää ja jännittää. Maailma on niin kamalan vaarallinen ja epämiellyttävä paikka. Sinni ei kertakaikkiaan halua olla ainoa koira.

Tänään neuloa pyöräytin Sinnille villasukat. Olen itse pitänyt villasukkia varvaskenkien päällä ja on tarennut ja toiminut mainiosti. Kyllä ne varmana Sinnilläkin toimii. Jesarilla sukat kiinni ja menoksi! Pari minuuttia ihmetteli töppösiä, mutta ulos päästessä kaikki huomio suuntasi tietysti tärkeään ympäristön tarkkailuun. Ei nostellut kinttuja kertaakaan, vaikka köntysteli melkein tunnin tuolla 20 asteen pakkasessa.

Sisällä on naksuteltu joka päivä ainakin toinen ateria. Sinni käyttää aina pari vuoroa venyttelyyn ja jumppaamiseen. Toivottavasti pysyy näin jotenkin elastisena sen selkä.

Hopulaari on kunnostautunut palloleikeissä. Se toisi palloa koko ajan ellei se jotenkin aina vierisi sohvan alle. Mun kanssa palloleikki on sitä, että tuodaan pallo, annetaan kauniisti käteen ja juostaan hakemaan. Isin kanssa pallolla leikitään työntämällä se sohvan alle ja vinkumalla isi apuun ja sitten purraan isiä kun se kaivaa palloa esiin. Heti kun pallo on takaisin Hopulla se joutuu takas sohvan alle..

Lisäksi Hoppu on käyttänyt aikaa harjoittelemalla silppuamista. Hän silppuaa kohteen erittäin pieneksi ja tasaiseksi hileeksi. Onneksi kohteet on olleet vain pahvia ja paperia, ihan laillisia siis.

Sisäsiisteys on kärsinyt kovan takapakin. Kerrostalossa on aika työlästä saada pentu ulos joka välissä kun ulkoilua ei muuten harrasteta. Raivostuttavaa. Kaiken kukkuraksi on ollut ripulia parit kakat... Ilmeisesti olen antanut liikaa kookosöljyä välillä.

Toivotaan, että viimeisetkin köhät on köhitty jo ja pakkaset alkaa hellittämään niin päästään pian normaaliin elämään.