Kun Hoppu lampaan näki

Jasso. Keskiviikkona normilenkki. Pakkasta vähän, maassa paljon lunta. Rankkaa oli mulla. Oli sykemittari mukana ja keskisyke paljon korkeempi kuin juoksulenkillä.. Tötterströmmin turkkihuolto pelasi melko hyvin ja jääkerros muodostui turkin päälle, ei sinne iholle. Hoppelilla oli tietysti muuten vaan kivaa.

Torstaina hallipäivä. Tehtiin vähän kaikkea. Sinni perussarjaa ja kaikkea rauhallista. Ihan ok menee kun vaan tekee ajan kanssa ja järkevästi kaiken. Nyrkin kokonen kalju kohta Sinnille tuli kylkeen kun yhdessä vaiheessa lipsahti ihan päättömäksi homma. Hyppääminen ei silti vaan ole mun mielestä kovin hyvää.

Hoppu teki naksuttelujuttuja ja keppejä pallolla. Teki tosi hienosti, toi palloa innolla mulle ja mikä parasta: Sinni oli ihan hiljaa seinässä! Upeaa harmoniaa meillä! Paikallaoloakin tehtiin ja ihanasti Hoppu kuuntelee ja koittaa parhaansa.

Loppuun esitettiin Marjolle videolle kaikki Hopun temput. Tehtiin kontakteja, jotka oli aika hutilointia. Palkanvahti-kuvaaja ei sittenkään kyennyt yhtäaikaa molempiin tehtäviinsä täydellisesti. Edettiin aika pitkälle SIVUn opettamisessa. Siinä sivussa hävitettiin HÄR kokonaan... Keppien mahtiosaamista ei pystytty todentamaan, ei millään jaksanut 7 kk tänään täyttävä pentu enää kun oli jo muutama tunti hallilla oltu. Pääsi pentu tätinsä kanssa vielä telmimään ja äitinsä vierellä poseeraamaan. Telmiä ei paljon jaksanut ja poseeraaminen oli vaikeeta kun äiti oli vähän pelottava kun ei oltu nähty pitkään aikaan.

Perjantaina oli kiirettä mulla. Myöhästyttiin Hopun treeneistä ja sitten siellä ei sujunut. Haisteluongelma palasi vahvempana kuin koskaan. Sitä ei ole ollut pitkään aikaan, Hoppu on ollut tosi kiinnostunut ja iloinen yhdessä tekemisestä. Nyt piti kertailla rengasta mutta neidin nenä meni vaan maahan ja mistään ei tullut mitään. Sitten olisi otettu muuriin tutustumista mutta se ei onnistunut senkään vertaa ja jätettiin tekemättä. Tosi turhauttava ongelma. Mutta turhaumasta on vaan päästävä yli.

Melko hyvin päästiinkin koska esitettiin ihan kelvollista kepittelyä pallon kanssa. Niin kelvollista, että piti kaventaa aika rajusti. Kavennuksen jälkeen asenne oli taas vähän huono. Itse kepit meni kun mestarilla, ihan selvästi osasi jo varsin kapean kujan. Mutta niitä suorituksia tuli aika vähän kun meni niin paljon aikaa saada nenä irti maasta. Jätämme tämän typerän ongelman taaksemme tästä eteenpäin.

Treenien jälkeen piti taas juosta asioita hoitamassa ja kerkesin heittää vain pikaisen normilenkin molempien kanssa. Sinnillä siis tylsä päivä. Tosin lenkillä oli nyt testissä eräs haalari. Se toimi ihan ok, jotain voisi hioa, mutta hyvin pystyi liikkumaan ja piti kyllä lumen poissa kattamistaan paikoista. Ihan kauhean näköinen turkki sen alta vaan paljastui. Ei haalari ole ideana kovin toimiva koiralla.

Yömyöhään piti palata vielä hallille vetämään treenit. Kyllä sen ihan ilolla nykyään tekee kun on viimein niin mielekäs ryhmä. Vain muutama erittäin tarkkaan valittu koirakko, vain tosi kiinnostavia ja hienoja koiria ja ennenkaikkea oikealla asenteella varustettuja ohjaajia. Tätä pitää kouluttamisen olla!

Lauantaina lähdettiin Hopun kanssa aamuvarhaisella tutkimusmatkalle Somerolle. Siellä nähtiin Ronja-sisko ja pari puoliveljeä lampaiden kanssa. Ronja oli kauhean iso, mutta muuten tutun näköinen. Hopun mielestä sisko oli turhan iso ja innokas, ihan noin vaan ei leikkiin käyty. Luppakorvaisen puoliveljen kanssa leikki sujui paremmin, ja tietysti Tuikelin. Hoppu on nyt aikalailla Kiusan kokoinen, kevyempi vaan. Oikein oivan kokoinen.

Lammasteluosa olikin aika mielenkiintoinen. Meininki oli todella eri kuin mihin olen tottunut. Olen kyllä tiennyt termin tokopaimennus, mutta en ollut tajunnut miten ristiriidassa se on sen kanssa, mitä itse olen paimennuksesta ymmärtänyt. Lampaat ja koirat kyllä toimii samoilla vaistojen sanelemilla säännöillä kummassakin, mutta toisessa ihmisen tehtävä tuntuu olevan sotkea tuo kuvio, ei vahvistaa ja hyödyntää sitä.

Ristiriitaista oli siis päästä Hopun kanssa käyttämään yksi treenivuoro. Hoppu pääsi ihan yllättäin tutustumaan paimentamiseen! Se oli aika jännää ja ensin Hoppu olisi vaan jäänyt kentän reunalle katselemaan. Kehotuksella hän lähti liikkeelle ja kovaa lähtikin. Hopun motto taisi olla: mitä lujempaa, sen turvallisempaa. Ihan hyväntahtosesti se kirmaili lampaiden ympärillä ja nopeasti huomasi ettei se niin vaarallista ollut. Kävi haistelemassa ja oli oikein reipas pieni paimenenalku. En osannut oikein mitään järkevää tehdä, eikä mitään ohjeitakaan ollut, mutta ihan hyvin se silti meni. Hopulla oli kivaa, se oli kiinnostunut lampaista mutta suhtautui niihin oikealla kunnioituksella. Ei pöläytelty lampaita tai muutenkaan pöljäilty. Kumpa tulisi pian kesä ja Kuttukuu!

Retki oli jotenkin niin rankka, etten jaksanut tänään tehdä Sinnin kanssa enää kummempia. Hän oli viettänyt isin kanssa kotipäivän ja oli kyllä hiukan tylsistynyt. Huomenna sitten!

Ystävänpäiväuimarit

Ensin huonot uutiset. Me ollaan Sinnin kanssa kipeitä. Sinnillä on ollu maha sekasin nyt viikon verran, ruoka ei maistu, kakkaa ei tuu ja tyhjä maha oksettaa. Täytyy ottaa huomenna yhteyttä tutkimusihmisiin, jotta mitäs nyt. Mulla on ollu muuten vaan köhnästä. Osaksi jotain flunssaa tai vilustumista ja suuremmaksi osaksi allergiaa. Ärsyttää äärettömästi tämmönen.

Sairastelumme on aiheuttanut menneisiin päiviin sillä lailla, että neljä päivää oltiin juoksematta. Lisäksi lauantai vietettiin siivoomalla huusholli lattiasta vyötärön korkeudelle :) Sinnistä se oli tylsää ja vähän ahdistavaa, Hopusta se oli tosi hauskaa. Hoppu ei hirveesti auttanu roikkumalla imurissa ja loiskuttelemalla vessanpesuvesiä pitkin poikin..

Sunnuntaina käytiin ihastumassa kotiehdokkaaseen. Nyt eletään aika jänniä aikoja. Suurten päätösten ääreltä kirmasin treeneihin. Pitkästä aikaa molemmat oikeissa treeneissä, super hauskaa, meistä kaikista!

Hopun vuoro oli eka. Ensin tehtiin alkeellista rataa. Hoopo kaahasi hepulirallia pitkin poikin ja minä juoksin mukana huudellen kohdalle osuvia esteitä. Kyllä siellä taisi jotain onnistunuttakin kommunikaatiota olla. Seuraavaksi tehtiin ylösmenoa. Siivekkeitä otettiin jo vähän väljemmälle ja Hoppel teki hienosti suoraan silti, tosi fiksu! Viimeiseksi otettiin vielä alastuloa. Tehtiin oikealla puomilla kun ei hallissa ole vauvaesteitä. Eihän siinä mitään jos ei oltais jo niin pitkällä. En jaksanu nostaa tyyppiä ihan tasaiselle osalle ja ylösmenolta asti ei nyt ihan viittiny vielä tehdä. Oli aika iisiä siis. Toisaalta ihan sopivaa kun kerran tässä ympäristössä ei ennen ole tehty.

Treenien jälkeen mentiin koikkereiden kanssa lenkille. Sinnikin sai olla pari pikkuhetkeä irti, eikä syönyt Nenaa vaikka se juoksi täysiä ohi! Harmonia rikkoutui heti kun ympäristössä tapahtui niin radikaali muutos, että tultiin avarampaan kohtaan. Kyllä se siitä silti vielä.

Lenkin jälkeen mentiin yhdessä sulattelemaan halliin. Siellä katseltiin treenejä ja koirat odotti yhdessä siististi seinässä kun olin tutustumassa rataan. Heidän kanssaan oli oikein mukava hengailla vaikka agilityhallissa oltiinkin! Sinnin radan ajaksi vein Hopun autoon.

Sinni meni ihan hullun lailla! Toisaalta superhienosti ja toisaalta tehden tyypillisiä ongelmointejaan. Onnistui upeasti keppien jälkeen valssi, leijeröinti ja takanaleikkaus molempiin suuntiin! Puomin kontakti oli vähän hukassa kun se tehtiin seinään päin. Poikkeuksellisesti ongelma oli siis se, että pysähtyi liian aikaisin. Se nyt meni ihan treenitauon piikkiin. Sen sijaan se pahin ongelmakohta oli turhauttavan ratkaisematon sinnimäisyys: Ei irtoa eteenpäin kun kiiruhdan itsekin samaan suuntaan, Sinni pystyy silloin tähtäämään vain mun jalkoihin. Joku jekku tohon on pakko keksiä kun ei me voida täysin välttää kilpajuoksupaikkoja.

Kaikkensa antanut Sinni oli ihanan onnellinen treenien päätteeksi. Ihan sama vaikka olis mitä ongelmia, Tööttö on kaikessa hulluudessan ihan superihana <3

Maanantaina sitten päätin lakata olemasta kipeä. Nyt oli viimein aika lähteä testaamaan uusi juoksukalusto. Se koostuu pikkuruisista nauhaflekseistä ja mustekaloista päässä pehmentämässä. Pienen pienetkin fleksit on aika painavat kun niitä on kaksi roikkumassa vyössä. Ja kolme metriä nauhaa+puoli metriä kumpparia on sittenkin aika paljon hallitsematonta pituutta. Kyllähän ne ihan ok toimii jos ei tule ketään vastaan ja penkka pitää autotien ulottumattomissa. Onneksi fleksit saa lukittua "kaupunkiasetukseen" ja kumpparin ansiosta liikkumatilaa jää silti edes vähän. Siis silloin kun nauha on niin lyhyellä, ettei remmit sekoa jalkoihin. Nämä nyt siis toimi kuitenkin parhaiten näistä viimeaikasista viritelmistä. Kun hinausköysi täytyy rajata ulos kertakäyttöisyyden takia. Mennään pastelliflekseissä kunnes seuraava työn alla oleva ratkaisu aktualisoituu...

Itse juoksu sujui omalta osalta ihan hyvin. Päätös tervehtymisestä piti ja olen terve nyt seuraavanakin päivänä! Sinnin osalta lenkin alku meni oikein kivasti, sukat jalassa ravi kulki ja selkä oli suora ja elastinen. Puolivälistä meininki heikkeni tuntemattomasta syystä. Hopulla sen sijaan onnistuminen meni päinvastoin. Ensimmäisen puolikkaan se leikki remmillä. Annoin sen touhuta kunhan ei kiusaa mua tai Sinniä tai kisko väärään suuntaan. Eikä se kuitenkaan saanut kunnolla kiskottua kun fleksi antoi periksi niin paljon. Halusin nähdä millon se kyllästyy ja turhautuihan se lopulta. Alkoi hyppimään mua päin kun halusi kunnolla kiskoa. Silloin komensin lopettamaan ja ihme kyllä, totteli heti. Loppulenkillä yritti pari kertaa, mutta kun pysyin rauhallisena itse niin tilanteet meni aika iisisti ohi.

Tiistaina sitten menimme uimalaan heti aamusta. Aika tasasesti nyt uiskenneltiin. Hoppu ei uinut itsekseen kovinkaan paljon, mutta mielellään hyppi aina kun toivoi mun heittävän lelua. Sinni suostui tuomaan lelun koko ajan, muttei vapaaehtoisesti mennyt veteen kertaakaan vaan narulla piti auttaa.

Uinnin jälkeen oli retken tärkein osuus, lauantain suursiivouksen viimeistely: koirien pesu. Ostin eilen oikein kallista shampootakin, jotain silkkijuttua. Ja lisäksi halvalla ihmisten silkkiseerumia kun koirien vastaava oli onneksi loppu. Toi maksoi 3€ kun koirien olisi ollut 34€. Laitoin sitä Sinnille ja föönasin koko tyypin. Kyllä nyt pitäisi olla hilseettömiä hyypiöitä! Tänään ei tarvi muuta puuhaillakaan.

Hiljaa hyvä tulee

Jatkoimme tänään hallielämää. Ennen kun päästiin sisään halliin, Hoppu pääsi moikkaamaan pikku Ihkua. Pentu oli väsynyt ja Hoppu ei, joten ei siitä mitään leikkiä syntynyt vaikka Hoppu kovasti yritti. Ja Terhin mielestä Hoppu on muka maxi!! Ja pöh, sehän on vain juuri oikean kokoinen!

Kierrettiin kentät ja mentiin sisälle. Siellä oltiinkin yhtä pissataukoa lukuunottamatta seuraavat pari tuntia. Tein lyhyissä vuoroissa välillä rauhallisempaa välillä vauhdikkaampaa.

Hoppu jo aika hyvin osaa pyöriä vastapäivään kun sanon HYR ja myötäpäivään kun sanon HÄÄR.

Siitä olikin hyvä jatkaa opettamaan SIVUa kun tyyppi vaihtoi nyt koko ajan suuntaa ja hyppi villisti ympyrää kun olisi pitänyt vaan törmätä mun jalkaan. Mutta kyllä sekin sieltä saatiin esiin.

Lisäksi Hoppel teki takaakiertoja aika kaukaa ja HYSsiä. Vähän tehtiin ihan paikalla oloa ja tietysti leikittiin kovasti. Odottelu sujui häneltä ihan hyvin ja mikä hauskinta, hän kaahasi riemulla aina seinälle kun tiesi, että saa namia.

Sinni treenasi pääasiassa rauhallista ja positiivista mielialaa. Kinkun avulla seinään meno ei ollut ihan niin kauheeta, pystyi syömään. Eikä siellä seinässä ollut niin hirveetä jos Hoppu ei tehnyt mitään kiihdyttävää. Siellä pystyi ihan rennon oloisena maakaamaan jo loppuajasta. Koko ajan Sinni oli sillälailla tolkuissaan, ettei repinyt väkivalloin syliin kun tulin ottamaan sitä seinästä :) Ainoastaan lopussa pari kertaa oli sitä mieltä ettei tule seinälle takas oman vuoron jälkeen kun oli tehty vauhtijuttuja. Siinä tuli joku muistuma menneestä. Niin ja tietysti aina ryysäsi huutaen kentälle kun pääsi irti. Mutta kaiken kaikkiaan paljon parempi kuin eilen, ihanaa <3

Tehtiin paljon SIVUa ja SUVIa kun ne toimii parhaiten rauhottamisessa. Naksuttelua ei voinut yhtään, koska silloin alkoi heti tähyily muualle. Välillä venyteltiin ja tehtiin asennonvaihtoja. Selkä toimi ihan ok. Rakensin perussarjan ja tehtiin sillon tällön muutama toisto. Lähtöön piti aina jäädä rauhassa ja mulle ei saanut haukkua perään. Hyppääminen oli rumaa, mutta Sinni teki sen hiljaa ja rauhallisesti. Tajusin myöhemmin, että taisi olla aika pitkät välit, oli isot kengät jalassa..

Kun Sinni oli hiljaa, oli Hoppukin hiljaa ja makoili odottaen omaa vuoroa. Mutta aina kun Sinnin oli pakko vähän huutaa, myös Hoppu säesti. Sinni huusi seinässä Hopulle silloin kun tehtiin esteitä vaikka Hoppu oli sillon hiljaa. Pitää nyt vähän katsoa, aionko saada odottamisen täysin hiljaiseksi vai riittääkö tämä.. Ei se kyllä riitä kun jatkossa tulee koko ajan enemmän oikeeta agilityn tekemistä. Ehkä pitää luottaa tottumuksen voimaan. Kun tyypit oppii, että seinässä vaan odotetaan, oma vuoro tulee kyllä ajallaan, niin ehkä on mahdollista osata olla siellä rauhassa.

Joka tapauksessa tommonen treenaaminen on tosi antoisaa. Ei ole kiire, ei tarvi katsoa sormien läpi huonoa käytöstä vaan voi palkata oikeasta. Kivaa kun voi olla mukavasti sisällä koko ajan kaikki yhdessä. Saa tehtyä tosi vaihtelevasti ja tarpeeksi lyhyesti kaikkea kun aina tehdään pari minuuttia kerrallaan. Voi edetä tarpeeksi hitaasti ja puuttua koko ajan siihen mikä on oikeasti ongelma. Tulee tehtyä tosi perusteellisesti ja ennen kaikkea on aikaa ihan pelkästään nautiskella koirien kanssa puuhailusta <3 Eikä paha ole sekään, että nyt on tosi väsyneitä koiria lojumassa lattialla :) Näin saadaan pakkaspäivän puuhailut tehtyä mukavasti sisällä. Tosin fyysisesti tuo ei ole kovin kehittävää, mutta se on toinen juttu.

Sinni ei nyt taidakkaan olla kipeä. Se söi eilen hallilla kuitenkin aikalailla koko päivän ruuan kun sai muutakin namia kun sen aamuruuan. Ei ihme ettei lopussa enää maistunut, ei maistunut tänäänkään kotimatkalla autossa.  Eikä ole ihme ettei illallakaan vielä tehnyt mieli kun ei siinä niin paljon väliä ollut. Ja muu vaisuuskin on ollut ihan ymmärrettävää väsymystä, oli rankkaa pienellä otuksella taistella mörköjen kanssa. Tänään ei enää tarvinnut pelätä mörköjä vaan piti vaan niin kovasti hallita itseään.