Nenänerot

Maanantai-ilta ja tunnistusjälkikoulu. Jee! Hoppu sai nyt käyttää omat vuoronsa ihan itse kun Sinnille oli oma aika erikseen.

Tänään ketjutettiin lähtöhajun haistaminen kohdehajun haistamiseen. Ja vahvistettiin treenirutiinia. Palkka annettiin kädestä vaikka olin juuri esitellyt teesihvilän. Sihvilän aika onkin sitten ohi heti samantien..

Hopulle se on ihan sama miten palkka tulee, kunhan pääsee työntämään nenää purkkiin. Näytti olevan palkka jo siinäkin. Hoppu teki koko ajan niin, että ennen naksua nenä oli aika levoton, meni purkkiin ja takasin, oli siellä kyllä ihan ok. Naksun jälkeen nenä parkkeerasi purkkiin ihan asioikseen ja oli siellä ihan rauhassa kunnes namit ängettiin väliin. Sama juttu niin lähtöhajulla kädessä olevassa purkissa kuin kohdehajulla pöydällä. Kerrassaan täydellistä työskentelyä. Ainoa ongelma on, että lähtöön ei malttaisi rauhottua vaan olisi karkaamassa pöydälle jo ennen lähtöhajun antamista.

Tokalla kiekalla priimusoppilas sai jo tyhjän purkin pöydälle eroteltavaksi. Hoppu oli ihanan aktiivinen ja kovasti tutki kummatkin purkit ja mietti tilannetta. Hyvin pian selvästi ymmärsi, että harsollinen eli hajullinen oli se juttu. Kävi kuitenkin aina tarkistamassa tyhjänkin, eli selvästi teki aina valinnan, ei ollut sattumaa oikeaan osuminen. Nyt pitäisi vaan vielä tietää, että valitseeko oikean purkin harson perusteella vai haistaako eron. Vaikka ei semmosia pitäisi vielä tässä vaiheessa miettiä ollenkaan :)

Tööttö pääsi muiden jälkeen hommiin. Alotettiin heti reippaasti ketjutuksesta. Ensin lähtöhajua parilla vahvisteella, sitten Tintti odotti kun siirryin asemiin ja annoin luvan. Sinni ei ole koskaan treenannut tätä rutiinia eikä myöskään koskaan haistanut purkkia muualta kuin mun kädestä. Vaan mitä pienistä. Sinni ampui pöydälle ja työnsi nenän purkkiin!! Kyllä Tintti hoitaa!

Tätä tehtiin pari toistoa ja aina vaan sujui. Pidettiin tauko. Kun jatkettiin niin Tööt ei enää halunnut haistaa lähtöhajua, kävi vaan maahan kun ojensin purkin. Katsoi silmiin vaativasti, jotta antaa mennä eteenpäin nyt vaan. Kerran voitin tahtojen taistelun ja nenä meni purkkiin, mutta sitten aloin antamaan purkin lattialle, siellä kyllä saattoi taas haistaa sitä.

Lähtöhajusta ei saa palkkaa enää silloin kun lähdetään kohdehajulle ja siksi lähtöhaistaminen ei ole niin kivaa kuin kohde. Mutta sinne kohteelle ei pääse ellei haista lähtöä, joten ei siinä auta pullikointi.

Sinni oli niin taitava, että sillekin otettiin toinen purkki mukaan. Sinnikin työskenteli aktiivisesti, mutta teki aika paljon kaikkea epäoleellista. Sinnistä pointti oli etsiä pudonneita nameja purkin ja jalustan välistä ja niinpä siellä lensi purkit pitkin poikin kun ne piti huitoa pois tieltä. Kun alustat oli siivottu, saattoi ryhtyä erotteluhommiin ja sehän sujui. Homma taisi olla Sinnistä niin helppo, että ihan hyvin voi puuhata kaikkea muutakin. Otettiin monta yksittäistä erottelua, joissa tultiin lähdöstä pöydälle, valittiin oikea, palkattiin ja mentiin pois. Ei ollut tarvis jäädä vahvistamaan valintaa kun Sinni aina kiinnittyi siihen palkattuun purkkiin hyvin tiiviisti. Sieltä se Tintti vaan valitsi aina oikean. Kunhan muulta touhulta kerkisi...

Nyt molemmille pitää ehdottomasti liittää vihjesana haistamiseen niin voi vaatia lähdössäkin töitä. Vaan aikamoisia mallioppilaita ovat molemmat. Ilo tehdä hommia heidän kanssaan. Tällainen rauhallinen työskentely tekee Sinnille tosi hyvää, on ihana seurata miten hienosti se jakaa jaksamisensa. Tauolla laitoin sen remmiin ja neiti lepäsi ihan rauhassa. Kun pääsi töihin, oli toki innokas, mutta silti järkevä ja ymmärsi mitä haluttiin.

Hopun jalka oli päivällä ihan sen oloinen, että reikä oli ummessa. Bebanthen siis auttoi! Ettei liian hyvin menisi niin venytin haavan toki auki taas illalla kun tutkin sitä... Nyt en uskalla kurkkia sitä ollenkaan, putsaan vaan jos tarvii.