Torstain osteopaatin jälkeen käytiin pe kevyellä lenkillä ja la vain pienellä kiemuralla tossa lähimetsässä. On mulla noi akillekset vieläkin jotenkin hellinä.
Näillä eväillä mentiin sunnuntaina treeneihin. Koirilla virtaa enemmän kun omiin tarpeisiin ja mulla pikkusen vakavaksi vetävä kipu jaloissa. Hoppuhan tuumasi tilaisuutensa koittaneen. Kentällä nähtiin aivan uudenlainen ketkuvenkulapoppeli. Neiti veti ihan täysiä ihan minne lystäsi, tietysti useimmiten lelun kanssa kentällä olevaan lammikkoon. Ei mitään kontrollia vaan superpallona pitkin poikin pomppien. Ai että oli hauskaa. Kunnes huomasin, ettei se ihan oikeesti tottele. Se oli lähdettävä hakemaan pelleilijää pois sieltä lätäköstä.
Saatiin me jotain tehtyä, vaikka sitä takanaleikkausharjotusta olisi voinut tehdä paljon tarkemminkin. On tosiaan takanaleikkaaminen aika outoa Hoopolle, miten ihmeessä tässä on näin käynyt?
Sinnin kanssa tehtiin samaa takanleikkausharjotusta. Ihan tosi hyvä treeni, osuu juuri meidän kipupisteeseen. Tarkoitus oli tehdä kahdeksikkona, mutta ei Sinni millään osannut tokaa leikkausta. Eka onnistui aika jees, kun aina lähdettiin paikalta ja olin jo valmiiksi asemissa. Tokassa oli alla se kilpajuoksu ja ei Sinni sillon pysty katsomaan eteensä, ei millään.
Suuren huomion ansaitsee tuo kohta "aina lähdettiin paikalta". Sinne ihan totta Sinni jäi lähtöön kerta toisensa jälkeen ja ampaisi liikkeelle käskystä. Ei ollut pulloa koska se olisi haitannut rataa jatkossa, kun lähtöhyppy piti tehdä myöhemminkin. Päätin vaan olla tarvitsematta mokomaa lisäkettä, ei se oikeasti mitään vaikuta, tuo vain mulle varmuuden. Nyt mulla on varmuus, että toimii se pullolla, joten saa luvan toimia ilmankin. Pitää vaan olla tosissaan ja vaatia loppuun asti. Pitää rauhottua itse ja pitää päänsä, Sinnin oli itseasiassa helppo kyllä seurata mun henkisen pulloni viitoittamaa tietä.
Kerittiin tekemään toinenkin rata ja me Tintin kanssa muokattiin sen alkuun edellisen treenin kahdeksikko. Päätin, että juostaan niin kauan ympäri kasia, että menee kaksi leikkausta peräkkäin. Taas päätöksessä oli hurja voima. Juostiin kolme kertaa päästä päähän pysähtymättä, eka ja toka meni pieleen, mutta kolmannella kertaa leikkaus onnistui! Sinni pystyi sittenkin tekemään sen vauhdista! Ja minä pystyin juoksemaan aivan tajuttoman lujaa koska olin vielä kolmannella kerralla ajoissa. Siitä en kyllä olisi enää pystynyt jatkamaan, joten hyvä näin.
Pieni tauko ja sitten paikoiltaan uusi yritys. Nyt meni kumpikin leikkaus oikein, olipa voittajafiilis! Loppurata oli ihan helppoa, kontakteja ja keppejä. Ihanasti Sinni tekee keinun nykyään. Ei sitä kerkiä miettimään kammotuksia kun pitää vaan päästä äkkiä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti