2 x varjo-JHD1!!

Takana ihanat pari päivää paimennusparatiisissa.

Sinnin osalta leirille lähdettiin lääkärin kautta kun käytiin maanantaina poistattamassa revennyt kannuskynsi. Se pirskatin epämuodostunut vasemman etujalan kynsi repesi jo ties kuinka monennen kerran. Vain kerran aiemmin on tarvinnut mennä lääkärin kautta, useimmiten pirulainen on irronnut itse ihan kokonaan. Nyt huomasin tuon perjantaina ja odottelin viikonlopun yli jos irtoaisi kokonaan. Vaan ei irronnut, oli tosi kipeä ja Sinni olisi pian varmaan nuollut koko jalan irti. Oli ihan tyvestä vääntynyt irti koko sarveinen, mutta ydin oli vielä kiinni ja paistoi sieltä aukosta. Tulehtunut ja turvonnut pahasti. Nukutettiin ja leikattiin irti ja siivottiin kannus.

Kovin isoa haavaa tuosta ei jäänyt, mutta pitäisi silti pitää pöpöt poissa että paranisi nopeasti. Siinähän sitten kehittelemään hoitomenetelmiä alkeellisiin olosuhteisiin. Sinni ei ontunut jalkaa missään vaiheessa ja varmasti puhdistettu versio antibioottien ja kipulääkkeen kera oli ihan käytettävissä paimennushommissa. Jos olisi ontunut, olisin Sinnillä jäänyt paimennukset tekemättä. Mutta Hopun kanssa kuitenkin leirille lähdettiin ja tottakai Sinni tuli mukaan.

Tiistaina aamulla herättiin innokkaina ja Sinni oli oma ontumaton itsensä. Haavan putsaus ja uusi paketointi jeesusteipin avulla. Sitten vaan aitaukseen! Simppa lähti heti hommiin kun päästiin portista sisään. Niin vaan pieni paimenkoira haki lampaat mulle ja kuljetti niitä ihan kun joka päivä tekisi sitä. Aikamoinen aloitus!

Hopun kanssa mentiin kanssa kaksistaan lampaille heti alkuun. Hoppukin oli heti kärryillä ja lähti lampaita hakemaan. Kun lampaat oli mulla, oli Hopun mielestä hommat hoidettu. Neiti kaahasi kättä vasten omille teilleen eikä tullut enää takaisin. Pysyi silti aitojen sisällä, senkun lällätteli vähän kauempana. Ei auttanut kun mennä hakemaan. Ja yhden käännöksen jälkeen uudestaan hakemaan. Ja sitten vielä monta kertaa.. Hoppu kävi aina ihan vähän näyttämässä, että kyllä hän tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tekee vaan sillon kun ite huvittaa. Siinä sai juosta ihan tosissaan hakemassa luikuria takas hommiin, mutta kyllä viesti alkoi mennä perille. Sauvakäsi kertoo suunnan ja sitä pitää totella niin saadaan lampaita vietyä sinne minne minä haluan. Jos ei tottele, ei pääse lampaiden äärelle ollenkaan.

Hoppu jatkoi samaa teemaa koko leirin. Joka kerralla pysyi aina hiukan paremmin siellä missä piti. Hoppumaisesti oli melko kiltti mutta silti omapäinen. Ei se temppuilu mitenkään kovin vakavaa ollut, mutta sen verran, että teki selväksi kuka meistä kahdesta hänen mielestään määrää. Häntä ei komenneta, mutta kyllä hän töihin tulee kun toteaa, että sillä selviää helpoimmalla. Käytännössä minä siellä juoksin sauva ojossa koiran perässä että sain blokattua sen juoksemasta väärään suuntaan. Kun sen väärän suunnan oli sitten estänyt ja suunta oli taas lampaita kohti siihen käännökseen mitä olin aikonut, teki Hoppu hommat ihan suvereenisti. Kunnes käännös oli valmis ja olisi pitänyt jatkaa suoraan tai kääntyä toiseen suuntaan. Se oli niin tylsää, että Hopun mielestä parempi oli lähteä kaahottamaan. Kun kaahotus oli tarpeeksi selvästi estetty, alkoi neiti jäämään paikoilleen. Tähän vaiheeseen päästiin tiistain iltapäivätreenien myötä.

Sinnin tiistain iltapäivä sujui hakujen ja häkitysten harjoittelussa. Oli ihan käsittämätön fiilis tehdä Sinnin kanssa jotain näin edistynyttä. Sinni ihan oikeasti pysyi aitauksessa ja teki mitä pyydettiin. Pienellä koiralla ei ollut mitään ongelmia ottaa lampaita häkistä, sinne vaan ahtaaseen häkkiin lampaiden taakse! Uskomaton otus! Yhtäkkiä siinä on voimaa ja itsevarmuutta vaikka mihin ja kaiken kukkuraksi se tottelee ja tekee hommia mulle mitä ikinä pyydänkin.

Olipa taas kiva mennä nukkumaan ja hyvin nukuttiin.

Keskiviikkona tein aamutreenit molempien kanssa itsekseen. Hoppu pysyi jo sen verran hyvin töissä, etten tarvinnut apusauvoja aitauksen reunoille hätistämään laiskuria hommiin. Nyt keskusteltiin siitä millä tahdilla lampaita kuljetetaan. Hoppu tietysti halusi mennä liian lujaa ja kun toppuuttelin niin neitihän pysähtyi kokonaan... Ei siis mitään keljuilua lampaita kohtaan, mutta mun arvovaltaa siinä punnittiin. Pikkuhiljaa se siitä parani ja tokalla hukilla tuntui jo ihan sujuvan!

Sinnin kanssa menin ensin isolle pellolle kun halusin väljempää kuljettelua ja Sinnille vahvistusta itsetuntoon. Suunnitelma meni puihin siinä kun ryhmässä oli ketku Madam, lammasrouva joka ei ihan mille vaan koirille liiku. Ei me Sinnin kanssa saatu tanttaa liikkeelle ja Sinniltä alkoi usko loppua jo ihan kokonaan kun ryhmä vaan hajosi pitkin laidunta rauhassa ruokailemaan.. Ei tosiaan mitään stressaantuneita säpsyjä Kuttukuun lampaat.

Päästiin sitten toki kivemmalla ryhmällä JHD-aitaukseen parantelemaan haavoja. Ihan hienosti se sujui taas ja kovasti sain kehua tarmokasta Tinttiä.

Iltapäivällä otettiin vielä pienet treenit ennen kotiinlähtöä. Halusin tehdä Sinnin kanssa sen radan, mitä kaikki muut pumit harjottelivat silloin aikojen alussa kun oltiin ekalla leirillämme. Mokoma rata oli meille silloin aivan saavuttamaton. Siksi oli huippua kävellä nyt portista sisään, ottaa koira irti ja kävellä sen kanssa häkille. Siis koira todella käveli siinä mun takana eikä ottanut hatkoja heti kun pääsi irti. Koira myös meni maahan häkin eteen kun käskin ja pysyi siinä kun avasin portin. Vähän siinä arvottiin käskyn jälkeen, mutta niin Sinni otti lampaat ulos ja piti ne paikoillaan kun suljin portin. Siitä sitten lähdettiin kiertämään rata. Minä kävelin etuperin ja Sinni hoiti lampaat joka ainoasta seinäkkeestä oikealta puolelta. Noin vaan. Ja lopuksi lampaat häkkiin hallitusti. Kyllä me oltiin aaltomme ansaittu!! JHD1 rataan ei kuulu häkistä otto, joten me oltiin sitäkin parempia. Sinikka lupasi että tehdään virallinen titteli sitten heti ekana ensi vuonna. Kukapa olisi uskonut!?! En minä ainakaan edes toissapäivänä.

Kaiken huipuksi tehtiin Hopun kanssa sama perässä heti perään! Se oli itseasiassa Hopulle eka häkistä otto ja häkitys :) Mutta mikäs siinä jos kerran sujuu!

Kumpikin koira jaksoi tosi hienosti ja Sinni jalka ei kyllä yhtään haitannut. Kehitin niin oivallisen putsausmenetelmän, että alan käyttää sitä aina kotonakin: Bliw-pulloon vettä ja Betadinea. Sillä on hyvä paineella suihkia haava puhtaaksi. Ei tarvitse vanutupolla painella epätarkasti eli vähemmän kipua ja vähemmän leviäviä pöpöjä. Puhdistuksen jälkeen kuivasin jalat paperilla ja sitten jalkaan pätkä sukkaa, kannuksen kohdalle vanulappu sukan sisään. "Polven" päältä ja ranteesta ohuella jesarikaistaleella kireälle ja vanulapun päälle leveämpi kaistale vahvistamaan vedenpitävyyttä kriittisestä kohdasta. Tälläinen kevyt ja ilmava, mutta sopivan suojaava ratkaisu. Kyllähän se kastui, mutta vanulapun alla oli aina kuivaa kun vaihdoin uuden aina treenien jälkeen.

Torstaina meillä oli kaikilla osteopaatti. Aika luksuspalauttelua! Itsellä olikin kivasti hoidettavaa viime viikon rankkojen lenkkien ja paimennusperuuttelujen jäljiltä. Sinnillä samoin. Sinnin oloja toki heikensi myös tuo kinttu. Oikea etujalka oli tosi tiukalla kun vasen oli varsin ok. Ranka oli ihan kippurassa kuten olin itsekin huomannut. Siitä se rentoutui kyllä, mutta uusia täytyy taas pian.

Hoppu oli odotetusti meistä se tervein. Vähän oli jännitystä oikealla edellä, ja rangalle tekee aina hyvää käsittely. Henkisesti rankinta tämä oli silti tälle nuorimmalle. Viime kerrasta oli jäänyt mieleen ettei tämä ole kiva paikka. Ja siitä pidettiin kiinni. Vaikka mitään epäilyttävää ei nyt näkynyt. Ja oikeastaan käsittely oli ihan mukavaa. Paitsi että olihan se tosi nöyryyttävää joutua makaamaan vaikkei tahtonut.. Hoppu on niin erikoinen joskus. Ihan periaatteesta pitää pistää vastaan, loppuun asti piti jännittää edes jotain jalkaa koko ajan. Silti vastasi hoitoon hyvin ja silmätkin meni kiinni jo melko alussa. Hoidon jälkeen hengailtiin ja leikittiin huoneessa niin kauan, että lopulta Hoppu meni jo Johannankin päälle hyppimään. Ehkä ensi kerralla menee jo rennommin.