Kaksi kania

Taas vierähti tovi. Arjen rutiinit uudessa kotona on vasta asettumassa eikä blogille ole löytynyt sopivaa koloa. Viime päivityksestä näköjään tippui pois raportti sunnuntain treeneistä ja maanantain puuhista. Niistä en enää muista juuri mitään, mutta yritän.

Hopun treeneissä perusohjauksia. Suoraan menee, kääntäminen on työläämpää. Mutta kyllä se siitä kääntyy kun vaan järkevästi ohjaa. Huomiosana on nyt lopullisesti HOPPU. Joten huudellaan sitten HYPPÄÄ HOPPU HYPPÄÄ. Pitääpähän olla tosi tarkkana ettei ala mölisemään mitä sattuu.

Hyppelyn jälkeen tehtiin keinua. Ihan oikeeta aikuisten keinua kokonaan mentiin. Alkuun vähän karsasti, mutta alkoi se sujua. Ei se ole paha jos hidastaa ennen ihan loppua nyt kun vasta opiskelee laitteen toimintaa. Ei tartte ehdoin tahdoin mennä täräyttelemään, eiköhän sitä kerkiä kisauran aikana ihan tarpeeksi.

Sinnillä oli ihan sikavaikee rata, siis Sinnille. Suoria putkia joiden molemmissa päissä piti olla tarkka ja taitava. En voi voittaa Sinniä juoksukisassa, joten piti vähän simplifoida rataa. Saatiin jotenkin tolkullinen siitä, mutta oli niin rankkaa, että lopulta Sinni ei osannut edetä tai irrota sitäkään vähää mitä alussa. Meidän pitää tosiaan alkaa treenaamaan itsekseen taas niin päästään vahvistamaan etenemistä. On tässä kesä käyty nyt vaan ohjatuissa treeneissä ja tehty rataa, ei ihme kun alkaa talven etenemistaidot hävitä.

Tintti-poloinen oli aivan kuollut treenin jälkeen. Mutta kyllä se taisi silti olla onnellinen <3

Maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina juostiin. Tiistaina, torstaina ja lauantaina tehtiin jotain muuta.

Tiistaina käytiin uimassa. Sinni hukkasi lelun kaislikkoon ja vaikka urheasti pieni saukko siellä etsi ja etsi niin ei auttanut. Sinni ui varmasti 10 min putkeen kun lelu oli pelastettava. Lopulta mun oli pakko kahlata lähemmäs näyttämään. Kävi sitten niin, että jouduin kahlaamaan lähes vyötäröä myöten, vaatteet päällä tietysti. Mitä ei koiran lelun eteen tekisi kun koirakin oli jo niin paljon panostanut. Onneksi oli lämmin päivä niin hengattiin siinä rannassa kunnes housut oli käveltävässä kunnossa. Sai ainakin koirat uida enemmän kuin tarpeekseen. Oli ihanan rauhallisia otuksia matkalla kotiin vaikka metsän kautta mentiinkin ja olisi voinut rallata. Jostain syystä halusin pysytellä poissa ihmisten ilmoilta mahdollisimman paljon. Toppi ei kuivunut yhtä hyvin kuin housut.

Keskiviikkona oli PAW. Ekaan kertaa päästiin moikkaamaan kumimattoa uudessa kodissaan. Olihan se pähee, tosi joustava solumuovipohjustuksineen. Hyvä siinä oli juosta, mutta en kuitenkaan halunnut kokeilla enempää. Hermot sanoi, että parempi antaa Sinni Empun käsiin. Nämä räiskyvätempperamenttiset ystävykset tekivät oikein mainiota rataa! Ihan mielettömiä poispäinkäännöksiä, joita en itse olis edes kokeillut. Ja sujuvia putkeenlähetyksiä tiukkojen paikkojen jälkeen. Propsit niistä!

Hopun kanssa hermo lepää joten jaksoin itse tehdä. Tutkittiin ja selvitettiin sitä poispäinkäännöstä hyvällä menestyksellä. Jotain muutakin pientä käännöstreeniä. Kunnes pikku Poppeli koki mielenkiintosemmaksi lähteä tutkimaan mitä muuta jännää hallista löytyisi..

Tokalla kiekalla vääntelin vähän Sinnin patoamisnappuloita. Lähinnä siis pyrittiin olemaan hiljaa. Ei mitään suurta menestystä, mutta näitä ei voi koskaan tehdä liikaa.

Hoppu teki keinua ja puomia kertauksen ja eron oppimisen merkeissä. Kumimatolla keinu oli alkuun aika jännä kokemus ja tarvittiin vähän neuvottelua sen tekemisestä. Lopulta homma saatiin haltuun ja Hoppu pinkoi helpottuneena ihan hullua vauhtia niin keinua kuin puomia yhä uudestaan.

Treenien jälkeen hyvä lenkki uittopaikan kautta. Tööttö siellä ui hurjimmin kun oli taas lelun henki kyseessä. Ilman liivejäkin sujui aika hyvin.

Torstaina Hopun hyppytunti. Perussarja sujui hyvin, mutta Sinnin väleillä se on aika rankka Hopulle kun joutuu kokoamaan niin paljon. Ehkä voisi tehdä väljempänä.

Set pointin tyyppisesti tehtiin pennun korkeustreeniä. Pystyn alla oli pumppi joka auttoi hahmottamaan korkeutta. Nousi 30 asti ja korkein oli jo aika jännä. Tämä uusiksi kuukauden päästä.

Lopussa laskeutumistreeniä. Lähtöpumppi -3,5 jalkaa-pumppi-4,5 jalkaa-pumppi"okseri". Tämä oli hankala hahmottaa kun ei koskaan ole tehty kuin perussarjaa tai yksittäistä hyppyä. Hoppu ei tuntunut pääsevän vauhtiin millään. Laitettiin perään kolme pumppia 6,5 jalan välein niin saatiin harjotukseen pituutta ja sitä kautta helpotusta löytää rytmi. Kyllä se alkoi sitten sujumaan, mutta kyllä vaan on vähän heikko ponnistus pennulla tässä vaiheessa. Takapää ei tuota voimaa ja sitä on vaikea saada toimimaan toivotusti. Hoppu ei ole tottunut tällaiseen vastustukseen ja hämmentyneenä jäikin useamman kerran vaan istumaan lähtöön kun ei tiennyt miten selviäisi harjotuksen yli kunnialla. Ihan normaalia ja tavallaan toivottuakin käytöstähän tuo oli. Siinä sitä oppii kun täytyy miettiä miten tästä selviää.

Jäähdyttelylenkillä oli ihanan seesteistä kun molemmat koirat helpottuneen onnellisina leikki leluillaan. Sinni siksi, että naapurissa paukuteltiin taas ja oli varmasti ollut inhaa odotella autossa. Mutta juuri paukuttelun takia olikin hyvä, että oli Hopun vuoro tehdä hommia. Sinnille paras paikka ja tehtävä tilanteen kestämiseksi oli autossa odottelu.

Perjantaina käytiin heittämässä Vuokin kymppi. Hyvin kulki, meillä kaikilla.

Lauantaina ei yhtään mitää ohjelmaa.

Sunnuntaina päivällä juoksulenkki uusien kanitaluttimien kanssa. Tulivat Ruotsista pe. Ovat just niin hepposet kuin oletin, mutta mitä siitä. Toistaiseksi toimivat venytys-palautumis-aspektilla täysin toivotusti. Remmeinä ovat enempi koriste, eivät kestä kovin montaa nykäystä. Koirat täytyy siis hallita muuten ja käyttää noita niin kauan kuin kestävät. Ojangon lenkeillä ei kummempia tarvita, ehkä Vuokkiin mennään jatkossakin flekseillä. Narut ovat niin kevyet, että koiratkaan eivät muistaneet olevansa kiinni ja alkuun sai useasti muistuttaa, että nyt ollaan siistillä ravilenkillä, ei saa riehua! Mutta siitä se sitten alkoi sujua ja oikein kivasti sujuikin, Sinni näytti tosi pitkältä.

Illalla treenit. Hauskaa hyppy-ympyrää ja kääntymistreeniä. HYSsit testissä ekaa kertaa ilman palkkaa jokaisella. Hienosti Hoppu tiesi mitä haluan ja osasin käskyttää oikein. Palkkaamattomuus alkoi vaan näkyä pian ja käännökset venyi. Palkkailin lopuksi, mutta ei kai sille faktalle mitään voi, että kääntyminen ei ole Hopun lempihommaa. Nyt tiedetään, että osaa kyllä HYSsin merkityksen, jatkossa pitää vaan korostaa sen merkitystä loputtomasti. Eli palkkaillen aina vaan.

Seuraavassa treenissä ympyrän reunalle lisättiin putkia ja meidän piti selvitä oikeisiin päihin. Haastavaa tuo oli, mutta taas kun järkevästi käskyttää niin kyllä Hoppu tottelee. Loppujen lopuksi se tekee tätä hommaa kuitenkin mulle eikä itselleen ja kyllä se haluaa tehdä oikein kunhan annetaan mahdollisuus. Pelkään vaan kauheasti olevani epälooginen ja vaativani epäselviä. Pelkään, että into häviää kun epäonnistutaan. Mutta eihän sitä mitään uutta voi oppia jos ei uskalla kokeilla uusia epävarmoja juttuja.. Ihan hienosti ne kaikki sitten meni vaikka hiottavaakin jäi.

Sinnin treenit alkoi tuosta Hopun viimeisestä. Aivan täydellisen päinvastaiset ongelmat. Mutta lopulta ihan samat ohjaukset. Painotettuna erilailla kyllä. Vauhdikkaissa kohdissa Sinnikin sietää takanaleikkauksen ja kääntyy niistä tehokkaasti aina. Mutta suppukohdista irtoaminen on vaan vaikeaa. Sinni ei lähde kun en mäkään vielä liiku. Sillon kun liikutaan niin aika mukavasti kyllä suoritti irrallaan musta. Vaikka vaati kohtalaisen tiukkaa käskytystä :)

Toka rata toi kepit mukaan. Jostain syystä epäilin häiriönsietoa niin paljon, että valitsin ihan tähtitieteellisen ohjauksen. Keppien osalta se kyllä toimi, Sinni teki upeasti loppuun asti vaikka mä jäin kauas taakse putken taakse jumiin. Ei vaan saatu jatkon hyppyjä mitenkään tehtyä tässä asetelmassa. Eikä sitten tullu palkattua mahtavia keppejä kertaakaan. Siinä alkoi Sinnillä usko loppua kun ei mikää kelpaa. Oli pakko laittaa namiautomaatti keppien päähän. Se kyllä toimi, mutta siihen mennessä oli jo saatu synnytettyä valtava epäluulo koko typerää estettä kohtaan.. Voi Tinttimiinistä. Ei kertakaikkiaan ole helppoa elämä. Menimme lepäämään.

Pienen levon jälkeen uusin voimin yritettiin vielä tehdä nolla, mutta kyllä ne kepit oli aiheuttaneet niin pahan turhautumisen, että tuntui kaikki kaksin verroin vaikeammalta. Ihan komeata rataa saatiin silti tehtyä ja kyllä me onnellisena treenit lopetettiin. Sinnin kanssa sitä saa usein hakata päätä seinään ja tarvitaan aika tiukkojakin ohjeistuksia radan reunalta ennen kun päästän irti jumituksistani ja sitä myöten Sinninkin on mahdollista päästä omistaan. Mutta puolustukseksi sanon, että mun jumit syntyy kyllä jossain määrin Sinnin tilteistä. Se on vaikeeta olla selväjärkinen tommosessa seurassa, varsinkin jos se selväjärkisyys ei aina ole omakaan vahvuus. Ja Hoppu-parka joutuu kärsimään meistä kahdesta vajarista ja meidän piintyneistä kieroutuneisuuksista. Huhhuh, niin rankkaa, mutta niin kamalan antoisaa.