Kiemura

Torstaina raahauduttiin pitkästä aikaa hyppytunnille. Päivällä käytiin uimassa ja tarkotus oli hyppyyttää Hoppua. Viime hetkellä päätin vaihtaa Sinnin kehiin. Niin pitkä aika on viimeisistä hyppytreeneistä, ettei mitään hajua miten menisi tai mitä olisi hyvä tehdä. Sinnillä kuitenkin pohjaa hommasta jo niin paljon, että selviää tämmösestä extempore-puristuksesta Hoopoa paremmin.

Hyvin siitä selvittiinkin. Vaikeuksia oli vaan lelun luovuttamisen jälkeisessä käskyjen kuuntelussa kun piti tehdä treenit paikoiltaan lähtien. Eihän Sinni mitenkään osaa lelusta irrottuaan rauhottua jalkojen väliin istumaan, hyvä kun osaa hakeutua putkeenkaan.

Ekana tehtiin sianselkänä setpointia, nousi 30 cm asti, hyvin sujui.

Tokana kolmoissarja ja 30 cm liikkuva pysty. Väli muuttui 7 (Ullan) jalasta kymmeneen ja takaisin. Piteneminen oli ihan iisiä mutta se lyheneminen tuotti vaikeuksia. Korkeus olisi hyvin voinut olla enemmänkin. Tämä tehtiin putkesta lähestyen, helpotuksekseni.
.
Vikana jonkun sortin voimasarja. 7 (Ullan) jalan välit ja 30 cm pystyjä neljä. Vaikeusaste periaatteessa jo aika suuri, mutta Sinni hoiti homman oikein mallikkaasti. Ekan hypyn laskeutumisessa oli turhaa ääntä, mutta muuten ei mitään ongelmia. Ainoa vaan, että tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että Sinnillä on jotain feelua kropassa kun koko ajan ajautuu oikeaan laitaan. Takaa katsottuna hyppäsi kaaren oikeaan ja oli koko koira kaarella oikealle, siis vasen kylki lyhyempänä. Taitaa olla jotain perua siitä mitä Johanna löysi. Taitaa olla siis aika tavata Johanna taas.

Perjantaina käytiin juoksemassa. Pitkästä aikaa ihan kolmistaan vaan. Olipahan mukavaa. Hoppu sai olla irti alusta asti ja hellyin sitten päästämään Sinninkin kun oli puoli tuntia menty. Hirveä huutohan siitä tuli ja sadattelin taas miten ärsyttäviä noi osaa olla. Mutta onneksi oli namia mukana ja jotenkin se alkoi kulkea. Ei tietysti Sinnin kyljelle mikään ideaalihoito, mutta saihan se ne ravit siihen alkuun. Siinä ravissakin meni mieluiten vasen kylki kasassa, eli takajalat vasemmalla.

Lauantaina harvinaislaatuinen pyhä-PAW. Koko PAW on tällä hetkellä niin harvinainen, että mitä sitä päiviä miettimään. Meille tuo ittekseen treenaaminen on ollut niin harvinaista sekin, että kaiken kaikkiaan tunne oli kuin ulkomaanmatkalla.

Otettiin siis iisisti ja tehtiin vaan hyppytreenejä. Sinni teki torstain kakkostreeniä 35 rimalla. Putkesta putkeen oli tie, mutta putket oli niin kaukana, että eihän niitä löytynyt. Ja sarvi kasvoi mun otsaan. Toka kiekka olisi tehty sitä voimasarjaa, mutta keskityttiin sitten miettimään sitä miten lelun irrotuksen jälkeen voisi vaikka etsiä lähintä estettä.. ei voi.

Hoppu harjotteli ensi viikon varalle pumpin eteen asettumista. Hyvin hän oppi, varpaat pitää olla maassa, mutta lähellä pumppia ja nenä kohti kuppia. Seesteisen taitava pikkulapsi. Seesteinen oli Sinnikin, joka valitsi jäädä kentälle meidän seuraksi ja lupasi pysyä pois tieltä. Hänen lupaustaan piti pari kertaa muistutella, mutta ihan rauhallisesti hän hiippaili takaisin sivuun ( ja kohta taas meidän luo kurkkimaan).

Vikana tehtiin molemmille perussarjaa. Ensin teki Hoppu ja Sinni taas hengasi reunalla. Hyvin meni Populilla. Vain kun laitoin samalla kertaa kupin kauemmas ja siirryin itse monta metriä sivuun katsomaan niin venyi vika väli yhteen. Muuten nähdäkseni tosi nättiä työtä.

Hopun oli hankalampi pysytellä sivussa kun Sinni teki, mutta vaikutus Sinniin oli niin ilmiömäinen, että en luopunut metodista vaikka piti vähän soveltaa. Siinä se Sinni istua tapitti lähdössä kun käytiin Hopun kanssa laittamassa nami kuppiin ja sitten namilla kuljettaen mentiin Hopun kanssa Sinnin taakse vapauttamaan Sinni ja tsekkaamaan linjaa. Koko ajan oli kiemuralla Simppa, ei maha mitään. Mutta niin kauhean ihanan rauhallinen ja yhteistyöhaluinen, että ihan liikutti. Vielä kun saisi opetettua Hopun pysymään vapaaehtoisesti rauhassa reunalla...