Sukukokous

Viime viikolla lenkkeiltiin ja käytiin uimassa parikin kertaa. Laitoin cuzin sisään vaahtomuovia ja johan löytyi patentti! Nyt meillä on pinkki kelluva cuz ja Sinnin uimavarusteet kunnossa! Sinnillä itsellään on ollut lantioliivit ja ihan hyvin tuntuu unti maistuvan. Ja edelleen ihan hiljaa lähtevät uimaan molemmat! Jos itse sählään lelujen kanssa niin haukku alkaa raikaamaan, mutta pääasiassa ihan hiljaista.

Viikonloppuna olikin jännät ajat. Perjantaina annoin auton ja Hopun Marjolle ja otin itselle Kiusan vetoavuksi lenkille. Kiusahan sitten pissasi heti matolle, veti alamäet ja lomaili ylämäet ja tasaiset... Ihana koira se on, mutta ei nautittavissa tosta vaan.

Hoppu pääsi vastaanottamaan Tanskan-siskoa ja oli oikein mallikelpoisesti ollutkin. Ember oli lentomatkasta ja isoäidin tervehdyksestä hiukan hämillään, mutta Hoppu oli sitkeästi pyytänyt siskoa leikkiin, kunnes vartin päästä oli työ tuonut tulosta. Sitten oli siskoja viety riemurallia pitkin Ojankoa.

Kotiin tullessa Emberin piti hetken totutella Sinnin läsnäoloon, mutta sitten leikki jatkui. Emberillä on sama sosiaalinen älykkyys kuin Hopulla ja muutenkin on kuin musta Hoppu. Leikin välillä piti lepäillä ja silloin molemmat retkotti rentoina pitkin lattioita. Sinni pälyili ahdistuneena jossain nurkassa tai sohvalla, mutta mudeja se ei haitannut ja näin oli Sinninkin kannalta paras. Hiljalleen Sinni rentoutui sietämään Emberin silmissään, kunhan se ei riehunut!

Aamusella alkoi kautta aikain ensimmäinen Vimmatun sukukokousagilityleiri. Aamupäivällä tehtiin kisaavien rataa. Vimmatun Sinni oli mukana tässä osuudessa. Hän kaahasi ja huusi tuttuun tyyliinsä, ihan mielettömiä pätkiä ja epätoivoista räpeltämistä äänekkäänä kokonaisuutena. On Sinni vaan kertakaikkisen hassu otus.

Välissä syötiin tosi hyvin Tanelin tosi hyviä ruokia. Huikeaa luksusta, ei voi mitenkään kiitellä tarpeeksi.

Iltapäivällä pääsivät pennut hommiin. Ensin tehtiin yksittäisiä esteitä. Hoppu aloittu puomilla ja esitti laiskaa lehmäilyä, oikeaoppisesti toki. Tosi hyvä ensivaikutelma. Kepeillä vauhtia oli vähän enemmän ja hienoa osaamista esitettiin kapealla kujalla, mistä vaan sisään ja lujaa loppuun. Parit keinut tehtiin vauvakeinulla. Raskas iso este pomppasi tosi pahasti takasin maasta ja Hoppu sai tehdä kovasti töitä pysyäkseen oikeassa asennossa, mutta niin vain pysyi. Oletan, että oikea keinu laskee nopeammin eikä pompi.

Illansuussa kisaavat pääsivät vielä vähän radalle ja siellä Simppa taas paineli. Kyllä sen kanssa on toisaalta tosi kiva tehdä. Onnistumiset on kovan työn takana joten sitä makeammalta ne maistuvat ja ovatkin sitten oikeasti huippuagilityä. Kaiken kukkuraksi tässä tulee kehittyneeksi itsekin. Nytkin tein jo ihan näppäriä valsseja vaikka ne on Sinnin kanssa olleet tosi hankalia. Ihana Tintti, kova päivä ollut hänelläkin.

Ilta alkoi jo taittua yöksi kun pennut pääsi tekemään rataa myös. Viilenevässä illassa Hoppu oli ihan liekeissä. Hoopo oli ilmiömäinen ja teki oikeaa rataa vaikka itse sössin kaiken mahdollisen. Sitten kun itse oli edes jotenkuten oikeissa paikoissa niin oikea rata tehtiin hurjalla vauhdilla. Kyllä oli kertakaikkiaan nautintoa.

Treenien jälkeen käytiin Emberin ja Ronjan kanssa lenkillä. Sinni ei taas kuulunut joukkoon kun olisi vaan halunnut eliminoida kaiken leikin tyyppisen. Tintti ratkaisi itse asian ottamalla etäisyyttä. Loppumatkasta tajusin ettei Sinniä enää edes näkynyt. Hetken huhuilun jälkeen neiti palasi retkiltään. Kummallinen egobuusti Sinnille tuo tilanne kun pennut leikkii, sillä kiukulla uskaltaa lähteä vaikka minne ittekseen.

Illalla pennut vielä jaksoi leikkiä vähän kotona ja Sinnikin alkoi tottua siihen. Saattoi kulkea painivien lasten ohi ihan muina miehinä?! Välillä vastaava tilanne saattoi myös pakottaa pikkusen nappaamaan ohikulkiessa...

Aamulla luomuherätys ei toiminut kun koirat nukkuivat reporankoina vaikka Tom ja Ember puuhailivat vaikka mitä. Nukuin sitten vähän pommiin, mutta päästiin kuitenkin Ojankoon ihan säällisesti.

Sunnuntaina alotettiin pentujen jutuilla. Pientä rataa tehtiin ja reteesti mentiin Hopun kanssa ekana. Vaan meillä olikin käynnistymisvaikeuksia. Hoppu ei meinannut ollenkaan lähteä liikkeelle ja seuraamaan ohjausta. Vähän vaikea oli esittää tarkkaa ohjausta ja hienoa irtoamista. Saatiin jotain aikaiseksi ja siirryttiin noloina sivuun, heräilemään lisää.

Seuraavana mentiin yksittäisesteitä ja vielä sielläkin oli vauhti hukassa. Härkkimistä tehtiin puomilla ja sen jälkeen ihan ok puomeja. Kepeillä parit nätit toistot. Lainattiin Emberin ihanaa lammaslelua ja sen palautus oli niin ja näin. Siis lelun palautus mulle toistojen välissä. Kyllä me se lelu pystyttiin Emberille takaisin antamaan...

Tänään ruoka oli vielä parempaa kuin eilen, jos mahdollista. Ribsejä, lohta, kanaa, naudan filettä, kasvisvartaita grillistä ja hyviä salaatteja kylkeen. Oijoi.

Iltapäivän ohjelmassa nyt kisaavien rataa. Päivä oli kuuma ja Sinni oli jotenkin tosi poikki nopeasti. Huusi enemmän ja teki vähemmän heti alusta asti. Ei sitten hinkattu väkisin.

Iltasella vielä pientä pätkää pennuille. Nyt Hoppu oli taas iskussa. Meni kovaa ja oli tosi kivaa. Neiti taitaa vaan olla iltavirkku. Ei aamulla kuulu hommia tehdä, koirathan nukkuu päivän ja on aktiivisia vasta illalla kun omistaja tulee töistä. Ainoa vaan kun tämä omistaja ei koskaan ole mitään tuollaista rytmiä niin tiukkaan harjottanut. No jaa. Pitää vaan toivoa, ettei jouduta koskaan kisaamaan aamusta mitään tärkeitä ratoja :)

Illalla kotona oli kaksi oikein leikkisää koiraa. Hopulla oli ikävä siskoaan ja Sinnillä taisi olla ollut ikävä omaa kotiaan. Väsymystä ei kummallakaan näkynyt, jännä sinänsä kun itse olin aivan kuollut.

Maanantaina palauteltiin juosten. Tiistaina palattiin arkeen ja suunnattiin mustikkametsään. Oili ja Kristiina oli mukana ja vähän epäilin Sinnin käytöstä kun en voinut olla koko ajan tarkkailemassa. Mutta ihan ok se meni. Kerran Sinni halusi omia mut Oililta ja sai Oilin korvaan reijän. Mutta Hopun Sinni salli leikkiä Oilin kanssa aika hyvin. Tosin taas se tarkotti sitä, että Sinni lähti omille retkilleen kun ei sietänyt katsoa toisten iloa. Mutta leikkivät ne siellä ihan kolmistaankin välillä!! Aikamoinen edistysaskel!