Kisojen jälkeen tultiin kotiin kelailemaan, mutta illaksi palattiin treeneihin. Hoppulillahan ei muuta ohjelmaa ollut ollut, joten toki hän treeneihin pääsi. Ja Sinnikin sitten kun en voinut vastustaa kiusausta tehdä jotain onnistunuttakin tänään.
Hoopolle oli tarjolla kolme pientä rataa. Oli leijeröintiä, joka sujui kuin aina olis tehty. Oli kovasta vauhdista HYS:siä, joka sujui myös ihan hyvin ja palkkasin joka kerran. Oli takanaleikkausta, joka tuli tarpeeseen ja olikin aluksi vähän outoa. Mutta yhden epäonnistumisen jälkeen Hopu jo tiesi mitä pitää tehdä, aika neropatti. Toiseen suuntaan vilkuili jatkossakin väärään suuntaan, mutta kun leikkasin vaan reilusti niin sekin jäi. Vähän virkamies se on, mutta ehkä se menee, pitää vaan palkata tarpeeksi pienistä pätkistä.
Tintti oli tosi tosi kiltti. Riitti kun kerran näki pullon niin istui lähdöt ja hiljeni rataa hinkatessakin kun käskin. Teki kivoja juttuja ja irtosi maalihypyllekin kun Cuz jätettiin sinne odottamaan. Oli ihan liikuttava kun alkoi jo kaukaa tähyämään missä lelu on. Siinä kohtaa Sinni kulki hiukan rauhallisemmin ja musta poispäin ihan itse. Eipä ole moista agilityradalla ennen nähty.
Tokalla radalla oli vauhdikkaan alun jälkeen avokulmaan kepeille meno ohjaajan ollessa ulkopuolella. Se oli kyllä kertakaikkiaan haastava, mutta kiltti Sinni yritti kovin. Monen monta toistoa vaadittiin ja lopulta neiti löysi sisään suoraan ja oikein.
Ekan radan jälkeen harmitti. On se niin hölmöä kun treeneissä sujuu, muttei päästä koskaan kisoihin tätä esittämään. Tokan radan jälkeen olin ihan tyytyväinen. Niin se vaan menee, että me ei voida saada onnistumisia ekalla yrityksellä. Aina radassa on joku kohta jossa kärähtää ja siitä ei vaan pysty jatkamaan. Toistojen kautta opitaan tekemään rata sujuvana kokonaisuutena. Me mietitään kisaamista sitten kun alkaa pysyä järki päässä pikku tipluistakin yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti