Tiistai lähti kätevästi käyntiin kun Satun koikkerijengi tuli huudeille ja niille piti pitää seuraa. Saimme siis vetää taas jäähyväislenkin. Hoppu toimi oikein hyvänä retkiemäntänä ja johdatti vieraat tutustumaan kanavan kaikkiin eri vesielementteihin. Sinni oli mukana myös, mutta hihnassa ja lisäksi tukevassa niskanahkaotteessa aina kun lapset yltyivät leikkimään. Näin olimme hiljainen ja häiriötön seurue. Vaikka mummot jupisivatkin kuinka tämä ei ole koirapuisto... Ei ole ei, eikä me koirapuistoa etsittykään. Tottelevaiset, kiltit ja hiljaiset koirat ovat mielestäni kohtuuden nimissä yhtä oikeutettuja nauttimaan yleisistä alueista kuin ketkä tahansa muutkin. Me emme häirinneet ketään ja alue oli noita muutamaa mummoa lukuunottamatta täysin autio.
Plotilla päästin Sinnin hetkeksi irti kun niin kovasti halusi päästä lutraamaan. Hetken siellä Hopun kanssa kirmasivat ja kyllä taas harmitti tämä kotiseutuvaihdos. Toisaalta plotin ympäristö rakennetaan nyt niin täyteen, että ensi kesänä siinä ei todellakaan viitsi edes hiljaisia koiria päästää huvittelemaan. Tylsän tylsä systeemi.
Lenkki toimi oivana lämmittelynä Ojankoreissulle. Suunnitelma oli jälleen tehdä hyvänmielentreenit. Ja kerrankin voin sanoa onnistuneeni!! Vähän väkisin se meni, mutta silti. Tunnelmaa erityisesti latisti viimeisen cuzin hukkuminen. En löytänyt sitä mistään autosta joten nyt oli selvittävä ilman. En ole koskaan halunnut joutua riippuvaiseksi mistään lelusta, mutta tästä riippuvaisuudesta jotenkin tykkään. Sitäpaitsi kyllä muutkin lelut edelleen kelpaa ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, cuz vaan on jotain vielä parempaa. Kumosin koko lelukassin kentälle ja annoin Töötön valita lelun.
Radanrakennus ei ollut yhtään niin mukavaa kuin mihin on nyt totuttu, mutta kyhäsin Tintille hyppysuoran: suora putki- kolmoissarja- 21ft pysty 35-40- 18ft pysty 35-45- U-putki. Tätä tehtiin suorasta putkesta aloittaen edestakas. Nostelin noita pystyjä vähän limittäin ja tehtiin 4 toistoa kunnes Tintti meni lelun kanssa putkeen tauolle.
Töötön tauolla menin moikkaamaan Hoppua radan reunalle. Palluteltiin siinä ja Hoppelipa valkkasi lelupinosta wuban ravisteluun! Siellä me sitten kovasti leikittiin pikku kakaraisen kanssa. Nyt keskitytään vain tykkäämään toisistamme ja tekemään hommia sitten siltä pohjalta kun sen aika on.
Loppuun tein Sinnin kanssa vielä kerran ton suoran ja Hoppeli juoksi siinä sitten mukana.. Pystyt oli 40 molemmat ja Popu tiputti sen vikan, eli takastullessa keskellä olevan. Ei mitään ideaalia hyppytreeniä pennulle, mutta itsepä valitsi. Sinni kyllä hoiti homman ihan nätisti kuten aiemminkin ja siinä kohtaa päätin lähteä kentältä. Lyhyt ja hyväntuulinen treenisessio.
Keskiviikkona alkoi Hopun perusvalmiudet-kurssi. Tehtiin katsekontaktia, jossa tosiaan on nyt tekemistä, täytyy naksutella sitä pikkusen jos lähtisi toimimaan. Sitten tehtiin paikkamakuu treeniä omaan tahtiin. Hopun oli hankala orientoitua uuteen hommaan ja vähän epämääräistä oli tekeminen. Hyvin kyllä pysyi kunhan kaiken tarjoamisen lomassa maahan pääsi. Pitää omaa tekemistä järkevöittää. Sitten tehtiin jalkojen välistä pujottelua, joka on ihan tuttua. Loppuun vielä lisää kontaktia, myös liikkuen. On kyllä tosiaan ihan kujalla.
Liikkeiden välillä kehotettiin aina nollaamaan leikkimällä ja vähän oli tyhmä olo kun ei me voitu leikkiä. Se oli meille se vaikein osuus.. Niissä kohden tuntui kuin olisin taas paineistanut Popu-paran. Lisäksi treenien aikana satoi ja se saattoi äällöttää meitä molempia niin, ettei sitä hirveesti nauttinut mistään hengailusta.
Tokohommien ja treenien vedon väliin jää puolituntinen ja se on selvästi Sinnin oma. Onneksi löysin tänään cuzin takin taskusta niin saatoimme mennä sen kanssa patoamistreeneihin. Meillä oli oikein rattoisaa aikaa. Älytöntä miten pitkään Tööttö jaksaa noin yksinkertaista juttua. Käytännössä siis tosi nopeaa lelun edestakas-pallottelua jossa pyysin Sinnin istumaan, sai lelun ja palautti sen heti ja luovutti ilman leikkiä. Tavoite olisi saada Sinni tarjoamaan itse istumista lelusta päästämisen jälkeen. Siihen taitaa olla matkaa vielä, toistaiseksi hän kokeilee peruuttaa pari askelta ja ratkeaa sitten huutoon jos ei lelua tipu. Patoamista kun treenataan niin pyrin tietysti antamaan lelun ennen huutoa ja siksi on nyt pakko vaan vihjata istumisesta. Toisaalta ihan hienoa, että pystyy edes käskyllä istumaan. Lähtökohtahan oli se, että ylipäänsä lelusta irrottaminen aloitti huudon.
Cuz on jo niin huonossa kunnossa, että pakko etsiä jostain muutama äkkiä. Noita kuitenkin taitaa kulua aika tiuhaan tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti