On tulossa niin paljon kaikkea kivaa että tietysti juuri nyt polvi alkoi pelleilemään. Ei mitään kamalan vakavaa, mutta viheliäistä ellei parane pian. Pakko vaan himmailla ja lääkitä kiltisti pari päivää.
Maanantai oli himmailun nimissä jälkipäivä. Tein Sinnille ensin kolmen metrin jäljen puolen metrin keppiväleillä. Otettiin jäljelle lähtemiseen jo rutiinit valjaineen ja vähän niinku janalla lähestyttiin jäljen alkua. Sinnihän oli ihan pro! Sillä on kerta kaikkiaan nyt naksahtanut jotain! Valtavan topakkana ottaa heti jäljestä kiinni ja tietää tarkalleen mitä tehdä. Kaikki 6 keppiä löytyi ja sillä ansaitsi mojovat cuzileikit.
Mika teki Hopulle parin sadan metrin jäljen nurmikkoon. Jäljelle hukkui kolme keppiä ja kolme muuta esinettä. Hoppu ei olisi niitä muita ilmaissut vaan piti vähän muistuttaa. Kaikki löydettävä kuitenkin löydettiin, kerrankin!
Sinnille tein sitten 10 metrin jäljen parin metrin keppiväleillä pikkusen harvemmilla askelilla. Taas Sinni lähti ihan täysillä hommiin, hän on kovin liikuttava kun tärkeänä hoitaa poliisikoiran virkaa. Kaikki kepit löytyi taas, hieno pieni otus.
Hopulle tein itse seuraavan. Ihan perus 200m, kuusi esinettä ja siistiä nurmikkoa. Helpolla alustalla jäi taas alussa kiireessä keppi ilmaisematta, huomasin liian myöhään niin en voinut enää muistuttaa. Hanskan kohdalla olin hereillä ja saatiin ilmaisu. Pienen pallon ohi huiteli niin lujaa, etten taas kerennyt tehdä mitään. 4/6 esineestä nousi. Ihan pätevää työtä silti, koko ajan oli tänään jäljellä tarkasti. Pitää alkaa pidentämään reilusti.
Sinni teki loppuun vielä pienen kolmen kepin jäljen Mikan tekemänä. Ihan yhtä varmana lähti tällekin jäljelle ja määrätietoisesti ilmaisi kepit vaikka ihmiset olikin ihan eksyksissä..
Molempien kanssa pitää treenata ilmaisun kestoa, maassa pitää pysyä kunnes kerkiän paikalle.
Tiistaina otin molemmille uimalelut mukaan ja mentiin kanavanrantaan. Pari kertaa molemmat haki, mutta liian kylmää oli vesi vielä, ei mukavaa. Mentiin nurtsille istuskelemaan ja kuivattelemaan ja niinhän siinä kävi, että pitkä tovi vierähti leikkiessä. Molemmilla oli oma lelu jota tuotiin vuorollaan mulle ja toista ei häiritty kun suoritti tehtäväänsä lelun ansaitakseen. Sinni teki patoamista ja joutui jököttämään istumassa vaikka miten huidoin, kunnes sitten vapautuksella pääsi leluun kiinni. Hoppu teki oikeastaan samaa, paitsi maassa ja yrittäen pitää kontaktia eikä vilkuilla mihin lelu menee.
Ihan hullun lailla Hoppua leikitytti, se tuntui jaksavan ihan loputtomasti. Lopussa ei enää revitty lelua vaan neiti vain kieri ja tunki onnellisena rapsuteltavana <3 Sinnin mussuttaessa tahollaan cuzia..
Pois käveltiin metsän kautta ja suureksi onnekseen Hoppu bongasi suolammen. Siellä oli ihana kahlata ja lillua ja metsästellä pinnalta roskia. Välillä Sinnikin kävi lilluttelemassa ja sitten rallattiin pitkin pusikoita. Hyttysiä oli tolkuttomasti ja mulla ei ollut niin kovin kivaa. Mutta eipähän tarvinnut itse paljon liikkua. Klenkattiin vaan pikkuhiljaa kotiin ja jäätiin tohon edustalle nurmikolle vielä paistattelemaan ja kuivattamaan metsälillut pois. Olipa erikoinen ulkoilu, ei se matka vaan vietetyn ajan laatu. Ihanat koirat, ihanat kotikulmat!
Iltapäivällä posti toi lelulähetyksen. Nyt on Cuzeja vähäksi aikaa! Onhan tuo lauantaina käyttöönotettu jo lähes tiensä päässä. Cuzien lisäksi paketissa oli pari namilelua. Pikkuruinen verkkopallo on kyllä turhan pieni, en ihan tiedä miten ajattelin sitä käyttää. Velcroilla koottava namipiilopallo, jossa on vetoköysi, vaikuttaa ihan hyvältä. Testailtiin molemmat jo tässä kotona ja kyllä niistä varmasti iloa on. Aika helposti taisin hurahtaa tähän heitettävän namipalkan kilpavarusteluun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti