Marjon treenit

Kauhukakara oli treeneissä, niinkuin taitava ja hieno aikuinen Sinnikin.

Ekana tasapainoiltiin, sitä on tehty usein ekana jotta saadaan keskittyminen hereille. Siinä me loistettiin, paitsi semmosta perustottelevaisuutta kuin asennossa pysyminen. Asennonvaihdoissa Pöhkö otti hyvin mielellään oman tassun oikeuden ja siitä neuvoteltiin tovi.

Seuraavana pöytää. Nyt käsky siis pöytä ja vielä ei treenata sitä maahanmenoa, riittää kun pysähtyy oikein. Ensin lähetystä. Tämä sujui kunhan ensin sai sen huudoltaan taas tajuamaan mitä pyydetään. Sitten kutsuna niin, että olen pöydän takana ja pitää siis pysähtyä siihen "puolimatkaan". Sekin sujui oikein mainiosti jopa ilman namia. Sitten yhtä matkaa liikkeelle ja jatkoin ohi: ihan super! Tosin sai olla nopeasti aina tulossa palkkaamaan. Tässä olis hyvä olla apulainen palkkaamassa.

Sitten takaakiertoa. Sitä on treenattu ja sen kyllä osaa, jopa pelkällä käskyllä kauempaa. Tarvittiin lisähaastetta. Laitettiin U-putki hypyn taakse, siitä siis taakse-takas putkeen- toiselta puolelta taakse. Sujui hyvin kunnes piti alkaa rajottaa omaa liikettä. Hullu vaan huusi ja väitti ettei yhtään ymmärrä mitä muka vaaditaan. Tarkalla ajotuksella sain vasemman puolen sujumaan tosi hienosti, itse jäin putken suulle ja tyyppi kävi kiertää täydellisesti. Oikealla puolella oli joku fiba. Jäi aina huutamaan siihen käteen ja sitten vasta kiersi.

Marjo sanoi että molemmat puolet ohjaan ihan yhtä hyvin tai huonosti, siitä se ei oo kiinni. Ja kyllä Sinni selvästi tietää mitä pitäs tehdä. Se vaan sikailee. Senkin sika. Sikailua se on kai sekin, että huutaa ihan koko ajan kun on irti kentällä, mutta sillä sekunnilla kun kierrän narun kiinnittääkseni sen johonkin, hiljenee. Tolpassa ollessaan ei edes mieti huutamista, on maailman rauhallisin ja selväjärkisin tyyppi. RRRaivostuttavaaa. Siinä takaakiertohässäkässä nappas jopa pari kertaa pohkeesta, kerran sain annettua oikea-aikaisen "jalkatuuppasun" ja kappas kun lopetti sentäs.

Lopussa tehtiin vielä keppejä. Kaksi kertaa molemmilta puolilta. Meni tosi nätisti ja mistä vaan kulmista, kunhan nyt taas huudoltaan tajus alkaa tekemään. Marjokin kehui kuinka selvästi nyt miettii ja keskittyy. Hullu huutaja keskittyy.

Pirkka Perinteinen koiranmakkara ei ollu vielä loppu niin tehtiin parit keinut vielä itteksemme. Laitoin alle maxipöydän ja se oli vähän huono. Teki kyllä ihan hienosti ja lujaa loppuun asti, kunnes tajus, että voi hypätä siihen pöydälle siinä lopussa... No samapa se, enää en oo laiska keinutreenissä vaan roudaan fiksumman ratkasun siihen alle.

Mustikassa onkin tosi hauskaa!

Toissapäivänä Sinni harjoitteli vaan autolaulantaa ja ihanan Safin kanssa lenkkeilyä, kiitos Emppu! Sinni on kyllä äärimmäisen inhimillistetty ja poispilattu, on tosi vaikea suhtautua siihen koirana. Ihmekkös jos sen on itsekin vaikea olla koira aina välillä.

Eilen Sinni pääsi kiinni koiraan itsessään. Mentiin mustikkaan Oilin ja Kristiinan kanssa. Aikaisemmin Töötöllä on ollut huipputylsää kun on ollut yksin mukana ja olin vähän skeptinen nytkin. Niin oli Sinnikin. Se oli onnessaan kun lähdettiin tarpomaan metsään, mutta heti kun tajusi, että tuohon noin nyt jämähti niin meni naama ihan nurinpäin. Pysyttiin kuitenkin aikalailla samassa paikassa koko reilu neljä tuntia eli noin 7 litraa mulle poimurilla ja 3 litraa Kristiinalle elämäntaiteilijan sorminpoimintametodilla.

Vähän ajan päästä Sinni tajusi, että onhan hänellä kaveri täällä, sen kanssa leikkimällä voisi ajan viettää hauskemmin. Ongelma tuli vaan siitä, että sosiaalisesti (ja muutenkin) superälykäs Oili tietää, että Sinnin kanssa ei kande lähteä leikkiin, koska se suuttuu heti jos sen saa kiinni... Tai sitten suuttuu muuten vaan. Sinni on ihan itse eristänyt itsensä parhaasta kaveristaan.

Nyt aika tai Sinnikkyys tai mikä vaan riitti ja pikkuhiljaa kaverukset löysivät toisensa. Siellä ne hepuloivat, painivat ja tutkimusmatkailivat, välillä jopa lepäilivät yhdessä. Ihanaa nähdä Sinni tosi tosi pitkästä aikaa semmosena! Paras kohta oli eräs paini sammalissa, kun Sinni oli ihan mytyssä Oilin alla, kertakaikkiaan kuopassa ja nalkissa, eikä suuttunut!!

Yhtään pahaa sanaa ei tarvittu koko aikana. Sillon levättiin kun väsytti, ei alettu kiukuttelemaan. Jos kaveri sai kiinni niin painittiin sääntöjen mukaan, eikä alettu kiukuttelemaan. Ja Sinni loisti, tällaiselle mustikkaretkelle se tahtoo varmasti uudelleenkin. Tosin ei heti huomenna, oli fyysisesti sen verran rankkaa. Mutta huom: fysiikka kesti, ei löytynyt kotonakaan mitään viitteitä loukkaantumisista.

Jo toinen samanmoinen!

Ihan ei saatu sitä kunnon myräkkää ja tulvia, mitä lupailivat. Mutta jotain sinnepäin ja se riittää toistaiseksi. Lämpötila laski sen ansiosta sen verran, että jo kolmen aikaan pääsi pikkusateessa ihan siedettävälle lenkille.

Tämän päivän kierroksella meni aikaa hiukan kauemmin koska paras ranta oli puhdistunut levistä! Jäätiin siihen harjottelemaan rauhottumista heittojen välissä. Se on kamalan vaikeeta ja huutoa tulee joka kerta kun vedestä nousee ja keppi pitäs antaa pois, saati sitten kun keppi on annettu pois... Prosessi ei nopeutunut toistoilla. Se ei nopeutunut riippuen siitä käyttikö palkkana namia vai keppiä. Nami kyllä periaatteessa joo rauhottaa, kunhan sen ensin suostuu syömään..

Oli miten oli, tänään tätä, huomenna jotain muuta.

Tavallinen lenkki

Tänään oli vuorossa eilen pohtimani normi lenkki. Niistä ei nyt ole liikaa päästy nauttimaan, ja tajusin kyllä heti metsään astuttua miksei. Vaikka lähdettiin matkaan vasta 21, jolloin on vielä valoisaa, muttei enää niin kauhean kuuma (24 C). Kuumuus oli silti ihan kiva ja ötököitä pörräs ihan kivasti. Yäk!

Urheasti jatkettiin silti hyvä tunnin kierros Uutelassa. Alussa Tööttö oli könkkö ja päätin, ettei tänään tarvi mennä uimaan. Ei kaivata yhtään liukkaita rantakiviä ja epäedullista uima-asentoa enää pahentamaan tilannetta. Siispä umpimetsään, ettei vähänkään olisi tuulta tai houkuttavia aaltoja.

Myöhemmin totesin, että avaramilla poluilla Törppö malttoi ravata kun umpparissa piti säntäillä eikä ainakaan tuntunut rentoutuvan ranka. Leveitä polkuja tallustellessa alkoi näkymään jo kivaa ravia ja päätin tarkistaa tilanteen. Siellä siis kaikista verenimijöistä välittämättä pysähdyin venyttelemään tyyppiä.

Heti oli tuhat hyttystä kimpussa, mutta ei se niin paha ollut kun sain ihan kunnollisia venymisiä esiin! Ensin maassa namia etujalkojen väliin ja kauemmas, hyvin rullasi ristiselkä. Sitten seisaalla namia nenän edestä ylös nivusista kiinni pitäen, hyvin pysyi etujalat maassa vaikka kuono nousi kohti taivasta! Enempää en pystynyt vaan jatkettiin letkeää matkantekoa.

Loppumatkasta tultiin siihen kivoimpaan hiekkarantaan enkä voinut vastustaa enää. Vaikka vesi oli yököttävää, aika varmasti varsin sinileväistä. Päätin ettei se voi olla kovin paha juttu, selvisihän Kiusa viime kesänä ihan oireitta paljon pahemmasta ja silloin mulle tolkutti vaikka kuinka moni, ettei se niin vaarallista ole. Pitäisi kuulemma lillua siellä monta tuntia ja juoda sitä ihan reilusti. Mitähän on ne kauhutarinat koirista, jotka kuolevat takakonttiin käytyään uimassa sinilevässä?

No eläinkoe sisälsi tällä kertaa tasan kaksi kepinhakua, joita edelsi nätti ja maltillinen makuu. Kotona heti huuhtelin koko tyypin huolellisesti, senkin takia, että tämä helkkarin hiekkamaa imeytyy uskomattoman tehokkaasti tonne ihoon kiinni. Niin ja loppulenkki tultiin hyvää ravia, jopa hihnassa! Ohitettiin muuten oikein nätisti edellä kulkenut collie ja pari kauempana näkynyttä koiraa. Vaikka nyt kun ei paljon normilenkkeillä,  on tässä näkynyt selvää huononnusta.

Eilen Töpsä ei syönyt viimeistä mitallistaan, siis sitä annosta joka annetaan ravinteiden kanssa. Mikähän sitä vaivas? Kyllä normaalisti uppoaa vielä tuokin, vaikka olisikin saanut treeneissä 7 lihapullaa ja muuten päivän mittaan palkkana mitallisen nappuloita. Niin ja vähän ennen tota vikaa tarjoilua yhen koiven.. ehkä se oli se ongelma. Eli tänään saa eilisen annoksen eikä mitään herkkuja.

Kyllä normi lenkki se vaan on kaikkein parasta liikuntaa. Mitähän sitten käy kun lenkkeilijöitä on yksi lisää..? No saapi luvan suttaantua. Nyt iltapalaksi 2.19€ maksanut iso Chiquita smoothie :) Uiui! Ja Simppakin juuri söi reippaasti kupin tyhjäksi.

Paina paina!

Eilisestä innostuneena tänään käytiin tekemässä lisää keppien kakkosväliä ja sitä uutta keinua. Keppejä tehtiin eka, Mika oli namiautomaattina ja se taisi olla vähän väärä ratkaisu. Sinni ikäänkun unohti aina yhden tehtävän jälkeen kaiken muun kun palkan, eli sen siivekkeenkierron tai putken jälkeen täysiä hakemaan lihapullaa! "Kyllä itiltä aina taa" sanoi Sinni "jot ei heti anna niin titte komennan". Hän oli aivan varma että ei häneltä mitään vaadita. Kauheella jankkauksella alko välillä tulemaan onnistumisia ja uskalsin jopa laittaa kakkosvälin suoraan. Se piti kyllä lopuksi taas laittaa vinoon että saatiin edes yksi onnistuminen. (Vaikka Silvian periaatteen mukaan olis pitäny vaan lopettaa, mutta mun mielestä nyt oli kyse siitä että vaatimus oli saatava vietyä loppuun.. en tiiä, ei kai sillä isoa väliä ole. Ihanaa kun voin ajatella, ettei noin vanhan kanssa enää ole niin justiinsa, ei se jokaista virhettä jää muistelemaan.)

Keinutreenissä tämä vetovoimainen namiautomaatti oli sitten hyödyksi. Hetsasin ja kiritin keinulle joka laski minipöydän ja muurinpalikoiden päälle. Pari toistoa otettiin ihan pelkällä pöydällä ja vähän vauhti hiipui siinä, joten loppuun vielä minipalikan kanssa superpalkat niin eiköhän tuo tuosta hyvin etene. Otin Sinnin aina siitä päästä syliin ja kannoin uuteen hetsaukseen, ei siis ollut tarvetta miettiä onoffin vaatimista. Mutta mitenköhän sen tohon nyt saa ympättyä? Ei kai sitä tarvi vielä miettiä, pääasia on saada menemään täysiä loppuun. Pitää vaan varmaan laittaa koroke aina niin, ettei siinä tule mitään mahdollisuutta tehdä onoffia, eli ei enää pöytää. Onoffit vasta sitte kun menee maahan asti ja sitä ei tarvi päästää tapahtumaan vielä pitkään aikaan ja silti saadaan ihan hyvää pamautustreeniä.

Tööppö oli kaikesta aherruksesta ihan tööt eikä oikein nauttinu siitä varsinaisesta lenkistä treenien jälkeen. Muutenkin tämä liikunta on viime aikoina ollut vähän huonoa ja luulen, että tyyppi on päässy koppuroitumaan. Se olis nyt pakko päästä tekemään ihan tavallisia metsälenkkejä.

Ruokapuolesta sen verran, että Roburin säkki loppui eilen. Halusin miettiä jotain tilalle kun jostain syystä mulla on pakkomielle säätää näitä ruokia koko ajan. Kun ei nyt yhtä nappulaa voi pelkästään antaa... Nyt on syöny treeninamien lisäksi kanansiiven joka päivä ja sitte niitä kahta nappulaa. Eikä siitä ota tietenkään selvää että mistä kakan epätasasuus johtuu. Tosin ei se ole paha, että on epätasasta kun määrä on jostain syystä ollut aika kohtuullinen jo pitkään. Ehkä mun on pakko nyt antaa olla ja syöttää tota Nutroa(mini adult lammas riisi) vaan. Ja öljyä (pellanvansiemen) ja nivelvalmistetta (Flying dog Healty joints) ja magnesiumia (Emgesan 250mg puolikas/pvä) ja treeninamina sitä koiranmakkaraa kunhan toi lihapullapussi loppuu. Niin ja ostaa lisää B-vitskua (Neurobion forte puolikas/pvä). Hyvä kirjottaa tästä hullutuksesta tänne niin ehkä vähän hilliintyy.

Käskyt

Tiiviisti Törpön agilityn periaatteet:

LÄHTÖ
Lähdössä ei mietitä mielentilaa, säätä, vaatteita, leluja, nameja, asentoa (väli vai sivu vai eteen). Siinä sanotaan istu ja siihen pitää jäädä. Sitä ei toisteta, korkeintaan ärähdys jos meinaa lähteä ja kehua saa niin paljon kun haluaa. Sinni pysyy paikoillaan vaikka ohjaaja heiluu tai tekee mitä vaan. Vasta ensimmäisellä estekäskyllä saa lähteä, riippumatta käden asennosta.

HYPPY
Hyppäämistä treenataan tekniikkana, silloin käsky on MENE(menemene), joka on meidän eteen-käsky. Radalla hyppy on HYP kun on tarkotus jatkaa eteenpäin. Eli palkka aina eteenpäin ja vain plussaa jos ampuu seuraavalle nenän edessä näkyvälle esteelle kyselemättä. Kääntyvä hyppy on HYS, silloin palkka ohjaajan lähellä ja tarkotus kiertää ohjattu siiveke ja tulla suorinta tietä ohjaajan luo ellei matkalla tule uutta ohjetta.

MUURI ja PITUUS
Hypyn käskyt

PUTKI
Samalla logiikalla kuin hypyn käskyt, LÄPI ja LÄS.

PUSSI
LÄPI

RENGAS on RENGAS :)
Lyhenee varmaan käytössä muotoon RENG tai RRR

PUOMI
KIIPEE, ALAS (täysillä onoffiin) ja vapautus JES. Jos ei pysähdy oikein, ei jatketa, TULE-käskyllä mukaan ja uusi yritys. Mutta vaatiako korjaamaan asennon itse ennen kun jatketaan tuohon uuteen yritykseen? Entä kisaradalla? Riittääkö se pysäytys ja korjaus vai otetaanko koko este kun vauhtia ei kuitenkaan ole enää niin kun alkuperäsellä yrityksellä?

A
Sama kuin puomi

KEINU
PAINA, ALAS, JES. Sama muuten kuin puomi.

PÖYTÄ
PÖYTÄ, MAA, TULE

KEPIT
Käsky on KEPIT ja pitää tehdä alusta loppuun riippumatta mistään häiriöstä.

Yksi kerta riittää.

Tänään PAW:n treenit. Törttö teki ensin pientä pätkää pakkovalssia ja eteen irtoamista. Loppuun asti ei koskaan päästy vaikka esteitä oli yhteensä 6, viidennelle päästiin ehkä kymmenennellä toistolla. Ei se mitään, vaikeita juttuja tuommoset. Parasta oli kuitenkin, ei oppia kertomaan Sinnille, että istua pitää kun on käsketty vaikka olisi mikä mielentila vaan paljon yksinkertaisempi: kun mä sanon istu niin sitä ei tarvi toistaa. Istu-käskyä ei sanota uusiksi vaan se pätee kunnes toisin kerrotaan.

Tokalla kiekalla tehtiin keppejä omilla kepeillä parkkiksella. On ollut ongelmia taipua tokaan väliin jos sisään tullaan vauhdilla. Todellisuudessa ei ole tainnut edes ymmärtää, että pitäisi yrittää taipua. Niinpä otettiin kaksi paria ja toinen auki. Namiautomaatti keppien päähän ja lähetyksiä tolpan kierron kautta. Ensin ei löytynyt millään, ei niin millään. Avattiin lisää, helpotettiin kulmaa ja pikkuhiljaa alkoi lamppu syttyä. Samalla hiipui myös vauhti joten oli toki helpompaakin jo se taipuminen. Niin tai näin, kyllä siinä jotain opittiin ja tästä on hyvä jatkaa.

Vielä jaksettiin kolmas kierros. Tällä kertaa kontakteja, vauva-A:ta ja puomia. Nyt piti Töötön muistaa pysähtyä silloinkin kun palkka on edessä mutta ohjaaja takana, niin tai ohjaaja liikkuu ohi. Olipa vaikeeta. Läpijuoksuista ei saanu palkkaa, ei vaikka peruutti takaisin asentoon. Siitä vaan kutsuttiin uuteen yritykseen tule-käskyllä. Puomilla esiintyi hiukan arpomista laskevalla osalla, koska sekottaa nyt keinuun. Tai sitten perässä juokseva hihnanpitäjä häiritsi kun sellaisen ansiosta kerran veti karmean kuperkeikan. Muutenkin herkästi unohtaa mitä oli tekemässä ja kaahaa läpi. Mutta hyvältä näyttää kun lisätään häiriötä nyt järkevästi, tietää kuitenkin oikein hyvin mitä pitää tehdä jos vaan keskittyminen säilyy.

Sen kun vaan keksisi mitä keinun kanssa tekee? Taidan jatkaa sillä paina-käskyllä ylöspäin namille tuloa ja lisään siihen alas-käskyn. En yritä yhdistää keinutreeniin enää ohjaajan edelle kontaktille menoa. Ylöspäin on kuitenkin koko ajan ollut tosi kivaa ja aika pian saan sen laskemaan kokonaan. Ja loogisuuden takia on parempi sanoa se Alas kun kerran se asento yhtä lailla vaaditaan. Jes! Näin helppoa se on kun vaan tekee päätöksiä! Nyt äkkiä treenaamaan ja sitten puomia ja keinua jo kohta rinnakkain.

Samaan syssyyn voi tehdä päätöksen siitäkin, että kyllä vaan opetan ne Läs:n ja Hys:n. Nyt vaan treenaamaan niitäkin, jatkossa sen vasta näkee kuinka paljon niitä tulee käytettyä.

Jäähdyttely suoritettiin hiekkakuopilla koska piti testata Kirvalla uusia liivejä: Crewsaver by Petfloat. Koko M piti olla hyvä selkämitalle 35-45, eli juurikin Sinnille. Mutta kyllä oli luikulle liian isot, piti kiristää niin paljon, ettei liikkuminen kuivalla maalla oikein onnistunut enää. Enkä osaa sanoa oliko vedessäkään NIIN suurta eroa eli hyötyä. Niin tai näin, Kirvalle olivat sitten melko sopivat, mutta ei silläkään tuonut kovin suurta hyötyä. Vaikka näissä on nimenomaan myös mahakappaleessa kellutin, jota missään muissa ei ole.. No eipä voimamies-Kirvan uimatyyliä pienet kellukkeet noin vaan muuta. Sanoisin silti, että kannattaa kokeilla noita vielä, kummankin. Tai sitten jäävät odottamaan Tapin uimakoulua.

Uimasta mentiin äitille viettämään treenijatkoja. Muonitus koostui rapu-avokado salaatista ja mutakakusta. Salaatissa peruspohja ja avokadot ja ravut kokonaisen sitruunan mehuissa. Kakkuun kaksi minttukrokanttilevyä ja jotain muuta äitin reseptistä, ei tullut oikeanlaista rakennetta vaikka maku oli hyvä. Mansikkamelban kanssa maistui silti ja loput pakkaseen odottamaan seuraavia treenejä.

Kakun jäähtymistä odotellessa leikattiin lukot työsuojeluvaltuutetun Kirvan hellässä hoivassa. Niin ja annettiin Lipelle ruokaa. Naapuri oli leikannut nurmikon! Siinä otettiin sitten kuvia valioilmotuksia ja ja valiokuntaesittelyjä varten. Hyviä tuli!

Paw:laisten teiden erottua menin vielä moikkaamaan Tappia. Hän nukkui, söi ja möngersi. Tällä hetkellä Tappi on kuka vaan, kaikissa on hyviä piirteitä mikä onkin ihan hyvä 1,5 viikkoa vanhoille koiranpennuille.