Toissapäivänä Sinni harjoitteli vaan autolaulantaa ja ihanan Safin kanssa lenkkeilyä, kiitos Emppu! Sinni on kyllä äärimmäisen inhimillistetty ja poispilattu, on tosi vaikea suhtautua siihen koirana. Ihmekkös jos sen on itsekin vaikea olla koira aina välillä.
Eilen Sinni pääsi kiinni koiraan itsessään. Mentiin mustikkaan Oilin ja Kristiinan kanssa. Aikaisemmin Töötöllä on ollut huipputylsää kun on ollut yksin mukana ja olin vähän skeptinen nytkin. Niin oli Sinnikin. Se oli onnessaan kun lähdettiin tarpomaan metsään, mutta heti kun tajusi, että tuohon noin nyt jämähti niin meni naama ihan nurinpäin. Pysyttiin kuitenkin aikalailla samassa paikassa koko reilu neljä tuntia eli noin 7 litraa mulle poimurilla ja 3 litraa Kristiinalle elämäntaiteilijan sorminpoimintametodilla.
Vähän ajan päästä Sinni tajusi, että onhan hänellä kaveri täällä, sen kanssa leikkimällä voisi ajan viettää hauskemmin. Ongelma tuli vaan siitä, että sosiaalisesti (ja muutenkin) superälykäs Oili tietää, että Sinnin kanssa ei kande lähteä leikkiin, koska se suuttuu heti jos sen saa kiinni... Tai sitten suuttuu muuten vaan. Sinni on ihan itse eristänyt itsensä parhaasta kaveristaan.
Nyt aika tai Sinnikkyys tai mikä vaan riitti ja pikkuhiljaa kaverukset löysivät toisensa. Siellä ne hepuloivat, painivat ja tutkimusmatkailivat, välillä jopa lepäilivät yhdessä. Ihanaa nähdä Sinni tosi tosi pitkästä aikaa semmosena! Paras kohta oli eräs paini sammalissa, kun Sinni oli ihan mytyssä Oilin alla, kertakaikkiaan kuopassa ja nalkissa, eikä suuttunut!!
Yhtään pahaa sanaa ei tarvittu koko aikana. Sillon levättiin kun väsytti, ei alettu kiukuttelemaan. Jos kaveri sai kiinni niin painittiin sääntöjen mukaan, eikä alettu kiukuttelemaan. Ja Sinni loisti, tällaiselle mustikkaretkelle se tahtoo varmasti uudelleenkin. Tosin ei heti huomenna, oli fyysisesti sen verran rankkaa. Mutta huom: fysiikka kesti, ei löytynyt kotonakaan mitään viitteitä loukkaantumisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti